Todellisuus on aina yksilöistä ja kulttuureista riippuvainen. Todellisuuden määritelmiä ainakin meditiedoissa (mediahan pyrkii kuvaamaan todellisuutta) on kahdenlaista:
1. Todellisuus on ihmisistä riippumaton vakio. Esim. aurinko nousee uskoimmepa siihen tai emme.
2. Todellisuus on ihmisten oma luomus. Jos ihmiset lakkaisivat ajattelemasta malariaa, sekin katoaisi, koska se ei ole todellista.
Nuo nyt ovat kaksi ääripäätä, eikä minusta kannattaisi pompata vain yhteen kohtaan, vaan seilata siinä välissä. Aurinko nousee, vaikka emme uskoisi siihen - elämälle välttämätön vakio. Sairaudet taas esimerkiksi saattavat kadota, kun vain lakkaa ajattelemasta niitä. Hoe itsellesi 5 minuuttia, että päätäsi särkee, niin sitä myöskin alkaa särkeä. Se on yhtä todellista kuin auringon nousu. Muut eivät ehkä näe päänsärkyäsi, eivätkä tunne sitä, mutta sinulle se on todellista. Siksi en tiedä, onko kukaan välttämättä pätevä sanomaan, että "hei, tämä on totuus". Jeesuskin sanoi "minä olen tie, totuus ja elämä". Sillä hän tarkoitti (minun totuuden mukaan) universaalia rakkauden energiaa, Jumalan ilmentymää, ei ainoastaan häntä persoonana itsenään. Meissä jokaisessa on tuo samanainen Jumalan energia, eli me kaikki olemme itsellemme tie, totuus ja elämä, kun vain vaalimme sydämemme ääntä.
Jokaisella on oma määritelmänsä ja näkemyksensä todellisuudesta. Henkimaailman puolella on oikeastaan aika vaikeaa sanoa, mikä muu olisi absoluuttiinen totuus kuin Universaali Rakkauden Energia. Se toimii aina meidän parhaaksemme, mutta ilmenee eri tavoin sieluista ja niiden menneistä elämistä ja valinnoista riippuen. Mikä on minulle todellista henkimaailman kokemusta ei välttämättä ole muuta kuin harhaa toiselle.
Totuus löytyy sydämestä - niin minä sanoisin
