Näin toissayönä unen jossa olin järjestämässä (pääorganisoijana/järjestäjänä) jonkinlaista henkistä messutapahtumaa Raahessa.
Messun piti käsitellä jotenkin rauhaa, sen näkökulmia ja henkisiä ulottuvuuksia. Tapahtumapaikkana oli jonkin koulun liikuntasali, jossa oli näyttämölava. Tapahtumalla ei aluksi ollut nimeä ja keksin sen vasta paikan päällä. Sen nimeksi tuli Rauhaa Raaheen.
:
Raahesta minulle tulee vaikutelma ympyränmuotoisesta "rauhan portaalista" eli energeettisestä "suuaukosta",
jonka uumen näyttää tummalta,
mutta mikä vaikutelma sinällään johtuu korkeammanlaatuisesta energiasta eli näkymättömän valon tenhosta.
Eli "Rauhaa Raaheen" merkitsee rauhan syttiön suottamista esiin tuosta portaalista.
Kyse on elämänkoulussa opiskeltavasta aiheesta - rauhan suodatusmenetelmästä.
Esitysaikaa ei myöskään ollut lyöty lukkoon, vaan päätimme sen vasta paikan päällä yhdessä muiden järjestäjien kanssa. Jotka muuten kaikki (5) olivat tämän astron naisia. Valitettavasti en tiedä keitä teistä unessani oli. :
Olitte kuitenkin apunani järjestämässä tuota tilaisuutta. Ensin päätimme järjestää tapahtuman kello kaheksalta illalla, sitten muutimmekin sen alkavaksi kuudelta illalla ja lopulta päädyimme kuitenkin aloittamaan sen neljältä.
Viisi onkin "ilmennyksen luku" eli näkyville saattamisen armon luku.
"8 + 6 + 4 = 9" ... eli kyse oli ilmentämisen loppuunsaattamisesta,
jonkin uuden voimaansaattamisesta tismalleen ( 8 ) ja kohdalleen ( 6 ) sekä perustalleen ( 4 ) laskien ( 9 ).
"Astron naiset" eli se uuden energian feminiininen vastine,
jonka sylissä on annos rakkautta kannettavanaan.
Minun piti toimia tapahtuman "luennoitsijana". Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa, ei käsikirjoitusta tms. Päässäni oli vain visio, mitä ja miten tulisin tuota rauhan teemaa käsittelemään. Muut hieman hämmästelivät tuota, että kuinka se mahtaa onnistua noin "kylmiltään". Minä olin kuitenkin ihan tyyni ja luottavainen, että asiat järjestyisivät juuri niinkuin pitikin.
Olit ja olet itse se rauhan portaali, joka syntyy "suuaukostaan" eli tulemisestaan omin eväin (visioin) synnytetyksi maailmaan. Jolloin laskeutumisalustana on tiedetty ja tunnettu mutta kyseenalaistamattoman tosi ja turvallinen.
Rauhoittelin "avustajiani" ja sanoin, että minä saan kaiken tarvittavan tiedon, materiaalin ja välineistön mitä tähän tarvitsen juuri ajallaan ja niin kuin on tarkoituskin. Kerroin myös vahvasta näystä jonka tuota tilaisuutta järjestäessäni sain. Tuossa unen näyssäni Jeesus tuli ja ilmoitti, että hän tulee vierailemaan tapahtumassa yllätysvieraana. Näyssä hän kertoi myös tulevansa puun hahmossa joka huokuu sellaista energiaa, rauhaa ja rakkautta ettei kenellekään jää epäselväksi asia josta luennoitsen ja kaikki tulevat myös tunnistamaan tuon puuksi verhoutuneen olennon Jeesukseksi.
Puu on se jumalallinen meissä, jonka mahla on ihmeellinen,
jonka oksat ovat siedettävät ja jonka kukinnot ovat herättäväiset.
Sekä jonka hedelmät ovat niitä puita, joiden sydän on yhteinen.
Sitten halusin, että koristelisimme jotenkin aiheeseen sopivasti tuota tyhjää ja hieman karuakin esiintymislavaa. Rekvisiitta vaihtoehtoina meillä oli ainoastaan koulun näytelmiin tarkoitettuja koristeita yms. Löysimme valkoisia enkelinsiipiä ja niitä rupesimme kiinnittämään lavan perällä olevaan mustaan kankaaseen. Löysimme myös joitain hörhelö koristuksia joita laitoimme esille. Sitten joku laittoi myös mikrofonin paikoilleen. Katsoin kelloa, ja se oli viittä vaille neljä. Hätkähdin hieman, sillä kaikki ei ollut aivan vielä valmiina ja kaiken lisäksi joku jo kurkki ovella uteliaasti tullakseen sisälle. Sanoin hänelle hieman tiukkaan sävyyn, että tämä alkaa vasta tasan neljältä. Sitten heräsin juuri kun tapahtuman piti alkaa.
Tyhjän ja hieman karunkin esiintymislavan koristeleminen on sitä,
että meiltä on puuttunut olennaisin rauhan tyyssija
- ilmentymätön Rauha meissä.
Siksi yrityksemme luoda sodattomuutta on aiheuttanut sotilaallista varustautumista ruokkivaa kierrettä, joka on vienyt monilta leivänsyrjän.
Niin että niiden sydän on jäänyt rauhattomaksi, joiden vatsat huutavat lisää elämää.
Ja elämän puute on ollut syynä siihen, että olemme taistelleet rauhasta ja kuvitelleet voittavamme sodan muiden häviämisellä.
Valkoisten enkelinsiipien kiinnittäminen lavan perällä olevaan mustaan kankaaseen on sen kertomista, ettei rauhassa ole muuta pelättävää kuin sen sodattomuuden tummuus - se, ettemme enää voi ylläpitää varoituksen ja uhan järjestelmiä näkemättä niiden synkkää varjoa: sitä, mitä varustelukierre ruokkii ja ylläpitää.
Jonkun laittaessa mikrofonin paikoilleen... valitsemme yhteisen äänemme kuulumisen - Rauhan äänen.
Silti huolellinen valmistautuminen otolliseen hetkeen epää tilaisuuden saattaa rauhanvalmistelut pois sijoiltaan siltä, joka kurkkii salin ovelta sodattomuudelle (sodanvälisyydelle) sijaa siinä,
missä ainoa sija on Rauha.
Tämä oli jotenkin kaikessa huvittavuudessaan merkillinen ja vaikuttavan, sekä tärkeänkin tuntuinen uni. Aamulla ihmettelin, että miksi olimme juuri Raahessa. Kaksi serkkuani ovat siellä aikanaan asustelleet, mutta mitään muita kytköksiä minulla ei ole kyseiseen kaupunkiin.
Miksi siis Raahe ja mitähän tuo kaikki muu unen symboliikka mahtaa tarkoittaa. Auttaisiko joku ystävällisesti selventämään uneni merkitystä. Kiitos.
Raahe on todellakin kuin vaarattomaksi tehty tykinpiippu,
josta välähtää suulieskana esiin rauhan mahdollisuus.