Sehän merkitsisi käytännössä sitä,
että "täytyy elää mutta täytyy kuolla".
Mikä siinä on epäselvää?
:
- Kummankin pakotteisuus.
Ne kumoavat toisensa samanaikaisuuden
eli niiden pitäisi ilmentyä vaihtoehtoisesti.
Mikäli mieltäisin elämän päättymöksi,
homma tosiaankin toimisi...
Vaan kun uskon elämän olevan ikuista,
minua ei voida pakottaa todella kuolemaan
eikä siis elämäänkään,
koskapa on vain vapautta elää
olemassaolon oikeutustaan
- ollen iloa olemisestaan.
Uskonkin ikuiseen elämään ja olemassaoloon.
Siispä olen uskomatta kuoleman pakollisuuteen.
Kuoleman ollessa minulle olemassaolon väline
siirtyäkseni aina vain eteenpäin
elollisuuden vaelluskierroksellani.
Uskonko siis olemassaolon pakollisuuteenkaan?
En, en ja EN.
Jos näet on monta, jotka elävät ikuisesti
- kuten uskon -
heitä ei voi pakottaa
eli "pakottaa ottamaan" sitä,
mitä teot eivät voi aikaansaada
- pakollista olemassaoloa.
Kun sen sijaan on vain yksi, joka on se perimmäisesti Ikuinen,
kuka häntä pakottaisi ottamaan ja tekemään olemassaolostaan ikuisen
- ellei hän itse?
Mutta sen tehdäkseen
hänen pitäisi ensin kieltää ikuisuutensa
unohtamalla, mitä Itse on olemistaan
ja valitsemalla ei-tietämisen.
Sen me olemmekin tehneet
- sen Yhden Jakamattoman puolesta.
Uskomalla olevamme pakotettuja kuolemaan
ja pakotettuja elämään,
koskapa muunlaisesta ratkaisusta
- elämän ottamisesta omiin käsiin
ja kuoleman halveksumisesta -
niin elämästä kuin kuolemastakin
seuraa entistäkin pakotetumpaa olemassaoloa,
jonka väitetään tuntuvan kuolemaakin ainaisemmalta
yhdistelmältä elämättömyyden piinaa ja olemattomuuden kuoloa.
Eli kuolettavan elämättömältä!
Kuolemanilluusion ruokkiessa elämänhalua
ja elämänhalun hiipuessa kuolemanpelkoon
- pelkoon siitä, että kuolettavasta elämästä seuraa
kuolemanrangaistuksena
elämätöntä elämää.
Näin illuusioittemme kertomana...
Kuitenkin moneutemme etsii
ja alkaa vaatia itselleen
hyvitystä muistamattomuudestaan:
sen "autuaan tietoisuuden olemassaolostaan"
haltuunottamista,
jota vapausriittoista perintösijaamme
emme todella voisi menettääkään.
Yhden tuottaessa meille vastapalveluksen:
uudelleenmuistamisen prosessin
heräämisenämme kokemaan olleemme
aina olemassa,
olevamme olevuudeltamme ikuisia
sekä tulevamme olemaankin
se yksi ja varma:
Olematta Oleminen
eli puhdas tietoinen oleminen
Ikuista Itseä.