Kun tässä luin tekstejä oivalsin että monasti tässä käsitellään vapaus ja valinnat samaan aikaan.
Jos voit valita niin olet vapaa.
:
Itse miellän vapauden myös kyvyksi nähdä olevansa läsnä valinnoissaan
- myös niissä valinnoissaan, jotka ovat valitsematta jättämistä.
Jännää muuten, kuinka "kykyisyydessä" on sinällään jo vapautta
- olla kykenevä/vapaa vapauteen; olla kyvyiltään vapaa/vapautunut.
Oletko vapaa jos pitää tehdä valinta ??
Tämä juuri mielestäni on suuri harha: valintoihin ehdollistavuuden nimittäminen vapaaksi tahdoksi - en koe näin.
Vapaus on minulle pikemminkin mahdollisuuksien kehä, jolla liikun
ja jolla eteneminen perustuu erehdyksienkin kautta onnistumiseen
ja ennalta arvaamattomastikin ilmenevään edistymiseen.
Niinpä läsnäoleminen päätöksissään, jotka sekä päättävät entisen että päätöstävät uuden - kuinka riemuitsenkaan vapaudesta suuntautua valintojen kautta aina vain uusiinkin valintoihin, ratkaisuihin ja päätöksiin.
Vai oletko juuri silloin vapaa kun voit tehdä valinnan ??
Vapaus ilman mahdollisuutta muunnella vapauttaan
kokeakseen sen toisinkin - eikö se typistykin
valinnanvapauden kapeutumiseen?
Minulle valinnanvapaus on kuitenkaan merkitsemättä "oikein/väärin" -vaihtoehtojen sumaa vaan:
"Näin taikka toisinkin" -monivalintaa.
Toisin sanoen en usko kohtalon sulkeutumiseen vaan avoimuuteen.
Onhan kait niin onnellisen-hirmuisen-paljon tutkimatonta tiedettävyyttä.
