Tosi hienoja ajatuskulkuja teillä, kiitos.
Eikös "dom" viittaakin "domukseen" eli (muistaakseni) taloon?
Tuosta "vapaus on illuusio" -teesistä sen verran pohdiskelen,
jotta tuota... pidän vapauden illuusiota sinällään kuvitelmana, haavekuvana
siitä "oikeastakin" vapaudesta.
Eli kokemalla kuvittelemansa vapauden
tai vapaudeksi mieltämänsä kuvitelman
erottaakseen sitä vasten voivankin olla
todellistakin vapautta.
Aivan kuten ajallisuutta vasten voi aavistaa olevan ikuisuutta.
Se on samanmoista kuin että...
valitsee itselleen "hyväksi" väitetyn kirjan,
jonka luettuaan ja "huonoksi" todettuaan
on tullut saaneeksi vaikutelman siitä
"hyvästäkin kirjasta" - sen mahdollisuudesta... :
Minulle taasen tänään (kasvettuani polvihousu-tarzaniksi)
tulee mieleen arvio siitä,
että vapaus on "uusivapaisuutta" (fallos-termi?)
eli uuden mahdollisuuden ja tilaisuuksien mitoittamista.
Perustuen siihen, että rajallisuutta ja äärellisyyttä
vasten voimme kokea rajattomuutta ja äärettömyyttä
- ainakin suhteellisesti.
Silti niitä ei löydä tavoittelemalla vaan olemalla... ne.
"Sitä se vapaus teettää" eli vapaus avartaa näköaloja
ja synnyttää lisää vapautta - toisenlaistakin vapauden taikaa.
Vapauden taika on mielestäni sitä,
että koettuaan vankeutta ihminen ei voi kuin ihmetellä vapauden hurmaa.
Koska tuo hurma viitoittaa tietä tulevalle - vielä todellisemmantuntuiselle kokemukselle vapaudesta.
Mutta voiko vapautta kokea ellei sen puuttumista ole;
voiko olla vapautta ellei sitä hahmota vapauden illuusiota vasten?
Joka illuusio itsessäänkin hahmottuu vapauden vastakohdan avulla
- läpikäymällä vankeuden ankeutta ja ainaisuutta.
Ihminen voi sotia ollakseen vapaa,
mutta vainkohan havaitakseen
"soditun vapauden" illusorisuuden?
Kuten "soditun rauhan" kestämättömyyden...