Kun tätä kysytään. Pistänpä tähän yhden buddhalaisten
hyvinkin paljon suosiman tekstin jota jotkut heistä mietiskelevät
jopa joka päivä. Ainakin osa lamoista.
SydänsutraNäin olen kuullut: kerran Siunattu oleskeli Korppikotkavuorella Rajagrihassa kerallaan suuri joukko munkkeja ja bodhisattvoja. Silloin Siunattu vaipui samadhiin, joka tutkii ilmiötä nimeltä ”syvällinen valaistuminen”, ja samaan aikaan jalo Avalokiteshvara, bodhisattva mahasattva, harjoitti prajnaparamitan syvällisiä opetuksia ja näki viisi skandhaa sekä niiden luontaisen tyhjyyden.
Buddhan inspiroimana kunnianarvoisa Shariputra kysyi silloin jalolta Avalokiteshvaralta, bodhisattva mahasattvalta: ”Kuinka näiden jalomielisten, jotka tahtovat seurata prajnaparamitan syvällistä harjoitusta, tulisi opiskella?”
Ja Avalokiteshvara, bodhisattva mahasattva vastasi kunnianarvoisalle Shariputralle: ”Oi Shariputra, kuka sitten tahtookaan seurata prajnaparamitan syvällistä harjoitusta, tulisi ajatella näin: viisi skandhaa (5 element toim. huom.) ovat luonnostaan tyhjiä. Muoto on tyhjyyttä, tyhjyys on muoto. Tyhjyys ei ole muuta kuin muoto, muoto ei ole muuta kuin tyhjyyttä. Samaten tunne, havaitseminen, käsitteet ja tajunta ovat tyhjyyttä.
Täten, Shariputra, kaikki dharmat ovat tyhjyyttä, eikä niillä ole ominaispiirteitä. Ne ovat syntymättömiä ja lakkaamattomia; ne eivät ole puhtaita eivätkä epäpuhtaita, ne eivät vähene eivätkä lisäänny. Siksi, Shariputra, tyhjyydellä ei ole muotoa, tunteita, havaintoja, käsityksiä eikä tajuntaa; ei silmää, korvaa, nenää, kieltä, kehoa eikä mieltä; ei ilmiasua, ääntä, hajua, makua, sitä ei voi koskettaa eikä ajatella; sillä ei ole näkökykyä yms. aina ajattelukyvyn puuttumiseen asti; siinä ei ole nidanoita (12 toisistaan riippuvaa tekijää) tietämättömyydestä aina vanhenemiseen ja kuolemaan saakka, tai tietämättömyyden lakkaamisesta vanhenemisen ja kuoleman lakkaamiseen saakka; ei kärsimystä, ei kärsimyksen syytä, ei kärsimyksen lakkaamista, ei polkua, ei viisautta, ei saavutusta eikä saavuttamattomuutta.
Siksi, Shariputra, koska saavutuksia ei ole, bodhisattvoilla on prajnaparamita käytössään, ja koska mieltä ei mikään varjosta, he eivät pelkää. He menevät valheellisuuden ulottumattomiin, sinne, minne suru ei yllä. Kaikki kolmen ajan buddhat heräävät täyteen tietoisuuteen korkeimmasta, todella täydellisestä valaistumisesta prajnaparamitan avulla. Siksi prajnaparamitan suuri mantra – syvällisen viisauden mantra, korkein mantra vailla vertaa, mantra, joka tyynnyttää kaiken kärsimyksen – tulisi tuntea totuutena, sillä se ei petä. Prajnaparamita-mantra kuuluu näin:
TEYATA OM GATE GATE PARAGATE PARASAMGATE BODHI SVAHAOi Shariputra, tällä tavoin bodhisattva mahasattvan tulisi oppia syvällistä tuonpuoleista viisautta.”
Sitten Siunattu heräsi samadhistaan ja ylisti jaloa Avalokiteshvaraa, bodhisattva mahasattvaa sanoen: ”Hyvä, hyvä, sinä jalon perheen poika! Syvällistä tuonpuoleista viisautta tulee harjoittaa juuri niin kuin olet opettanut, silloin tathagatat iloitsevat.” Kun Siunattu oli sanonut sen, Shariputra ja bodhisattva Avalokiteshvara, heidän seurueensa ja koko maailma jumalineen, ihmisineen, puolijumalineen ja gandharvoineen iloitsivat ja ylistivät Siunatun sanoja
Mitä muita voisi nimetä...
Sattipatthana sutta, lotus sutta...
...
Tolla naisella on muuten astrologiset sormukset käsissään.
Haitallisten efektien poistamiseksi.
Taolaisuuskin on ihan piristävää
Se Tao, jota voidaan määritellä, ei ole Ikuinen Tao.
Se nimi, joka voidaan mainita, ei ole Taon todellinen nimi.
Se Tao, joka oli ennen taivasta ja maata, on nimetön ei-olevainen. Nimellinen olevainen on kaikkien olioiden Äiti.
Sen tähden ihminen etsii ei-olevaisen Ensimmäistä Mysteeriota, kun olevainen näyttää hänelle, mitä ei-olevaisesta on syntynyt.
Olevainen ja ei-olevainen ovat yhtä kaikessa muussa kuin nimessä.
Tätä näennäisten vastakohtien samaisuutta minä nimitän Syvyydeksi, suureksi Pohjattomuudeksi, Kummastuksen Avonaiseksi Oveksi.http://www.teosofia.net/eriusk/taoteking.htm