toinen näytteli empaattista mutta oli oikeasti tunteeton
Tulee vähän Oinas-isäni mieleen. Hän on empaattinen ja huolehtivainen kaikkea muuta, paitsi meitä perheenjäseniä kohtaan.
Tosin nyt kun olen muuttanut kotoa hän on tuntunut pehmentyneen ainakin minun osalta. Kuulen isästä ehkä 2 kertaa vuodessa tekstarilla jne. ennen se ei olisi tullut kysymykseenkään, että isä kyselee tekstarilla miten voin. Hyvin vanhoillinen ja tunteet lukossa oleva mies, jonka kanssa ei keskustella eikä neuvotella. Oikeastaan me kaikki lapset vierastamme häntä.
Pyytää silti aina ilmoittamaan, jos tarvitsen jotain.
Jos isä tekee jotain hyvää, hän tekee sen hyvin pyyteettömästi. Hän on aina muistuttanut meitä, että niitä, joilla on hätä, tulee auttaa eikä odottaa mitään siitä hyvästä itselleen. Hän antoi mm. rahaa ja ruokaa köyhälle tuttavaperheellemme. Lapset söivät hänen voileipänsä ja isä kiskoi monena päivänä metsässä käsipelillä metsurintöitä 16-18h syömättä mitään. Eikä valittanut.
Itse olen hyvin empaattinen oinas. Itken helpolla ja minun on lapsesta lähtien ollut helppo asettua toisen asemaan.
Televisiosta tuli joskus ohjelma Hälyytys 911. En voinut katsoa sitä, koska asetuin vahingoittuneiden tapaturmapotilaiden ja heidän omaistensa asemaan niin vahvasti, että sain hyperventilaatiokohtauksia.