Toisessa ketjussa heitettiin läppää egosta luopumisesta. Siitä muistui mieleen takavuosien eräs legendaarinen
kontribuuttori, joka oli sitä mieltä että karmasta voi luopua yksinkertaisesti vain päättämällä tehdä niin,
tai sinneppäin.
Ainakaan Bhagavad-giitaan mukaan karmasta ei voi noin vain luopua. Sitäpaitsi on olemassa myös hyvää
karmaa, joka voi ilmetä esim. varallisuutena, mahdollistaen se keskittymisen toimen piteisiin jotka
minimoivat tulevien inkarnaatioiden määrän, nopeuttaen siten joogin (tässä lienee yhtä kuin valaistunut hemmo)
karman transformaatiota; yoga-suutra, muistaaksemme IV 7(?):
karmaashuklaakRSNaM yoginaH (trividham itareSaam).
karma ashukla-akRSNaM yoginaH (trividham itareSaam).
Tuo tarkoittanee jotain sentapaista kuin:
(valaistuneen) joogin karma [on] ei-valkoista (a-shukla)[sekä] ei-mustaa (a-kRSNa [~krishna]),
toisin sanoen se on neutraalia, eli ei johda enää reinkarnaatioon?
(Huonosta) karmasta luopumista voisi verrata siihen, että sinulla on esimerkiksi 200 donaa
asuntolainaa; yhtenä kauniina pnä astelet pankinjohtajan pakeille ja toteat että sinua
ei enää huvita olla velkaa pankille, joten luovut siitä tällä puheella, tai jotain?
Itse kukin voinee tykönään funtsia analogian hyvästä karmasta luopumiselle...