Opimme hiljan uuden sivistys sanan: kolofoni!
Wiki:
Kolofoni voi tarkoittaa seuraavia asioita:
käsikirjoituskäärön lopussa oleva teksti[1]
........
Bhagavad-giitaa'ssa on seuraavanlainen kolofoni jokaisen 18 luvun lopussa
(väliviivat lisätty hahmottamisen helpottamiseksi; jokainen luku on jokin -yoga):
AUM tat sad iti shriimad bhagavadgiitaasu-upaniSatsu
brahma-vidyaayaam yoga-shaastre shriikRSNaarjunasamvaade
arjunaviSaadayogo naama prathamo 'dhyaayaH (prathamaH + adhyaayaH).
Alleviivattu pätkä on erilainen joka luvussa.
Yhdyssanan arjunaviSaadayogo (ilman sandhia: -yogaH) voi kääntää esim.
Arjunan masennuksen yoga/jooga.
Radhakrishan (Rk) selittää sanaa vishaada (masennus) mm. seuraavasti:
The chapter ends in dejection and sorrow and this is also called Yoga as
this darkness of the soul is an essential step in the progress to spiritual life.
"Kiintoisin" yhdyssana lienee kRSNaarjunasamvaade (krishna-arjuna-samvaade; nominatiivi: samvaada)
Se viittaa siihen että Bhagavad-giitaa on keskustelu (samvaada) Krishnan ja Arjunan välillä.
(Diletanttispekulaatiota: Jos yhdyssana olisi erillinen, ilman samvaada-sanaa, nominatiivissa
se dvandva*-tyyppisenä yhdyssanana edellyttäisi päätettä -u: kRSNaarjunau: Krishna ja Arjuna.
Kun tässä dvandva on osa pitempää yhdyssanaa** - joka lienee luokiteltava tatpuruSa-tyyppisekksi -
avautuu mahdollisuus tulkita tuo dvandva myös toisentyyppiseksi yhdyssanaksi, hieman siihen tapaan
kuin muistaaksemme Esko Nummisuutareissa pähkäilee että avioitumisen jälkeen hänestä
ja Kreetasta tulee Esko-Kreeta, eli he "yhdentyvät"?)
Rk: kRSNaarjunasamvaada: the dialogue between Krishna and Arjuna. The author of the Giitaa gives
dramatic expression to the felt presence of God in man.
When Arjuna is tempted to abstain from his proper duty, the Logos in him, his own
authentic inspiration, reveals the ordained path when he is able to set aside the
subtle whisperings of his lower self. The innermost core of his soul is also the divine
centre of the whole universe. Arjuna's deepest self is Krishna. Man and God need a third
party as intermediary no more than do two lovers. No one is so close to God as oneself and
to get at Him we require only an ardent heart, a pure intention. Arjuna stands <piip> and
alone without intermediaries opposite his God. There is perpetual communion between God
and man and the dialogue proceeds until complete harmony of purpose is reached.
This divine principle is not at a distance but close to us. God is not a detached spectator or
a distant judge of the issue but a friend,
sakhaa, who is with us at all times [...] Rgveda speaks
of two birds, beautiful of wing, friends by nature who live together on one tree.
*dvandva on yhdyssana jonka osien välinen suhde on simppeli rinnastus;
blaah ja blaah, tai
blaah, blaah ja blaah, jne.
** Tällöin duaalin päätettä, joka tässä tapauksessa on -u, ei voi kirjoittaa, jolloin duaali-status täytyy päätellä kielen ulkopuolisten seikkain nojalla: käännös Krishna
ja Arjuna tuntuu loogisimmalta!
