Kiitoksia keskustelijoille, sain paljon oivalluksia omaan elämääni. auttaa jotenkin ymmärtämään "alkoholistia" ja uutta ideaa siihen omaan "läheisriippuvuuden" poiskitkemiseen.
vieräytin taas muutaman tipan isäni puolesta, tai niiden tunteiden joita herätti se, kun näkee itselle rakkaan ihmisen vierestä vaan tuhoavan itseään. alkoholismin ja "narsistisen rajatilapersoonallisuuden" (niin...suhtaudun diagnooseihin hieman varauksella, ainakin niinkauan kuin diagnosoija ei esittele
omaansa...
) ulkopuolella isähän oli (siis yhä elossa)...kaikkea mistä pidin ja "sielunsukulainen"...hän osasi nähdä kauneuden asioissa, meillä oli samantyyppinen musiikki ja taidemaku ja luontoa hän myös ymmärsi. siis kaikkea hyvää paljon, mutta se loputon
itsetuho ...ja siinä samalla toisten tuho, kun estot katosi ja aggressiot kohdistui sokeasti keneen tahansa.
eikä edes tarvitse mitään listoja ja määreitä ihmisen hyvistä puolista voidakseen selittää
miksi rakastaa jotain, sehän vain on...ja silloin sattuu tosi paljon, jos se jota rakastaa haluaa tuhota itseään.
se pakenemisen kysymys on hyvin mielenkiintoinen...just että mitä meidän täytyy paeta. olen kyllä sitä mieltä että me ollaan luotu liian suppeat raamit sille
miten voimme olla olemassa ja toteuttaa elämäämme, ja se saa aikaan hulluksitulemisen pelkoa ja halua paeta...
en tiedä, mutta tuntui että jotain syvällisempiä, ei sanallisia juttuja lähti liikkeelle.
tsemppiä Valonkantaja siihen tupakan lopettamiseen. siihen pystyy kyllä kuka tahansa jos haluaa. itsekin lopetin taas, varmaan samoihin aikoihin.
tuntuu, et nyt tää on jotenkin enemmän henkinen juttu, ei kertakaikkiaan enää halua ja tunne tarvetta turruttaa itseään ja tuhota tätä kehoa, koska se ei ole tosiaankaan se, jota turruttamallla tai rankaisemalla mikään ratkeaisi.
minulle tupakointi oli puolitietoista itsetuhoa. jos oli sellainen olo, että niinkun vähän sama jos tää fyysinen elämä loppuisi... mutta sitä ei suoraan ajatellut...ikäänkuin oli mielessään heittänyt itsensä roskikseen.ihan tarpeeksi monta vuotta sitä jatkui.
mut nyt on uusi asenne. kun sitten muistaa senkin ajan, milloin ei tarvinnut tupakkaa ja kuinka hyvin silloin keho voi...yksi turha asia pois...ei sitä ikinä tarvinnut, turhempia ja tyhmimpiä juttuja mitä on voinut aloittaa...
huumeetkin nyt sentään ymmärtää jos ne tarjoaa jotain tajunnan laajentumisia, siis jotain mielenkiintoista, mutta tupakka...
silkkaa typeryyttä...
itsetuho on hanurista