Samaa mieltä La Papessa, mullakin on tätä turhautumis-oireyhtymää edesauttaneet toiset ihmiset. Lähes varma asuntokauppakin peruuntui ilman mitään selitystä, lääkäri perui antamansa ajan, ihmiset ei vastaa viesteihin ja kun vastaa niin "pikku viiveellä". Ja ekaan kertaan puoleentoista vuoteen migreeni kolkuttelee ovelle. Tai päätä.
Ei oikeen tiedä
vai
enää. Örp.
Hei Auringonkukka
Toivottavasti sinun ei tarvinnut avata migreenille ovea - tai siis tehdä päänavausta asian suhteen...
Kyllä asiat järjestyvät, ja kenties vielä paremmin kuin kiirehtimällä...
Siis ei hätäilykään aina kannata...
kuulin juuri tarinan naisesta, joka sai aamulla soiton gynekologilta. Olisi ollut aika vasta viikon päästä, mutta joku oli perunut aikansa, ja niin hän saikin ajan samalle aamulle. Passitettuaan lapset kouluun, huomasi, ettei ollut enää aikaa kunnon aamupesuun. Niinpä hän kiiruusti kipitti yläkertaan, riisui pyjaman ja suoritti pikaisen alapesun kylppärissä olleella pesukintaalla, pukeutui ja ehti juuri ajoissa vastaanotolle.
Hieman häntä tutkimuspöydällä maatessaan hämmästytti lääkärin toteamus: "kappas vaan - sitä ollaankin nähty extravaivaa!" Mutta nainen ei viitsinyt kommentoida asiaan sitten mitään.
Kotiin hän lähti sitten kaupan kautta ja touhuamaan arkirutiinien parissa. Eskari-ikäinen tyttö tuli kotiin ja meni yläkertaan leikkimään siksi aikaa, kun äiti laittoi välipalaa hänelle. Kohta kuului tyttären huuto: "äiti, mun pesukinnas oli kylppärissä, minne sä oot laittanut sen?" Äiti muisti aamuisen kiireen ja vastasi heittäneensä sen pyykkin, ja kehotti ottamaan kaapista uuden.
" Eiiiiii - mä haluun sen mun oman! Mä olin säästänyt siihen kaikki mun hileet ja kimalteet!!!"
