Sivuja: [1] 2 3 ... 6
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Onko olemassaolo pakollista?  (Luettu 36018 kertaa)
0 jäsentä ja 3 vierasta katselee tätä aihetta.
Rauhan enkeli
Vieras
« : 17.07.2006 11:45:12 »

Huh Riippumatta siitä, elänkö kehollisuudessa taikka en,
onko minun pakko olla olemassa?

^^^

:Smiley Jos vastaus on KYLLÄ,
niin miten perustelette vastauksenne?

Sad  Jos vastaus on EI,
niin miten perustelette vastauksenne?

^^^

Cry Entä, jos ihminen väsyy elämiseen ja haluaa kuolla pois,
kupsahtaa, delata, döödätä - ihan kerta laakista heittää veivinsä...

Undecided Niin... miksi hän sitten taas haluaisi jatkaa olemassaoloaan;
mistä se olemassaolonriemu oikein syntyy ja palajaa?

 crazy2 police smiley6600   - Mikä innoittaa olemaan olemassa???

^^^

coolsmiley Olenko ainoa, jolle läpi elämänsä on aina välillä
noussut pohdintaan kysymys siitä,
täytyykö meidän olla aina olemassa
eikä vain elollisuuttamme vaan "henkiolentaisuuttamme"?


__^¨__^¨__^¨__^¨__^¨__^¨__^¨__^¨__^¨__^¨__^¨__^¨__^¨__^¨__^¨__ ^¨


knuppel2 Tämä kysymys on ehkäpä perimmäisimpiä henkilökohtaisia probleemejani,
jotka kuuna päivänä voin jakaa kanssanne.

Wink Kiitos siitä!  smitten     


angel
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #1 : 17.07.2006 11:48:24 »

No mutta samaahan minäkin kyselen, tosin olemassaolo ei AHDISTA kun sen kokee pelinä.

Ilmeisesti aina kun universumi siirtyy pois olemassaolon piiristä, sielut saavat valita että tulevatko ilmenneeseen kaikkeuteen vai ei. Olen nähtävästä HALUNNUT tulla tänne tähän draamaan ja ajatellut että selviän kaikesta, niinkuin selviänkin.

Tunteetkin on uusiutuva luonnonvara. Silti voi olla että sinulla on joku inkarnaatioihin liittyvä sidos tänne, joka estää sen ettet pääse kokemaan vain jumaluuden ilmenemätöntä muotoa=ei olemista.

Haluan yhtä intensiivisesti lakata olemasta KUIN kokea elämää, tunteita, suhteita, seksiä ja luomista.

Jotain kun haluaa intensiivisesti, ei voine olla olematta kokemuksen piirissä. angel

Haluatko eniten sitä että Sinua ei olisi? Eikö se olisi surullista? Kiss

Tosin olen aina pohtinut asiaa jotenkin galaksien ja universumien kannalta, että miksi niitä pitää luoda, mutta draamahan siinä vain olikin motiivina, kun en siihen oppimiseen oikein usko. Siksi mikään lopputulos esim ihmissuhteissa, töissä tms ei ole varma, vain se että kaikki palaa alkuunsa, sinne korkeammalle ulottuvuudelle, missä alempia muotoja ei ole ilmentyneenä, ilmeisesti, ei edes sieluja? Siitä en ole varma, sillä jos sielun valintana on mennä jumaluuteen takaisin, se on ainakin aika kauan olemassa. Jos taas valitsee jotain muuta, jää tänne epätodelliseen draamaan.

Sitä epätodellisempi jumaluuden kannalta, mitä konkreettisempi ja "todellisemman" tuntuinen kokijasta!  angel coolsmiley
« Viimeksi muokattu: 17.07.2006 12:01:26 kirjoittanut -+Venus Divine+- » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Valo
Vieras
« Vastaus #2 : 17.07.2006 12:06:21 »

Onko Rakkauden pakko olla olemassa? Rakkauden atomipommin paineaalto ajaa kaiken hellästi valoonsa, kaiken lävistäen ja siinä me Olemme, olemmepa tai emme.

smitten
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #3 : 17.07.2006 12:08:15 »

On hyvin vaikea kuvitella sitä pistettä, johon kaikki oli tiivistyneenä aikojen alussa ja joksi valoytimeksi se on taas menossa, mutta.. näin se vaan on.
tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Rauhan enkeli
Vieras
« Vastaus #4 : 17.07.2006 12:12:15 »

Haluatko eniten sitä että Sinua ei olisi? Eikö se olisi surullista? Kiss

 buck2

Voinko tietää sen, ennen kuin olen sen kokenut? ...
Voinko tietää sen ennen kuin olen kokenut sen toisinkin?

- Uskon voivani aina ensin tietää, jotta pääsisin "sitä" kokemaan toisinkin.

Entäpä jos aikaisemmat kokemukseni "siitä" ovat nyt koettimenani
- että joskus aiemmin olen "upoksinut" ja havainnutkin tulleeni yllätetyksi positiivisesti?

Nimittäin olisinkohan nyt näääiiiin kiinnostunut kokemaan olemassaolemattomuuttani
(haa, sitäkö se onkin: olemassaolevaa olemattomuuttani!  laugh ),
jos jollakin tietoisuuteni tasolla muistaisin kokeneeni
tuskaa, järkytystä ja "tätä en enää koskaan halua kokea uudelleen"?

Niin... luulenpa, että "ongelmani" on olemassaolemattomuuteni toisinkin kokemiseen kutsuva viehätys
- sen innoittavuus! 

Grin

Waan... syvemmin ajateltuna:

Ehkäpä kaipaankin tosi-tosi-tosi olemassaolevuuteni kokemista
- vapauteni, itsemääräämiseni ja itseni omistamisen kokemuksia...

Ei siis niinkään
pakkovallan alaisuuteen olemassaololtaan alistumisen käkkis-kokemuksia
vaan vapauden siitä(kin)
todentamisen
hilpeitä
hilipati-hippan -kokemuksia.

 smitten
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #5 : 17.07.2006 12:18:50 »

Suomeksi, kun olento kokee kärsivänsä olemassaolon sisällä, hän kysyy, mihin tarvitaan olemassaoloa.

Et kai voine kuin siirtyä yhä korkeampiin värähtelyihin?

Muuten, tosiaan, jos ei olisi luotu mitään alempaa, ei voisi olla olemassa mitään riistoa, surua tai muita illuusioita. Ei voisi olla tätä mistä puhutaan, että jotkut 4d olennot riistävät 3d olentoja, maapallo on sekaisin, sotia jne, koska ei olisi 4d:a. Eikä 3, 2, 1..missähän se riisto loppuu?

Minkä tason luulisit tyydyttävän sieluasi ja olevan onnellisempi?

Onko sinulla muistikuvaa siitä kun kelluit luomattomuuden autuudessa kaikkeuden keskipisteessä eikä täällä pimeällä reunalla?
tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Mio
Astroholisti
*****
Viestejä: 1482


Ea Mai


Profiili
« Vastaus #6 : 17.07.2006 12:26:45 »

Olemassaolon symbioosien välityksellä kaikkeen mikä on pohjimmmiltaan yhtä ja samaa liikehdintää..

Metsässä elää puu ~ Puussa oksa ~ Oksassa lehti ~ Lehdessä toukka ~ Toukassa perhonen ~ Perhonen lentää ~ Lento värähdyttää ~ Värähtely synnyttää metsän ~

Mitä se on?

Onko se minussa?

Olenko minä se?
tallennettu

The clay of reality is molded in dreams
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #7 : 17.07.2006 12:31:39 »

Hurjaa, tein mielessäni matkan sinne kaikkeuden toiselle laidalle, ohi Orionin, Andromedan ja Lyran tähtijärjestelmien, sinne missä kaikki pantiin alulle (ahh..) kosmisessa räjähdyksessä.. ja vielä valittavat siitä kun saavat näytelmästä nauttia? heh-

Tulipa leijuva olo, pitänee maadoittaa. Aloitetaan taas 1-tasosta eli maan sisällä olevasta kristallista.. angel
tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Rauhan enkeli
Vieras
« Vastaus #8 : 17.07.2006 12:43:46 »


...
Tosin olen aina pohtinut asiaa jotenkin galaksien ja universumien kannalta, että miksi niitä pitää luoda, mutta draamahan siinä vain olikin motiivina, kun en siihen oppimiseen oikein usko. Siksi mikään lopputulos esim ihmissuhteissa, töissä tms ei ole varma, vain se että kaikki palaa alkuunsa, sinne korkeammalle ulottuvuudelle, missä alempia muotoja ei ole ilmentyneenä, ilmeisesti, ei edes sieluja? Siitä en ole varma, sillä jos sielun valintana on mennä jumaluuteen takaisin, se on ainakin aika kauan olemassa. Jos taas valitsee jotain muuta, jää tänne epätodelliseen draamaan.

Sitä epätodellisempi jumaluuden kannalta, mitä konkreettisempi ja "todellisemman" tuntuinen kokijasta!  angel coolsmiley

 Smiley

Mikä onkaan "aika kauan olemassa olemista" sille, joka elää silmänräpäyksessä
- ei vaan äärettömästi nopeammassakin olemassaolon taajuudessa!

Silti ajattelen niin, että jumaluuden kannalta mikään ei oikein ymmärrettynä olekaan sen epätodellisempaa vaan ainoastaan kattavammin todellista.

 Shocked
tallennettu
Rauhan enkeli
Vieras
« Vastaus #9 : 17.07.2006 12:52:43 »

Onko Rakkauden pakko olla olemassa? Rakkauden atomipommin paineaalto ajaa kaiken hellästi valoonsa, kaiken lävistäen ja siinä me Olemme, olemmepa tai emme.

smitten

Niin, voidakseen paineaaltoitse ajaa kaiken hellästi valon huomaansa
osa Rakkaudesta vetäytyy pakovetenä "sisuksiinsa" ollen se "ei-olevainen" minussa.

Eli itsetiedottomuuteni tila, umpio, johon Rakkaus saapuu lävistävyydellään
kokemaan olevansa olemassa suhteessa "ei-olemassaoloonsa".

Sitä ovat universaalit keuhkot!

Sitä on olemassaolo ja olemassaolottomuus
hengittämisen kaksiossa,
joka yksiöityy sen Yhden Hengen kokemukseksi itsestään.

 :Smiley

tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #10 : 17.07.2006 12:54:18 »

En elä silmänräpäyksessä, siksi tarvitsen ikuisuuden.

No mutta mitä jumaluus ajattelee jos me ajattelemme jumaluudesta sitä tai tätä? Luulisin kaiken kuitenkin olevan sitä epätodellisempaa, mitä kauempana jumaluuden ytimestä (onko se sitten se universumin ydin). Eli itse asiassa elämäsi täällä ON suhteellisen illusorista, mitä tiiviimmin olet kiinni aineessa. Ja käy todellisemmaksi ja samalla olemattomammaksi kun mennään jumaluuteen.

Wow mikä paradoksi.

Riippuu siitä onko henki vai aine todellista.

Pääset lähemmäs ilmenemätöntä kun menet jumaluuteen=autuus, jossa todellista on se, että mitään ei ole, kun on autuus eikä esim surun kokemisen mahdollisuutta. Silti surukin on lähinnä 4d kokemus, jota ei oikeastaan 1000d:ssa voi olla. Mielenkiintoinen kyhäelmä tämä kaikkeus.

Toiselta kantilta katsoen kaikki on illuusiota mitä koemme, toiselta kantilta (eli jumaluudessa) kaikki on ilmenemätöntä.


Pitäisikö sittenkin valita ihan konkreettinen taso taas, se olemassaolo jossa voi kokea iloa, surua, puu on puuta, kivi on kiveä ja suku on pahin. 2funny

PS Onko tuo tuossa alhaalla minun IP osoitteeni, mitä kaikki keyloggerit hakevat?
« Viimeksi muokattu: 17.07.2006 13:09:10 kirjoittanut -+Venus Divine+- » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Rauhan enkeli
Vieras
« Vastaus #11 : 17.07.2006 13:21:37 »

Suomeksi, kun olento kokee kärsivänsä olemassaolon sisällä, hän kysyy, mihin tarvitaan olemassaoloa.

Et kai voine kuin siirtyä yhä korkeampiin värähtelyihin?

Oikeastaan en koe voivani siirtyä yhä korkeampiin värähtelyihin
ennen kuin olen sinut vaihteluvälisyyteni "matala-korkea" kanssa.

Kun näet korkein on matalimmassa ja matalin korkeimmassa.

Siksi en ylösnouse alaslaskeutumatta saati että laskeutuisin pohjamutiin tekemättä sitä pintakellukkeet ylläni.

Lainaus
Muuten, tosiaan, jos ei olisi luotu mitään alempaa, ei voisi olla olemassa mitään riistoa, surua tai muita illuusioita. Ei voisi olla tätä mistä puhutaan, että jotkut 4d olennot riistävät 3d olentoja, maapallo on sekaisin, sotia jne, koska ei olisi 4d:a. Eikä 3, 2, 1..missähän se riisto loppuu?


Ylemmät syövät alempia? vaiko näin: Alemmat imeltyvät ylempiin?

Lainaus
Minkä tason luulisit tyydyttävän sieluasi ja olevan onnellisempi?

Tasovälisyyteni - oman liikuntavapauteni tiedostaminen.

Lainaus
Onko sinulla muistikuvaa siitä kun kelluit luomattomuuden autuudessa kaikkeuden keskipisteessä eikä täällä pimeällä reunalla?

Minulla ei ole kokemusta kellumisesta "täällä pimeällä reunalla".

Mikä se "reuna" on?  Undecided


Sen sijaan olen uneksinut yhteensoimisesta Luojan toisessa eli keskimmäisessä sisäpiirissä,
jossa koetaan "Minä olen me",
ja jossa tajutaan sen ensimmäisen sisäpiirin abstraktio
"Minä olen joka minä olen".
 
Aioni ennen lähtöämme tähtikylvöön Luojan kolmannesta sisäpiiristä,
jossa koetaan "Minä olen se" eli kunkin Itsen pyhä geometria, valo, väri ja soivuus.

 smitten
tallennettu
Rauhan enkeli
Vieras
« Vastaus #12 : 17.07.2006 13:27:48 »

Olemassaolon symbioosien välityksellä kaikkeen mikä on pohjimmmiltaan yhtä ja samaa liikehdintää..

Metsässä elää puu ~ Puussa oksa ~ Oksassa lehti ~ Lehdessä toukka ~ Toukassa perhonen ~ Perhonen lentää ~ Lento värähdyttää ~ Värähtely synnyttää metsän ~

Mitä se on?

Onko se minussa?

Olenko minä se?

Olet se joka olet,
olet se mitä olet
ja olet se, mikä sinussa on.

Jumala minussa tervehtii Jumalaa sinussa.

 smiley6600 angel smiley6600

tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #13 : 17.07.2006 13:59:04 »

Hyviä matkoja unelmoijille. Lähden pian kuskaamaan lasta uimahallin pyörteisiin..

Mutta sain kuitenkin hyviä oivalluksia ja voimakkaita muistoja tänään, siitä miten olen aina ollut samanlainen ja silti muuttuva.

Ennenkaikkea, en ole koskaan osannut rinnastaa noita kahta ennen, että jumaluudessa on ilmenemätön ei-mitään autuus, ja täällä oleva on kaiken tuskan ja hurmionkin jälkeen epätodellista. Siinä se vapaus kai on sitten, oivalluksessa. Ilmeisesti ainut tapa tehdä jommastakummasta (!) Todellista, on ottaa elämä, tuska ja ilo todesta, muutenhan tässä ollaan ihan kummallisessa dimensiossa. Ja jumaluus kans sitten todellisena kun autuuteen palataan. Vaikka samalla kaikki tuntemamme oleminen lakkaa, niin muisto jää-

-ja voi olla palaamatta tänne.

Pimeällä reunalla tarkoitin tätä maailmankaikkeuden kolkkaa jossa Maapallo on. Ei kovin korkealla. Tosin voi olla seksikästä.

Niin vaikka olen olemassa, voin valita miten Todelliselta tämä tuntuu ja minusta ei aikoihin kovin todelliselta.
« Viimeksi muokattu: 17.07.2006 14:06:05 kirjoittanut -+Venus Divine+- » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Rauhan enkeli
Vieras
« Vastaus #14 : 17.07.2006 14:43:36 »



Ennenkaikkea, en ole koskaan osannut rinnastaa noita kahta ennen, että jumaluudessa on ilmenemätön ei-mitään autuus, ja täällä oleva on kaiken tuskan ja hurmionkin jälkeen epätodellista.


 :Smiley

Jujuhan on siinä, että vaikka epätodellinen haihtuu,
se mikä on todellista, on siitä vajentumatta
- eli todellisen valosta löytyy epätodellisellekin sijansa.

Ei kuitenkaan enää epätodellisena vaan todellistumanaan siitä,
mikä oikeassa valossa tarkasteltuna tekee epätodellisen niin arvokkaaksi,
niin elettäväksi - niin olemassaolevaksi.

Niin ettei ole menetystä - minkään elollisenkaan kadotettavuutta.
Ja kun mikään on katoamatta,
kaikesta voi päästää irti menettämättä mitään oleellista.

Mitä se epäoleellinen - jonka voipi menettää - sitten on?

Luulonvaraisuus siitä, mitä on menettäminen; harhoissa elämisen unisuus.
- Kun näet ei ole enää jäljellä mitään, minkä luuli menetetyn.



Lainaus
Siinä se vapaus kai on sitten, oivalluksessa. Ilmeisesti ainut tapa tehdä jommastakummasta (!) Todellista, on ottaa elämä, tuska ja ilo todesta, muutenhan tässä ollaan ihan kummallisessa dimensiossa. Ja jumaluus kans sitten todellisena kun autuuteen palataan. Vaikka samalla kaikki tuntemamme oleminen lakkaa, niin muisto jää-

-ja voi olla palaamatta tänne.

Oikeastaan emme voi palata autuuteen,
kun emme todella ole sieltä lähteneetkään.

Mitä siis on - mihin perustuu - tuntemus autuuteen palaamisesta?

Autuudellistuminen uudelleen
- se on sitä, että muistaa tietäneensä olleensa koko ajan autuudessaan
ja voineensa autuudestaan käsin hahmottaa itselleen
autuuttomuuden kehyksen, johon unohtua elämään autuuden kaipuussaan.

Jolloin autuuden kaipuu on sen aavistamista,
mistä lähteestä kumpuaa todellinen elämänilo
ja sitä korkeammanlainenkin olemassaolonriemu.

Silti muistoa ei jää jäljelle siitä, mikä ei ollutkaan todellista.
Muutenhan liikkuisimme unesta toiseen.

Niin kuin näemmä liikummekin!

Missä on siis "muistovapaa vyöhyke" - ellei siellä,
missä aikaa ei ollut eikä tila-ulottuvuutta kosmoksen ja avaruuden välillä
- ollen se elämänpiiri, josta matkamme "ihmisevoluutikkaina" urkeni.


Lainaus
Pimeällä reunalla tarkoitin tätä maailmankaikkeuden kolkkaa jossa Maapallo on. Ei kovin korkealla. Tosin voi olla seksikästä.

"Ei kovin korkealla" on suhteellinen vaikutelma siitä Maapallosta,
joka on kaikkialla - oman vaihteluvälisyytensä keskiössäkin.

Ja taas uusi yllätys: meidän ei tarvitse jättää Maata kiertääksemme universumin halki.
Maa tekee sen puolestamme - ei kuitenkaan jättäen itseään
unohtumaan jonnekin universumin laitamille
saati hylätäkseen universumin reunamia.

Vaan tullen siksi Valoksi,
joka näkee vain valon mentäviä aukkoja tietämyksessämme.
 
Kunnes tunnistamme olevamme avaruuskiihdyttimen matkassa.


Lainaus
Niin vaikka olen olemassa, voin valita miten Todelliselta tämä tuntuu ja minusta ei aikoihin kovin todelliselta.

Kannattaa olla Itse todellinen, niin elämänmeno luontuu todelliseksi.

 smitten
tallennettu
Sivuja: [1] 2 3 ... 6
  Tulostusversio  
 
Siirry: