seuraava »

[Varjotar]

Tällä aiheella on piiskattu mua jo hyvän aikaa ja viimeisen vuoden sisään on tehty okein hyvin selväksi miten kurjalta se voi tuntua.
Ei niinkään se, että itsellä on vaa kasa atomeja lainassa täällä muiden atomien ympärillä, vaan se, että ne asiat, joita on ja jotka jää elämään, kuolee ja loppuu. Musiikki, vaatteet jne mitkä luonnollisesti muutenkin elää ajassa. Mutta että ne kuolee viimeiden sukupolvensa mukana, joka niitä kuuntelee, käyttää ja jotka identifioituu niihin. Sen jälkeen jää enää " muistoja".


Mutta tämäki kasa atomeja auttamatta vanhenee ja lopulta hajoaa. Ja mitä sen jälkeen? Loppu? Uus elämä parin sadan vuoden päästä jossain ajassa? Ehkä en halua, voiko niin valita?

[Varjotar]

Sideman, voisit oikeasti aloittaa sen blogin pidon näistä jutuista tämän foorumin sijaan.

[Corvus Leonis]

Biologisen kuolemattomuuden harvinaisuus johtuu siitä matemaattisesta ilmiöstä että mitä kauemmin jokin on olemassa, sitä todennäköisemmin sen olomassaolo biologisessa mielessä päättyy tapaturmaisesti, ikävän tapahtuman uhrina tai sairauksiin. Lajin jonka kuolleisuus on muutenkin korkea ei kannata investoida valtavan pitkään elinikään saatikka kuolemattomuuteen.
Mistä päästäänkin astrologian ja elämän yhteyteen, sillä edellämainitussa tutkitaan pohjimmiltaan erilaisia aikasyklejä geometrian avulla, ja kaikki luonnossa ja ihmisen päässä tapahtuva on syklimäistä.

Otetaan vaikka eläinlaji jonka sisäinen kello käskee nousemaan maan pinnalle tasan 17 vuoden välein, toinen laji joka lisääntyy vain tiettynä täydenkuun yönä kerran vuodessa tai kolmas, joka lähtee soidinlennolleen tiettyinä heinäkuisina aamuina klo 5-6 välillä.

Ihmisen päässä tapahtuu taas jatkuvasti muistelemista ja tulevaisuuden visioimista - yhtä aikaa, koska ihmisen muistikapasiteetti on epätäydellinen toisin kuin vaikka tietokoneella, jolla on loki ja rekisteri kaikesta siitä saakka kun se käynnistetään.

Reinkarnaatio toimii samalla periaatteella, missä jokainen olio on epigeneettinen kokonaisuus tiettynä aikana ilmenneitä tapahtumia ja näin osa silloista sykliä. Aina kun sykli toistuu, ominaisuudet palaavat jossain muodossa.

Eli oikea vastaus on että jokainen on kuolleenakin silloin elossa jos päätyy tapahtumiksi osana oikeanlaista sykliä.

[Varjotar]

Saattohoidossa kun olen töissä niin tänään huomasin asiakkaan todella tekevän kuolemaa.Se haju leijui läsnä koko ajan ja asiakas sanoi ovella olevan mustan kasvottoman naisen lyhty kädessään. Tämä tiennäyttäjä on ollut ovella jo jonkun päivää ja herättää asiakkaassa yhä voimistuvaa kiinnostusta ja selkeät merkit elimistön toiminnan hiipumisesta olivat tänään esimmäistä kertaa erittäin voimakkaasti huomattavissa.

Kerroin sitten vain, että tämä nainen jonka hän näkee, on opas. Opas, joka valaisee lyhdyllä hänelle oikeaa tietä ja valvoo häntä koko ajan. Hän e lähde yksin eikä ole yksin.

[talvenlapsi71]

Hei Varjotar!

Aika rankka duuni sinulla, ymmärrän kyllä hyvin, että varmasti monenlaista siinä näkee. Mutta tuosta alkuperäisestä kysymyksestä, haluaisin kertoa yhden esimerkin, mitä itse joskus ajattelin kuolemanjälkeisestä elämästä. Olin silloin todella masentunut ja jokainen minuuttikin oli yhtä tuskaa, ja kun olin ollut kiinnostunut kaikenlaisista ns. henkisistä ja myös uskonnollisista asioista, niin pähkäilin mielessäni, että joudunko tosiaan elämään vielä kuoleman jälkeenkin jonain henkenä, jonka on koko ajan paha olla, kun mistään ei löytynyt mitään apua. Ajattelin, että en halua elää ikuisesti. Tää elämä riittää mulle ja yritän kitkuttaa jotenkin eteenpäin. Tapasin 10 vuotta sitten, vanhoilla päivilläni miehen, jonka kanssa olen ollut yhdessä tähän päivään saakka. Hän on ollut mulle suuri apu, joten sanoisin, että toivottomassakin tapauksessa voi tapahtua vaikka minkälainen ihme. Hän sairastui Parkinsonin tautiin ja olen tällä hetkellä tavallaan omaishoitaja. Olen sitä mieltä, että yhdessäkin elämässä voi olla monen elämän ainekset, joten ei kai tänne tarvi takaisin tulla? En usko niin.

[Blomman]

Minä en tajua kuolevaisuuttani. En aio varata hautaapaikkaakaan, koska en aio kuolla. Logiikkani menee niin, että koska olen nyt elossa ja tietoinen, niin en kuole koskaan. En mieti omaan kuolemaan liittyviä asioita aktiivisesti. Miksi pitäisikään? Eikö nykyhetken eläminen riitä?