Hei kaikille, löysin tänne kun jaksoin aikanai etsiä. Hei vain kaikille.
En tiedä mitä etsin, itseäni? Kaltaisiani? vai mitä. Kiinnostaa lukea keskustelujanne ja mahdollisesti osallistuakin.
Olen 33 v vaa'an kanssa naimisissa oleva äiti. Lapsia 3 tytärtä. Itse olen rapu.
Etsin kaltasiani ihmisiä j en tiedä olenko
vai muuten vain
saan ennakko aavistuksia, tiedän etukäteen mihin ryhtyä ja mihin ei, kun luotan vaistooni niin asiat menevät hyvin, kun teen vastoin aavistusta, asiat menevät vähemmän hyvin. On myös pakottava tarve toimia aavistusten mukaan. Esimerkiksi jos ei ole tarkoitus lähteä mihinkään, saattaa tulla halu ja tarve lähteä jonnekin tiettyyn paikkaa, oli se sitten kuinka kaukana tahansa. Ja lähden
Olenko siis vain tapojeni orja vai onko todellisuus tarua ihmeellisempää?
Aistin myös lähelläni ihmisiä joita ei ole. saatan nähdä vilauksen silmäkulmassa hahmosta jota ei ole, vaistoan että joku on, mutta kun katson, ketään ei ole. Sain kerran neuvon, kun minua ahdisti koko ajatus, että "sano ääneen ettet halua nähdä." Niin minä olen sanonut ja asia on mennyt pois.
vaikuttaako tähän taas alitajuntani, että poistan asian itse päästäni?
On myös paikkoja joihin en halua jäädä yksin ja jos voin välttää niin en mene ollenkaan. saatan säikähtää myös jonkin talon tiettyä osaa vaikka muuten talossa olisi hyvä olla.
Tätä on jatkunut niin kauan kuin muistan. Olenko siis jotenkin outo ja poikkeava?
Tiedän, että rapu reagoi vahvalla tunne elämällä joka asiaan (omakohtaista kokemusta
) onko asiat siis yhteydessä toisiinsa?
Näitä asioita pähkäilen ja luen mielenkiinnolla viestejänne, keskustelujanne.
