seuraava »

[Evig]

Pitäisi sanoa tietäväni, että pitäisi luottaa. Joskus mietin enkö luota riittävästi? Vaikka todisteita on vaikka miten paljon! Nuorempana elämäni oli erittäin raskasta ja tunsin elämänhaluni olleen 50%:ssä ja toivoisin sen joskus yltävän edes 90%:iin, jotta tuntisin olevani normaali mutta viime vuosina tunsin olevani elossa 200%sesti. Valtava ero pelästyttää minua joskus ja joskus minua pelottaa miten käy jos luotan täysillä. Tuntuu, että se on tie tuntettomaan, enkä ole vielä valmis siihen. Mutta luotan kyllä sen verran etten hermostu vaikka yhtenä päivänä tässä pyöräni varastettiin, menetin 3 viikon työt kun ulkopuolinen kovalevy hajosi ja se oli ainoa paikka mihin olin kirjoittanut kaikki tekstit, oli rahaongelmia. Tekstit saatiin osittain pelastettua ja opin miten tärkeä opiskelupaikkani on minulle ja se nosti motivaationi, pyöräni löydettiin muutamien päivien jälkeen hiukan kärsineenä mutta sainpahan sen takaisin, ja raha-asioita hoitui itsestään.
Näitä on monta esimerkkejä viime vuoden aikana ja opin pysymään rauhallisena enkä stressaa. Ystäväni onkin sanonut, että olen tapahtumien nähden ottanut liiankin rennosti. 

mutta en vieläkään luota täysillä ja syynä siihen on rakkaus. Pelottaa joskus, että minulle ei olla suunniteltu täällä kerralla kumppaania.

[Cyra]

Luotan kyllä, mutta joskus kohtalon päätökset ovat pelottavia.

[Varjotar]

Järjestäähän se, mutta kyllä se osaa soppaaki hämmentää nii, ettei kuoleva ruumis perässä pysy ollenkaan
Siis mitä ihmettä, kun mulle sanottiin "stay free".

[Lilli]

Olen näköjään vastannut tähän ketjuun silloin, kun on ollut ns. tilanne päällä. Sen jälkeen erilaisia tilanteita oli päällä vielä 4 vuotta, jonka jälkeen on ollut rauhallista. Itse asiassa olen kokenut iloisia yllätyksiäkin, mitä ei ole tapahtunut muuten tällä vuosituhannella.

Pitäisikö nyt sanoa tässä kohti hieman inhorealistiseen tyyliin, että en luota, että asioiden lähdettyä syöksykierteeseen Luoja järjestäisi asiat parhain päin. Syöksykierteessä voi vain räpiköidä ja yrittää järjestää itse itsensä asiat niin hyvin kuin vallitsevissa olosuhteissa on mahdollista. Tässä kohti myös avun pyytäminen muilta ihmisiltä tulee kyseeseen, jos Luojan huutelu ei ratkaise tilannetta. Onhan se kasvattavaakin elää kriisistä kriisiin, koska silloin joutuu tekemään nopeita ratkaisuja, joiden rakentavuus riippuu lähinnä siitä, miten rohkea on ja miten hyvin osaa hyödyntää tietoaan, intuitiotaan ja kokemustaan.

Sen sijaan luotan aina siihen, että
A: totuus paljastuu aina tavalla tai toisella
B: saan todella haluamani asiat ennemmin tai myöhemmin. Joskus pitää tosin odotella kauan.
C: koska minulla on elämäntehtävä tiedossa, luotan siihen, että tehtävät löytävät minut.
D: rakkaus on läsnä minussa aina eikä tämä riipu ihmissuhteista.

[sideman]

Mielestäni kannattaa luottaa siihen, että "karman herrat" antavat sinulle
juuri sellaisia kokemuksia, jotka olet nykyisen ja aiempien inkarnaatioidesi
perusteella "ansainnut".

Ei ole kovin helppoa suhtautua välinpitämättömästi
siihen, mitä kohtalo eteemme tuo, mutta se lienee optimaalinen tapa
suhtautua kohtalon kolhuihin ("huono karma") ja onnen kantamoisiin ("hyvä karma")?

 

[Arcana]

Vastauksena kysymykseen on ehdottomasti, että kyllä luotan!

Tiedostan erittäin hyvin, miksi jotakin tapahtuu ja mihin elämäni tapahtumat on aikanaan johtanut. Vaikka moni tapahtumista esittäytyy ensin negatiivisena, se on aina vienyt eteenpäin johonkin, jossa tästä "negatiivisesta" tapahtumasta on ollut hyötyä ja sen kautta on saanut valmiuden nykyiseen. Olen mitä olen menneisyyteni ansiosta enkä kadu mitään

Lyhyesti sanoisin, että jos isäni ei olisi koskaan kuollut, olisin täysin eri ihminen kuin nyt. Vaikka läheisen kuolema onkin rankka juttu, tiedän, että se on vienyt koko perheeni elämää positiivisempaan suuntaan. Ja jos perheeni ei olisi koskaan menettänyt myös isäpuolta rajan toiselle puolelle, olisin vielä vähemmän sitä mitä olen tänään. Niin ikään työpaikan menettämisen ansiosta lähdin uusille seuduille jne... Kaikki menee ketjussa eteenpäin.

Viimeisin koettelemus mulla on ollut rankka parisuhde, jossa sai todella miettiä mitä olen tehnyt ansaitakseni tälläistä... Mutta sen ansiosta olen oppinut itsestäni niin paljon, että olen pelkästään onnellinen siitä, että olen käynyt sellaisen elämänvaiheen läpi. Maailmankaikkeus kun on niin ihmeellinen asia, se tarjoaa tilaisuuksia joihin tarttuminen on jokaisen itsensä sen hetkinen päätös ja sitä päätöstä ei pitäisi koskaan katua - tuli siitä mitä tahansa. Siitä pitäisi ainoastaan ottaa opiksi ja olla kiitollinen siitä, että on ollut mahdollisuuksia