Ei minullakaan ole helppoa...21 vuotta yhteistä elämää takana ja lapset 10 ikävuoden molemmin puolin...kaksi ihanaa lasta. Minä olen jo pitkään voinut huonosti tässä avioliitossa, aviossa 13 vuotta. Olen nainen ja perheen elättäjä, mies tekee töitä satunnaisesti, alkoholia kuluu liikaa. Olen joutunut pakenemaan lasten kanssa tilanteita yön selkään. Ansaitsen hyvin ja voisin taloudellisesti olla riippumaton. Lapset kärsivät tilanteesta kovasti, rakastavat toki isäänsä, mutta jatkuva vanhempien riitely rasittaa koko perhettä. Ihmettelen, kuinka kauan olen tätä kestänyt...toki olen mielessäni työstänyt tätä jo pidemään.
Tänään vein avioeropaperit käräjäoikeudelle varustettuna molempien allekirjoituksella.
Haluan itsekin muuttaa tästä talosta, koska tässä on myös niin paljon huonoja muistoja, toki hyviäkin. Jotenkin olisi helpompaa aloitaa ns. puhtaalta pöydältä...Olen yhtä taloa käynyt katsomassa, ja olen kyllä sen lumoissa.
Hei "emertina"
Olet tehnyt vaikeimman päätöksesi
- olet päättänyt erota miehestäsi
ja muuttaa lastesi kanssa uuteen kotiin
Olet käynyt myös ammattiauttajalla
- hieno juttu
Kaikki asiat lähtevät sujumaan
- pikkuhiljaa hyvä tulee
(http://ramsat.net/forum/smilies/smilies_05/051.gif)
Nenäliinoja tulet vielä tarvitsemaan,
mutta kaikki itkut ovat parantavaa itkua Elämänilo