(Yksinkertaistettu versio aiemmasta, täysin käsittämättömästä sekoilusta...LOL!)
Voin olla toki umpiväärässä, mutta käsittääkseni yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä
koskien ns. valaistumista eli 24/7 puhtaan, transsendenttisen ajatuksettoman tietoisuuden kokemusta
muiden, suhteellisten tietoisuudentilain "alla" (ei ollut mikään kovin hyvä muotoilu, mutta saa tässä yhteydessä piisata...),
lienee se, että valaistuneisuuden voisi jotenkin nähdä päällepäin ihmisestä (tai jostakin muusta eläimestä??), sekä
se, että valaistuminen muuttaa jotenkin ihmisen perusluonnetta.
Yksi hauskimmista viimeaikaisista yrityksistä feikata valaistuneisuutta lienee Nithyananda-niminen hyvin tod. näköinen huijari:
https://youtu.be/px7kdd3lbx8Jos esimerkiksi tyyppi on synnynnäisesti hyvin introvertti, valaistuminen ei luultavasti tee hänestä yhtään
ekstrovertimpää (eikä -mortimpaa). Sellainen tilanne saatta olla toki mahdollinen, että synnynnäisesti
ekstrovertti immeinen on "koulittu" ilmaisemaan tyypillistä introverttiä käyttäytymistä. Valaistuminen
voinee vapauttaa hänet tuosta ehdollistumisesta ja tuoda esiin hänen todellisen perusluonteensa.
Päinvastainen tilanne vaikuttaa äkistään paljon epätod. näköisemmältä! Eli siis introvertin lienee
selvästi vaikeampaa feikata ekstroverttiä, kuin päinvastoin??
Toisaalta voi olla niin että valaistuneiden joukossa on merkittävästi enemmän introverttejä,
koska he luultavasti ovat selvästi motivoituneempia "tavoittelemaan" tilaa, jossa he (ja me kaikki
muutkin) jo ovat (olemme), mutta jonka sikaohut verho (aavaraNa) tehokkaasti peittää tietoisuudeltamme!
Oma TM-opettajamme totesi meille, että "ei teistä mitään viilipyttyjä tule; itse asiassa voitte
tulla herkemmiksi kuin aiemmin, mutta se ei enää kosketa niin paljon Itseänne", tjsp.
Eli siis viilipyttymäinen käytös ei ole minkään valtakunnan indikaattori valaistuneisuudesta;
toki se kuitenkaan tuskin myöskään sulkee poies tuota mahdollisuutta! Joka tapauksessa
se kuuluu prakRtin kolmen guNan (sattva, rajas ja tamas tai prakaasha, kriyaa ja sthiti)
piiriin, ei puruSan eli Puhtaan Tietoisuuden!
Nimimerkki(?) Patañjali mahdollisesti viittaa tuohon herkkyyden lisääntymiseen vivekan*** eli
Erottelukyvyn lisääntyessä (vivekin-hood, so to speak!). Oliko suutra II 15 tahi 16 missä Pj
toteaa:
(blaa blaa blaa blaa)...duHkham* eva sarvaM vivekinaH ([pälä pälä pälä]...tuskaa todellakin [on] kaikki vivekinille).
Arvostettu kommentaattori Bhoja(deva) aloittaa kommenttinsa tuohon suutraan näin:
vivekinaH parij~nAtakleshAdivivekasya
dR^ishyamAtraM sakalameva bhogasAdhanaM saviShaM
svAdvannamiva duHkhameva pratikUlavedanIyamevetyarthaH |
yasmAdatyantAbhijAto yogI duHkhaleshenApyudvijate | yathA \-\-\-
akShipAtramUrNAtantusparshamAtreNaiva mahatIM pIDAmanubhavati
netarada~NgaM tathA vivekI svalpaduHkhAnubandhenApyudvijate |
kathamityAha
akshi-paatram (silmämuna) uurNaa-tantu-sparsha (villa-kuidun-kosketuksesta?) mAtreNaiva (maatrena + iva: ~~pelkästä) mahatiim
(suuren) piidaam (piinan) anubhavati (kokee)
netarada~NgaM (na+itara+an.gam [typo?]) ei toinen "paikka ropassa" [ole yhtä herkkä kuin silmämuna] tathaa (siten) vivekii (vivekin;
yks. nominatiivi: viveekii) svalpa (pienen) duHkh ("tuskan") Anubandhena (kokemuksesta) api (jopa) udvijate (kärvistelee?) |
Korostetun kohdan käännös enkuksi kohdassa b (hindut asialla: paikoin melko vaikeatajuista enkkua?):
https://www.flickr.com/photos/66867356@N02/48792607902/in/dateposted/(Esimerkiksi
more touch pitäis varmaan olla
mere touch!?)
Suurenna kuva sen päällä clickaamalla!
(tall. kesk. er...)
* Sisäisen sandhin sääntöjen mukaan tuon pitäisi itse asiassa olla duSkha (~dushkha) eli
normaalisti k:n tai kh:n edellä visarga H** muuttuu retrofleksiksi sibilantiksi S (suunnilleen sh).
** Absoluuttisessa lopussa (kun seuraa tauko, ei mikään toinen äänne)
tuo äännetään yleisesti nykyään h + "kaikuvokaalina"; esim -iH > ihi, -aH > aha, jne.
*** Lienee jonkinasteinen synonyymi valaistuneisuudelle??
