seuraava »

[Synapsi]

..."juopot on parempia kuin nistit" asetelmaa.. Tosin olen törmännyt tähän myös toisin päin.
En jaksa tajuta tätä, mitä ihmeen väliä sillä aineella on..

Samaa miettinyt useesti, aivan samasta asiastahan siinä on kysymys. Ja kaikista vähiten puhutaan lääkkeiden väärinkäytöstä, joihin monesti liittyy ihan yhtä paha riippuvuus. Ja se vielä pahentaa/sekoittaa asiaa, että lääkkeet on jotenkin "yleisesti hyväksyttyjä". Kyllähän nistit ja holistitkin perimmältään kait yrittää "lääkitä" itseään sillä itselle sopivimmalla aineella. Huimausaine kuin huimausaine.

Hienoa Willow, kun olet avoimesti kertoillut kasvutarinaasi. Se varmasti auttaa asenteiden tuulettumiseen ympäristössäkin, pikkuhiljaa.

Valonkantaja, et kai anna kankkusökkömörölle valtaoikeuksia mielialaasi! Helli itseäsi mieluummin, miksi kantaa morkkista, kun et edes ole mitään tehnytkään. Ei liene suuri vääryys, jos nuori, vireä sinkku nainen käy baarissa lauantai-iltana?

[Valonkantaja]

Ei se väärin ole, käydä baarissa ja humaltua. Toisinaan se tekee hyvää. Mutta kun viimeset kaksi vuotta olen lähes jatkuvasti ollut joka viikonloppu kännissä ja välillä muulloinkin, niin yhden lauantain väliin jättäminen on aina niin upea tunne...

Olen niin helvetin kyllästynyt selityksiin. "En mä jaksa tulla kouluun/voi mennä lenkille/saa luettua kokeeseen/saa tehtyä yhtään mitään, koska on krapula" Vihaan sitä! Tulee niin paska fiilis kun jää hommat hoitamatta ja pettää itsensä kerta toisensa jälkeen! Ja sitten aina sanotaan "mä en enää ikinä juo". Oon niin fed up sitä valhetta että se hajottaa... Haluan päästä irti tästä vyyhdistä ja tuntea itseni normaaliksi...

[Synapsi]

Ok, ymmärrän.

Marsini kommentoi osuvasti "Savuttomasta identiteetistä", sama juttu itselläni. Ja vieläkin olen vapaailtoinani menossa baariin, vaikken ole viihtynyt niissä enää aikoihin. Tuli käytyä ennen niin paljon, etten enää osannut muuta. Tottumiskysymys ja juuri se identiteettihomma. Se on todella uudelleen kävelemään/elämän opettelua.

Upea ukonilma jyskää, pitää mennä ihailemaan parvekkeelle

[^^Queen Nefertiti^^]

Voin juoda siiderin silloin tällöin, mutta jos TODELLA megahenkiseksi rupeaisi ja meditoisi aamuin illoin, ei sekään olisi kovin suotavaa. En jää mihinkään koukkuun, olen asioiden yläpuolella. Tunteet ja suhteet sekoittavat joskus. On vaan niin hölmöä esim ratkoa ongelmia pakenemalla alkoholiin. Ongelmat pitäisi ratkoa toisin. Huono itsetuntokin, siihenkin auttaa henkinen kasvu, ei viina. Omien kykyjen kehittäminen. Mahtava ukkonen täällä taidan jäädä ihailemaan. Niin ja henkinen kasvu auttaa siinäkin että tunteita voi hyvinkin ilmaista. Vihan tunteet esim tuntuvat lakkaavan, ei niissä oikeasti jaksa velloa, rakkaus ja valo vaan.. jee..mutta eipä ole pelkoa että juopoilla seura loppuisi. Nyt meni sellainen salama että meinas räjäyttää taivaan!

Nautintoakin saa vaikka mistä muualta. Seksi selvin päin on parempaa tosin kaikki eivät pysty siihenkään..harmi, olin ajatellut ettei tätä tarvitsisi enää ajatellakaan..  :

[härkä-69]

Raittius ja juomattomuus ovat kaksi eri asiaa. 

[enska]

Pitipä käydä vanhasta keikkakalenterista katsomassa milloin on viimeksi tullut kurlattua: Näköjään 8.syyskuuta..

[maarita]

Olen samaa mieltä, 'Sininen enkeli'.

Vasta kun on henkisestikin raittiina, on todella raitis.

Alkoholi aiheuttaa useimmille persoonallisuuden muuttumisen.
Josta sitten tulee erilainen käyttäytyminen. Sitä taas seuraavat syyllisyys ja itseinho.

Ihminen miettii, miksi en osaa juoda kuin muut?
Alkoholista on tullut hallitsija, kuningas.
Alkaa tuntua siltä, että koko elämä pyörii alkoholin ympärillä.

Raitis ihminen ei tarvitse alkoholia tehdäkseen asioita.
Sellainen on saavutettavissa, jos henkilö haluaa sitä itsensä, ja vain itsensä takia.


     maarita         

[Oikku67]

Huono itsetuntokin, siihenkin auttaa henkinen kasvu, ei viina. Omien kykyjen kehittäminen.  Niin ja henkinen kasvu auttaa siinäkin että tunteita voi hyvinkin ilmaista. 

No, tuossa 12-13 vuotiaana ei juuri henkistä kasvua ollut tapahtunut ja kun
juominen oli niin "kivaa". Itsetuntokin meni vaan alemmas ja alemmas vuosi vuodelta,
ei annettu henkiselle kasvulle mahdollisuutta. Ja kykyjen kehittäminen, tärkeintä oli
saada hyvä viinapää ja olla "hyvä jätkä"..(siihen ei tosin paljon tarvittu ).

Yksi vaikeimmista asioista on ollut opetella ilmaisemaan/näyttämään tunteet
selvinpäin, kun ei niitä penskana saanut näyttää ja kännissä vain osasi itkeä jne. 

Samaa miettinyt useesti, aivan samasta asiastahan siinä on kysymys. Ja kaikista vähiten puhutaan lääkkeiden väärinkäytöstä, joihin monesti liittyy ihan yhtä paha riippuvuus. Ja se vielä pahentaa/sekoittaa asiaa, että lääkkeet on jotenkin "yleisesti hyväksyttyjä". Kyllähän nistit ja holistitkin perimmältään kait yrittää "lääkitä" itseään sillä itselle sopivimmalla aineella. Huimausaine kuin huimausaine.

Asiaa.. Uskomatonta minusta oli kun näin lääkeriippuvaisten vieroitusoireet kuntoutuskeskuksessa,, ne oli todella pahoja..

[Oikku67]

on saavutettavissa, jos henkilö haluaa sitä itsensä, ja vain itsensä takia.

NÄIN ON!! 

[Valonkantaja]

Minussa on halu muuttua... Haluan olla oma itseni, en se mikä olen kun olen sekoittanut pääni myrkyillä. Haluan irtautua kahleista ja huonosta omastatunnosta, olla ylpeä itestäni sellaisena kuin olen selvinpäin... Olen hiljanen ja huono puhumaan tunteista, mutta ei kaikkien tarvitse olla sekopäitä ja suupaltteja. Ei mun tarvitse näyttää kellekään yhtään mitään...

Willow, kiitos kun kerrot kokemuksistasi niin avoimesti. Se tuo toivoa.

[Oikku67]

Minussa on halu muuttua... Haluan olla oma itseni, en se mikä olen kun olen sekoittanut pääni myrkyillä. Haluan irtautua kahleista ja huonosta omastatunnosta, olla ylpeä itestäni sellaisena kuin olen selvinpäin... Olen hiljanen ja huono puhumaan tunteista, mutta ei kaikkien tarvitse olla sekopäitä ja suupaltteja. Ei mun tarvitse näyttää kellekään yhtään mitään...

Willow, kiitos kun kerrot kokemuksistasi niin avoimesti. Se tuo toivoa.

Valonkantaja, sinä olet hyvän matkaa oikeaan suuntaan menossa..
Sinulla on halu ja tieto.. Eikä sinulla ole mitään syytä tuntea huonoa omaatuntoa.
Sulla on elämä edessä, olet fiksu nuori nainen ja jotenkin tiedän/tunnen, että asiat
loksahtaa oikeisiin uomiinsa kun on oikea aika. Ei tässä ole mihinkään kiire.

Tunteista puhuminenkin varmasti tulee omalla ajallaan, kun kohdalle tulee ihminen
jolle haluat puhua, ei kaikille ole todellakaan tarpeenkaan puhua. (http://www.macmini-forum.de/images/mismilies/hugsm38x18.gif)

Omalta kohdaltani huomaan, että jos joku yrittää saada mut väkisin puhumaan tunteistani,
niin minäpä se alan "puhumaan", eli suollan tuutin täydeltä pa**aa ja jos tyyppi sattuu
huomaaman, totean "mitäs kysyit".. (http://www.cosgan.de/images/smilie/engel/e020.gif) (http://www.christiansurvivors.com/forums/images/smilies/biggrin2.gif)

[^^Queen Nefertiti^^]

Nyt on niin, että haluaisin pysäyttää erään henkilön juomiskierteen. Huomaan että se todella huolestuttaa, samoin hänen nihilisminsä. Tuli sellainen olo, että mies on aivan hukassa, tarvitsee myös terapiaa. Hän ei välttämättä ole aivan paha, välitän hänestä, mutta vaikuttaa että hän on juonut nyt niin kauan, tutustumisestamme asti, siis noin 10 kk ja sitä ennenkin, että jonkun on toimittava. Minulle on sama jos hän loukkaantuu tai v*tuilee, se ei ole olennaista vaan jonkun täytyy pysäyttää se juttu nyt. Vaikkei  siinä olisi mitään eroottista enää, voin olla toisen kanssa tai ilman - miten sanon asian hänelle nätisti?

Että on olemassa henkisen kehityksen maailma, on olemassa jumaluus, sielu joka rakastaa häntä - hänellä ei ole kuin kaverit jotka juopottelee, huolestuneet vanhemmat ja tyttöystävä joka lähti kävelemään. Uskon että hänellä on tosi paha olla, mutta ei tiedä mitä tehdä. Viime tapaaminen oli enemmänkin hätähuuto kuin mitään muuta.

Miten alkoholisti lopettaa alkoholin haluamisen, ellei joku vie häntä aa-kerhoon? Olen kerran käsitellyt tämän aiheen, henkilö sitten lopetti rankan juomisen jne, mutta nainenhan siihen tarvittiin. Jos tämä toinen kaveri ei saa naistakaan lähiaikoina, hän kyllä tuhoaa itseään ja vajoaa surkeuteensa. Minun pitää ehkä sanoa että seurustelen, ettei hän koe itseään taas torjutuksi tms. Toisaalta en koe tilannetta kiihottavana jos hän on niin kyyninen ja pirullinen. Tulee eräs toinen mieleen siitä sitten.

Millä ihmisen ottaa ihan toiseen ympäristöön, jossa on meditaatio ja yhteismeditaatio, pyhät temppelit, mestarien täydellinen rakkaus ja huolenpito? Minulle on tosiaan sama jos hän on pirullinen tätä ajatusta kohtaan, haluaisin vain herättää hänet kertaheitolla - ja sitten se on taas liikaa. Jotain muuta kuin yksin tai kaveriporukoissa juomista ja levotonta menoa.

Haluan kerran istua alas ja selittää nämä asiat, niin että hänen toistaiseksi hukassa oleva sielunsa kuuntelee ja uskoo tämän. Jos hän ei ole juurikaan kirkoissa käynyt tai pyhissä tilaisuuksissa, niin mitä sitten jää paitsi tv, videot, tietokoneet, kaverit, duuni, juominen, urheilu. Jostain syystä välitän, en haluaisi tällaisia tilanteita enempää mutta minusta minulla on velvollisuus auttaa ystävänä, varsinkin kun tiedän paremmasta. Mutta on ehkä paras pitää se erotiikka ja siihen liittyvä suorituspaine poissa toistaiseksi.

 

Eli ei pitäisi antaa koko pakettia heti vaan vähitellen? Hän tietysti loukkaantuu jos sanon, että tuo pitäisi lopettaa nyt ihan seinään. Jos kaveripiiri pitää vaihtaa tai hänen sanoa heille, että en nyt juo, niin hän ei välttämättä ole tarpeeksi vahva siihen. Hän ei ole tyytyväinen itseensä eikä ole omien toiveittensa mukainen. Miksi välitän? No, ainakin välitän sen verran kuin voin ja sitten se kyllä jää hänen omalle sielulleen, se tehtävä että saa egon kuuntelemaan.

Häneen nähden minulla on paljon, vaikka en ole aivan täydellinen vielä. Itsetuhoa on niin surullista katsella. Enkös minä sitten ole tehnyt lähimmäisenrakkauden teon, kun olen pysäyttänyt ja kertonut, ihan rauhallisesti, että sun ei tarvitse juoda, joku välittää sinusta, tiedätkö mitä on henkinen kehitys, rukoiletko, uskotko mihinkään, mitä jos olen vastaus rukoukseesi, tulen ja autan. Ja sitten varmaan pitäisi olla läsnä hänelle ystävänä, tosin sitä piikikkyyttä on rasittava kuunnella vaikka se olisi suojautumiskeino. Mitään muita harrastuksia, urheilua tai töitä en häneltä pois veisi, mutta jos kavereihin ja viikonloppuun kuuluu aina juominen ja hän tuntee baarien omistajat jne, tilanne on aika vinoutunut.

Tämän ja toisen tapauksen jälkeen, joka myös juo/käy baareissa mutta se ei ole näin rajua, haluaisin vihdoin tavata niitä tasapainoisia miehiä.. kiitos.. olihan minulla yksi melkein raitis kumppanikin.. hän uskoi rakkauteen, jumaluuteen ja hyvään, itse, sisimmässään. On niin erilaista kun joku ei näy uskovan mihinkään hyvään. Ei ole siis kokenut sitä, ei ole eksynyt hyvään seuraan aikoihin. Miehet suhtautuvat yleensä aika hermostuneesti, jos heitä herättelee liian nopeasti, tosin tässä tapauksessa en välitä kovasti jos tuttavuus loppuu, ei ole rakkaussuhde varsinaisesti. Itsetunto ja sisäinen rakkaus tulisi herättää. Ekalla pitkällä suhteellani oli todellinen ongelma tässä asiassa ja hänen jälkeensä olinkin kauan yksin (minkä jälkeen lähes raitis uskova kumppani). Vika kauris, niin, hänhän on riippuvuussuhteessa tapahtumiin ja juo silloin tällöin, joskus rajusti ettei pysty ajamaan seuraavana päivänä..

Hyväksyn ja ymmärrän tosiaan drinkin silloin tällöin tai viinin ruoan kera, varsinkin eteläeuroopassa, mutta täällä on tätä tappojuomista liikaa. Kieltämättä itse toivoisin, että kumppania ei kiinnostaisi juominen juuri lainkaan. Mutta totuus on, että niillä on ollut joko juomisongelma/muu riippuvuus/juhlimisen tarve, kun muuten ei ole hauskaa - vain sillä yhdellä oli henkisiä arvoja eikä kovin suurta humaltumisen tarvetta. Hän saikin paremmin henkisyydestä irti kuin nämä muut. Harmi, 4/5 jätkästä on tarvinnut pulloa tutiksi.

[härkä-69]

Tietoavain 8/06

Vapauduin pakkomielteestä hallita alkoholistia

Ennen Al-Anon -ryhmään tuloani en tiennyt, mitä alkoholismi on. Olin kuvitellut, että alkoholisteja ovat vain rähjäiset puliukot, jotka kulkevat muovipussin kanssa jatkuvassa humalassa ja yöpyvät veneen alla. Mieheni oli tuurijuoppo ja oli välillä päiviä, jopa viikkojakin selvin päin. Oletin, että hänellä on todellakin syy juomiseen. Syitä riitti, ja otin itseeni kohdistuvat syyttelyt todesta, joten tein kaikkeni ollakseni niin hyvä ihminen, ettei minun takiani tarvitsisi juoda. Yrityksistäni huolimatta juominen paheni, minä ahdistuin, katkeroiduin, vaivuin itsesääliin, pelkäsin huomista ja tulevaisuutta yleensä. Hoidin miehelleni kuuluvia asioita ja valehtelin hänen puolestaan. Näyttelin päällepäin iloista ja huoletonta, ettei kukaan vain huomaisi surkeaa tilaamme. Nuoremmalla lapsella oli kouluvaikeuksia, vatsakipuja, painajaisunia. Jälkeenpäin ajatellen käytin kaikki voimani alkoholistin hyvinvoinnin ylläpitämiseen, lapset olivat kaukana kakkosena.
Sain tiedon Al-Anonista ryhmässä käyvältä jäseneltä. Mieheni oli tuolloin ollut muutaman kuukauden ilman viinaa. Olin aina kuvitellut, kuinka ihanaa elämä olisi, jos viina ei olisi häiritsemässä. Nyt olin todella neuvoton, kun elämä tuntui entistä ahdistavammalta. Odotukseni eivät toteutuneet, vaan elämän ongelmat tulivat entistä voimakkaammin esille. Kiristimme toisiamme: minä lähtemisellä, mies juomaan lähtemisellä. Kaivelimme vanhoja asioita, riitelimme, kunnes väsyimme aloittaaksemme saman taas uudestaan muutaman päivän päästä. Taloudellinen tilanne oli juomisen seurauksena huono, joten sekin aiheutti riitaa ja syyttelyä.
Kun menin ensimmäistä kertaa ryhmään, näin siellä tasapainoisen näköisiä ihmisiä. Muistan kadehtineeni heitä, eihän heidän tilanteensa pahalta näyttänyt. Itse olin kateutta ja katkeruutta lukuun ottamatta tunteeton ja välinpitämätön. Menin ryhmään vain katsomaan. Ajattelin välinpitämättömänä, etten varmaan mitään menetäkään, jos käyn siellä.
Al-Anonista olen saanut tietoa alkoholismisairaudesta, ja että viinasta voi olla riippuvainen, vaikka ei ole joka päivä humalassa. Itselleni on ollut tärkeintä oman itsetunnon koheneminen. Omalta tukihenkilöltäni ja ryhmäläisiltä olen saanut valtavasti apua. Nykyään nousee mieleen kiitollisuuden tunne, kun muistan mikä oli tilanne vaikeina aikoina. Sen ajan tunnetiloja en haluaisi millään takaisin.
Kun on itse saanut mielenrauhaa, voi sanoa joskus jopa pitävänsä itsestään. Myös suhtautuminen muihin ihmisiin on muuttunut. Tänään olen paljon ennakkoluulottomampi. En tarkastele enää kovin kriittisesti toisten virheitä. Olen myös rohjennut olemaan mielistelemättä ja rohkene sanoa EI, jos tunnen sen tarpeelliseksi. Sain rohkeutta lähteä pois työstä, josta en pitänyt, ja opiskella uuteen ammattiin, josta pidän. Tiedän, että ilman Al-Anonista saamaani apua en olisi rohjennut.
Al-Anonin avulla olen parantanut suhteeni alkoholistiin. Tällä hetkellä se on tasapainoinen tilapäisiä tupsahduksia lukuun ottamatta. Kriisien läpi käyminen ei ollut helppoa. Puhumaan opettelu oli erittäin vaikeaa. Vanhojen asioiden kaivelun lopettaminen vei molemmilta oman aikansa. Tänään tiedän, että elämä voi tuoda tullessaan yllätyksiä, en kuitenkaan elä niitä etukäteen, niin kuin ennen. Tämä vaikuttaa rauhoittavasti tunne-elämään.
Olemme viiden lapsen mummu ja pappa. Olen kiitollinen Al-Anonille lastenikin puolesta. Olen varmasti paljon parempi mummu kuin ilman Al-Anonia katkerana ja pelkäävänä. Al-Anonin kirjallisuus, ryhmätovereiden puheenvuorot ja kahdenkeskiset keskustelut tukihenkilöni kanssa ovat vapauttaneet minut pakkomielteestäni hallita muita ihmisiä.

Eila

http://www.al-anon.fi/kuukaudentarina.html

[^^Queen Nefertiti^^]

Ilmeisesti kannattaisi suositella yhtaikaa AA:ta, terapiaa ja oman sisäisen voiman löytämistä. Katsotaan niin tilanne ei henkilöllä parane, otan loppuvuoden aikana yhteyttä.

[härkä-69]

Kyllä ne juopot osaa sinne auttavaan puhelimeen itsekin soittaa, kun ovat oman pohjansa löytäneet. Pidä vain huoli itsestäsi.