Lyhyesti sanottuna voin olla aika varautunut uusia tuttavuuksia kohtaan. Minulla on tapana olla tilanteissa salaperäisenä ja hiljaisena tarkkailijana mutta tarpeen tullen yritän peittää sitä (mutta välillä kyllä esitän salaperäistäkin
) vaikuttamalla kiireiseltä tai vähän sosiaaliselta puhumalla jotain merkityksetöntä (hui sanoiko minä merkityksetöntä), tarkoitan siis että en puhu henkilökohtaisista ja "tärkeistä" asioista, tai saatan puhuakkin, mutten en puhu semmoisella puhetyylillä enkä ota mitään intiimiä kontaktia toisiin ihmisiin, vaikka koko ajan pidän korvani auki ja tunnustelen että miten on asiat, mitä voi toisille paljastaa. No tulipas lause.
Toisaalta haluaisin hyvin läheisen ja syvän suhteen ihmisiin mutta se myös pelottaa. En näytä tunteitani helpolla mutta minulla ei sinäänsä ole mitään ajatusta vastaan. Tai no ehkä on.
No minähän olen minä enkä joku muu niin on hankala sanoa kuinka voimakkaat tai mitälie tunteeni ovat kun en ole muuta kokenut, mutta eihän ne tunteet aina niin suurilta tunnu mutta silloin kuin tuntuu, mitä eroja ihmisten välillä on? Onhan ihmisillä tunteet mutta niihin suhtautuminen ja niiden käsitely vaihtelee.
Okei no niin, siis en näytä tunteitani helposti, oikeastaan järkeviä syitä sille on hankala löytää mutta olkoon. Kerran parturi-kampaajalla parturoitiin ja värjättiiin rakas leijonanharjani
ihan pilalle... Se oli iso tunteen purkaus se! Se pelotti itseänikin vähäsen, tuntui kaamealta. Se tulee kaikki ulos vaan sillon kun on pakko.
En pidä itseäni mustasukkaisena mutta ehkä kuitenkin... Oikeastaan olen huomannut että olen omistushaluinen, haluan ihmisten olevan erityisessä suhteessa minuun, ja sitten kun näen jonkun pitämäni henkilön nauttimassa jonkun toisen seurasta.. olen vähän mustis.
Ulospäin tätä ei oikeastaan minusta näe, en pidä sitä kovin kivana piirteenä joten en halua aiheuttaa sillä ongelmia, suuri ongelma se ei kylläkään ole.
Asiat ovat minulle tosi suuria ja vakavia, tunnen syvästi ja olen dramaattinen, "järkytyn" helposti enkä pääse kevyesti irti muistoista. Tai no toisaalta.. tai no ei. Mistäköhän tämä epäileminenkin tulee? Luulisi että se on skorppari/pluto vaikutusta, kyseenalaistaminen tai epävarmuus (tai no epävarmuus varmaan liittyy muuttuvuuteen, huoneeseen 12). Tai haluan vaan aina olla oikeassa jottei enää tarvitse miettiä ja kohdata hankaluuksia, turvattomuuden tunnetta ja epävarmuutta, mutta kyseenalaistamistakin jossa on puolensa.
Tuntuu etten voi valehdella itselleni helposti, mutta voiko kukaan? Tai pikemminkin en voi tukahduttaa itseäni koska asiat kumminkin pyrkii voimakkaasti pintaan. Minun täytyy käsitellä ne. Noh, kuu skorpparissa, tunteiden transformaatiota.. yhtymä plutoonkin. Muut aspektit on venuksen neliö ja jupiterin oppositio.
Tasahuonejärjestelmällä kuu menee huoneeseen 3, mutta sillä "normaalilla" systeemillä se on 4. huoneessa. 3. huoneen kuun tyylisesti tunteella puhuminen on tuttua mutta minulla on jo merkkari ravussa joka myös viittaa siihen, en osaa sanoa onko kuuni enemmän 3. vai 4. huoneessa. ei 4. huonekaan pahalta kuulosta.
No ei tää nyt niiiiii-in lyhyesti sanottuna tullutkaan. Jee. Öö mitäs vielä pitikään sanoo, mut täs oli vähäsen.
...Mysteerit kiinnostaa ja niin päin pois. :
En tiiä onko tää kaikki kuuhun liittyvää, hankalaa on eritellä itseään.
