seuraava »

[Riitta]

Minulla on sormus jonka sain mita ihmeellisimmin tavoin takaisin ja sopii taydellisesti sormeeni. Kun sain sen laitoin sen vaistomaisesti keskisormeeni ja tismalleen sopi.
Sita ennen nain unta tasta sormuksesta.
Sormus oli rikki kun sain sen ja korjautin ja tutkituin sen ja se todettin olevan keskiajalta Espaniasta.

[Kuutiikeri]

 Minä en  tietääkseni muista entisiä elämiäni tai sitten minulla ei ole  asiaan tarpeeksi voimakasta suhdetta. On kuitenkin muutama esine, yksi vanha kortti 1800 l. ja vanha suomalaisen  tuntemattoman naiskirjailijan kirja, jotka kun ovat sattuneet käsiini olen halunnut ne ristiriitaisin tuntein pitää. en ole kyllä ajatellut asiaa sen kummemmin. ehkä olen kokenut vai yhteyden tunnetta, niin kuin voimme kokea moniin eläviin ja kuolleisiin.

astrologisessa tulkinnassa minulla sanottiin olleen hyvin voimakas entinen elämä noitana. Nykyisessä elämässä törmään usei ihmisiin joista en tiedä ovatko täysin sekaisin vai henkisesti  korkealla tiedostavalla tasolla.

[poppi]

 Kuten niissä ankeissa oloissa, joihin nyt toit nähdyksi tulemisen valoa
kuin äiti, joka hellittelee painajaista läpikäyvää lastaan
nukkumaan levollisemminkin!

Kiitos Mika-Matti tuosta ja koko oivaltavasta kirjoituksestasi.

[Esmiralda]

Voinen minäkin lisätä tähän erään, johon tärmäsin entisestä elämästäni.

Se on rosmariini.

Iloitsin paljon kun sitä tuli ensin siemenenä hyllyille, sitä enemmän kun sitä nyt saa jopa valmiina pussiruukkuna.

Ja muutakin sain tiedostaa rosmariinin käytöstä, mutta liian pitkä tarina tähän. 

[Rohana]

Miten te tätä heiluria käytätte, millainen heilurin kuuluu olla?
Emme kai me kaikki ole voineet edellisessä (edellisissä) elämissämme olla historiankirjoista löytyviä kuuluisuuksia, vaan ihan samanlaisia duunareita ja tavallisia tallaajia kuin varmaan suurin osa meistä tässäkin elämässä on, ei heitä löydy kirjoista. 
Itsellä on ollut vastemnmielisyys lapsesta asti panssariajoneuvoja kohtaan (vastenmielisyys kohdistuu etenkin telaketjuihin) myös vanhanaikaisten junien kampipyöriin, en osaa selittää mutta tiedätte thkä mitä tarkoitan.
Unia olen nähnyt välillä myös hyvin elävästi siitä kuinka esim. piiloudun taloon/metsään pommikonelaivueelta ja toivon etteivät ne huomaisi, saatan myös haalia perheenjäseniäni/lemmikkieläimiä mukanani piiloon.
Kaiken voisi kai yhdistäen kiteyttää esim. II-maailmansotaan, olenko elellyt silloin sodan varjossa?!  :

[Minerwa]

Minulla on myöskin mielikuvia II maailmansodan Saksasta. Oikeastaan palapelin palaset ovat pikkuhiljaa loksahtaneet paikoilleen, ja vasta näin jälkikäteen osaan laskea yhteen 1+1 tässä asiassa...

Yläasteen historian tunnilla kolmannen valtakunnan nousu ja tuho säväytti. Luin isoisän vanhan kirjan Hitleristä ja Natsi-Saksasta; melkoinen tiiliskivi teinitytölle    Erityisesti Hitlerin taiteilija-tausta kiinnosti. Kävimme myös lomamatkalla Saksassa, josta muistan erityisesti pommitusten jäljiltä olevat kirkon rauniot ja keskitysleirimuseon hautausmaan. Voimallisia kokemuksia.

Kun sitten myöhemmin asuin Saksassa, tajusin vasta jälkeenpäin liikkuneeni vieraissakin kaupungeissa ilman karttaa  :  Myös unissa olen usein Saksassa. Jotain niin kovin tuttua siellä on... 

[valo76]

Hei

Minä kävelin muutamia vuosia sitten ikeassa ja menin erään julisteen ohi jossa rakennustyömaamiehet söivät korkealla jonkun riman päällä eväitä.
palasin aina takaisin tuon julisteen eteen ja erityisesti eräs raksamiehistä herätti vahvoja tunteita.
ostin julisteen ja katsoin vuosia myöhemmin julisteen ja valokuvan alkuperäistä päivämäärää 9.9.1923.
Järkytyin kun tajusin, että valokuvan päivämäärä oli tismalleen sama vain 100 vuotta aikaisemmin kuin olin tavnnut erään miehen 9.9.2003,jonka kanssa minulla oli outo tuttuuden tunne jo alusta asti. Suhteesta ei tullut mitään, mutta ei päivääkään kulu etten miettisi häntä.. 

[Weeping Willow]

Ennen kouluikää näin unia jostain paikasta, jonka sitten koululaisena löysin historiankirjasta: Pompeiji. Kuolin savuihin paetessani kaupungista. Se oli ensikosketukseni edellisiin elämääni. Varsinaisesti ensimmäinen elämäni oli kuitenkin Ranskassa 1600-luvulla... Olin silloin todella nuori sielu.

Nyt on alkanut tapahtumaan muistoissani vilkkautta. Sain näyn nimestä ja kuolinvuodesta, ja onneksi olin pieni julkkis viime vuosisadan alussa, joten sain googlesta tiedonrippusia. Vielä on lukematta ne pari kirjaa, jotka olin julkaissut. Kaikki on tuntunut sen jälkeen järkevämmältä. Ihan kuin viimeinen, tai ainakin toiseksi viimeinen pala olisi loksahtanut paikoilleen Ymmärrän alavalintani, ymmärrän, miksi nyt halusin perheen, ja ymmärrän monta muutakin asiaa.

Olin erittäin kiinnostunut edellisistä elämistä, joten kuvittelisin, että olisin jättänyt itselleni jonkun hauskan jutun ehkä johonkin kirjaan. Se olisi minun käytöstäni.

[SanctAstra]

Olen joutunut pohtimaan muutamaa mennyttä elämääni.

Yksi niistä on eletty joo Irlannissa tai Skotlannissa. Olen hukkunut. Pudonnut tai pudotettu sillalta jokeen. Olen elänyt tässä elämässä yhden ystävättäreni kanssa, hän  oli silloin serkkuni, mutta yhtä läheinen kuin sisko olisi ollut. Nykyään hän pitää paljon korkeista silloista, jotka menevät virtaavien vesistöjen yli, joita minä taas yli kaiken kammoan. Luulen, että tapahtumapaikkana oli Skotlanti, koska siellä on jäänyt jotain kesken.

Toinen on elämäni mustalaisena, josta minulla on niin vahva tunne. Tämä on siis ollut kauan aikaa sitten, kun mustalaiset vielä liikkuivat vankkureilla ja pystyttelivät leirinuotioita. Tämä elämäni näkyy nykypäivänäkin liikkuvuutenani. Ja vuosi takaperin oikein hätkähdin, kun olin lasteni kanssa kylässä ja siellä eräs ihminen sanoi meidän tullessa taloon sisällä, että kaiken maailman mustalaisetkin tänne on kutsuttu. Hätkähdin sisäisesti. Toivon vaan, ettei se näkynyt ulospäin.
Toisin sanoen, olen siis silloin joskus aiemminkin joutunut pakenemaan vainoajiani.

Muiden elämieni kanssa olen suhtkoht sinut. Elämä Veneziassa minua vielä kiinnostaa. En tiedä mitä siellä olen tehnyt, mutta olen siellä ollut tämän hetkisen äitini kanssa. Hän oli silloinkin äitini.

[tari73]

Minulle on viime aikoina noussut kovin pinnalle shamaani intiaanit,olen nähnyt erittäin todentuntuisia uniakin,kuinka istun poppamiehen kanssa nuotiolla,osaisin jopa kertoa tarkalleen maisemat ja kaikki.
Niin rauhallinen,kaipaava ja toisaaltaan pelottava tunne tulee näistä unista. Rupesin näkemään näitä kun sain etäpuhdistuksen Epäili tämä etähoitajakin ,jos ne olis kuvia entisestä elämästä. Vai mitä te tuumaisitte tästä?

[Mimilla]

Lukion historiantunnnilla kauan sitten katsoimme dioja. Kun valkokankaalla oli kuva keski- tai eteläsaksalaisesta kirkosta, tunsin ja näin yhtäkkiä seisovani tuon kirkon seinustalla. Painauduin kylmää kiviseinää vasten erittäin jännittyneenä. Vaanin piilossa jotain tiettyä henkilöä, odotin hänen tulevan kirkolle minä hetkenä hyvänsä. Oli aurinkoinen kesäpäivä. Ihmettelin, miten äänetöntä oli; edes linnut eivät laulaneet. Sitten olin taas luokkahuoneessa. Takaraivossani hiusten alla on suuri syntymämerkki; ehkäpä se, jota vaanin, kiersikin taakseni ja kalautti minua kalloon?

Pari vuotta myöhemmin näin erittäin selkeän ja todentuntuisen unen. Ensin olin orja 1800-luvun puolivälin Yhdysvalloissa. Olin n. 60-vuotias lihava mies. Ajoin omistajieni, Cyrus ja Millie Walkerin, vaunuja. Koska olin isäntäväen kuski, olin mielestäni parempi kuin useimmat muut orjat, ja suhtauduin "alempiini" koppavasti ja tylysti. Sitten ympäristö vaihtui. Olin nuori, valkoinen nainen. Olin pitkä ja laiha, minulla oli ylläni vaaleasta kankaasta tehty pitkä mekko ja esiliina, päässäni röyhelöreunainen hilkka. Alustin taikinaa suuressa keittiössä. Ulkoa alkoi kuulua juoksevien jalkojen töminää ja ihmisten kiihtynyttä puheensorinaa. Kurkistin ovesta kadulle. "Keisarinna Katariina on kuollut!", huusi joku.

Olen myöhemmin nähnyt vielä yhden yhtä kirkkaan ja todentuntuisen unen: Olin pieni lapsi. Seisoin jykevistä harmaista hirsistä rakennetun aitan edessä. Pihapiirissä oli monta rakennusta, rakennettu samanlaisista hirsistä kuin aittakin. Oli loppukesä, pihalla kasvoi keltaiseksi kuloontunutta heinää. Heti pihapiirin takaa alkoi havupuumetsä. Jotenkin tiesin, että kuolen jo lapsena.

Kaksi kertaa elämässäni on käynyt niin, että olen tavannut ihmisen, joka on heti ensi tapaamisella ollut täysin tuttu, vaikka emme tässä elämässä ole ennen tavanneet. Toinen heistä kuoli äkillisesti, ja hänen kuolinyönään heräsin kesken unieni äärimmäisen ahdistuneena ja hädissäni.

[AnniA]

Kannampa minäkin ajatuksiani kekoon 

1:
Kävin perheenikanssa olavinlinnassa lapsena....
se paikka kiehtoi ja kammoksutti minua, olin hihkunut siellä "Mä oon ollu täällä ennenkin, entisessä elämässäni, tää tunne, ihan kun oisin tullut kotiin" Ja äitini koitti hyssytellä minua että ihmiset katsoo....
Muistan että puhuin siskollenikin vielä pitkään sen jälkeen että haluaisin asua siellä...
Ja edelleenkin kun mietin tuota Linnaa... se saa varpaat kihelmöimään ja tulee "outolo"
Ja minusta tuntuukin että siellä mä oon ainakin yhen elämän hillunut....

2:Toisen elämäni jäljillä luulen myöskin olevani, rokokoo aikakausi kiehtoo minua suuresti, mukulakivikadut ovat ihania paljaan jalan alla... (mistä tiedän? en ole koskaan sellaisella paljain jaloin kävelly) kaikki sen ajan vaatteet ja kalusteet kutsuvat minua luokseen!
LUULENPA: Että olen asunut keltaisessa puutalossa mukulakivitien varrella, vieressä on ollut leipomo, meillä on ollut tummat mahonkiset rokokoo ajan kalusteet...
Ja tuolloinkin olen ehkä asustellut savonlinnassa... on vaan sellainen tunne...
Tai sitten olen ihan väärillä jäljillä 

Oishan se kiva päästä "ammattilaisen" avulla näitä selbittelemään...

[astraali]

Tämä aihe on tosi mielenkiintoinen ja kiinnostava, että päädyin itse opiskelemaan regressio-ohjaajaksi.

Minä olen itse tutkinut menneitä elämiä joko johdetussa regressio-hoidossa tai sitten heilurin kautta. Heilurin avulla lähinnä varmistellut yksityiskohtia. Enää en tarvitse heiluria siihenkään.
Nykyään pääsen helposti rentoutusmenetelmien kautta kurkkaamaan menneitä elämiäni, olen nähnyt vasta muutamia kunnolla ja yksityiskohtaisesti ja uskonkin siihen, että alitajuntamme antaa meille niitä muistoja, joita me sillä hetkellä juuri eniten tarvitsemme.
Saamme tuntumia niistä hetkistä ja elämistä, joiden muistaminen auttaa meitä jollakin tavalla eteenpäin tässä elämässä. Olen myös onnellinen siitä, ettei kaikkea näe kerralla vaan asiat alkavat pikkuhiljaa avautua, jos niin on tarkoitus!

Suosittelenkin, että jokaisen uuden regressiomuiston kohdalla voisi miettiä, miksi jokin muisto tai asia nousee nyt pintaan. Mitä sillä on kerrottavanaan sinulle juuri nyt? Miksi sinut on tuotu tiettyyn paikkaan ja aikaan, joka tuo sinulle juuri nuo muistot mieleesi.

Uskon, että kaikella on tarkoituksensa!

[Lumililja]

Ajattelin kirjoittaa, koska tämä aihe on viime aikoina mietityttänyt. Täytyy tunnustaa, että suhtaudun vähän varauksella siihen, ettäkö jokainen "erikoinen fiilis" tai uni viittaisi "edellisiin elämiin". Järjen ääni yrittää kovasti vaientaa "aistituntemuksia", vai miksi niitä nyt sanoisi.  

Unimaailmani on kovasti voimakas. Yhden edellisen elämän eteläisessä naapurimaassamme 1600-luvulla sain tietoon yksityiskohtia myöden unessa. Unikokemus oli järkyttävä ja selkeä. Uni oli pikemminkin muisto, kuin uni. Se erotti sen selvästi "tavallisesta" unesta. Unessa tapasin henkilöitä, jotka muistuttavat kovasti henkilöitä nykyisessä elämässäni, joten jokin vahva sanoma unen tuomisella tähän elämään varmaankin oli. Jokin oppi, joka pitäisi nyt tajuta?   Myöhemmin sain tälle traagiselle unelle "jatkounen", kun sitä pyysin. Halusin tietää, mitä myöhemmin tapahtui. Sain sen tietooni, ja tämä uni helpotti hieman.  

Myöhemmin olen nähnyt lisää unia, joissa olen toinen henkilö, eri ajassa. Nämä myöhemmät unet eivät ole olleet yhtä järkyttäviä tunnelmaltaan, kuin ensimmäinen. Nämä ovat olleet katkelmia, kun se ensimmäinen kertoi koko hela tarinan.

Olen silti ihmetellyt näitä unia. Useimmiten unet ovat hyvin järkeviä ja loogisia, tunnen ja ajattelen niissä samoin kuin nytkin. En kuitenkaan ole "minä", vaan joku toinen. Viimeisimmässä olin mies, joka työskenteli sota-aikana jossakin Saksan naapurimaassa jollakin luovalla alalla, ehkä kirjoittajana. Koin olevani tumma, en kuitenkaan juutalainen. Yhtäkkiä toimistossani työskenteleviä kollegoita alkoi kadota selittämättömästi, ja pian natseja ilmestyi toimistolle. He eivät kiinnittäneet minuun huomiota, ja tein kaikkeni vaikuttaakseni huomaamattomalta... Miehet olivat selvästi tulleet tekemään "ratsiaa".. Piilotin joitain valokuvia ison paperipinkan alle...

Voivatkohan tällaiset unet olla viestejä jostain toisesta todellisuudesta, joltain toiselta? Vai ovatko ne mielikuvituksen tuotetta? Uni tuli jostain syystä Lapin reissulla, ei kotona. Voimmeko toimia kanavana viesteille, kenties? Vai pitäisikö ajatella, että kyse on edellisestä elämästä ?

[Lilli]

Lumililja, minusta unesi viestivät entisistä elämistä. Jos ne olisivat viestejä henkimaailmasta, uskoisin, että et olisi itse unissa mukana, vaan tarkkailisit niitä enemmän ulkopuolisen silmin tai unessa olisi peräti opas mukana. Joskus entistenkin elämien unet ovat sellaisia, että tarkkailet tapahtumia ikäänkuin ulkopuolisena, mutta silti tunnistat henkilöistä itsesi, vaikka olisit täysin erinäköinen. Yleensä entiseen elämään liittyvät unet integroituvat tavalla tai toisella nykyisyyteen ja ne valaisevat huomattavan paljon asioita, joita käyt parhaillaan tässä elämässä lävitse.

Itse olen nähnyt kerran unta toisen ihmisen entisestä elämästä niin, että itse en ole ollut siihen osallisena. Unta nähdessäni tiesin koko ajan, kenestä uneksin ja vaikka pystyinkin helposti lukemaan tämän ihmisen mieltä, niin en missään vaiheessa kokenut itse olleeni mukana tuon ihmisen entisessä elämässä. Sillä oli kuitenkin tärkeä merkitys minun nykyisyyteeni, että näin tämän unen.

Unet voivat toki olla mielikuvitusta, tv-ohjelmien prosessointia tai jatkokertomus lukemallesi kirjalle, mutta yleensä unen yksityiskohtien tutkiminen paljastaa, onko kyseessä kuvitelma vai muisto.