seuraava »

[Hiisitär]

Joo siis en minä luontoon pelkää lähteä ötökäiden takia - en vain pidä niistä, muttei minulla ole mitään niitä vastaankaan.  kaikelle on tarkoituksensa.

Lapsena muistan pelänneeni paljon soita. Meille muistutettiin aina, ettei suon lähelle saa mennä leikkimään, kun silmäkkeeseen voi upota. Ajattelin, että suonsilmä on vähän voisilmän kaltainen laikku, joka on ihan pohjaton. Siihen kun uppoaa putoaa vain alas päin hitaasti koko lopun olemassaolon ajan.

Veteen minulla on viha-rakkaus suhde. Vedessä on kiva läträtä, pidän sen äänestä ja tuoksusta. Samaan aikaan pelkään sitä, enkä yleensä käy edes uimassa.

[Ippuska]

Ilmanmuuta - jos ihmisrotu poistuisi pallolta - koko muu luonto senkun tasapainottuisi ja kukoistaisi, jos taasen ötökät deletoitaisiin - koko systeemi romahtaisi 
Silti Luoja loi meidät hallinnoimaan; vastuun ja vapauden, olemmeko siitä kiitollisia  :

[metsätonttu]

Joo siis en minä luontoon pelkää lähteä ötökäiden takia - en vain pidä niistä, muttei minulla ole mitään niitä vastaankaan.  kaikelle on tarkoituksensa.

Lapsena muistan pelänneeni paljon soita. Meille muistutettiin aina, ettei suon lähelle saa mennä leikkimään, kun silmäkkeeseen voi upota. Ajattelin, että suonsilmä on vähän voisilmän kaltainen laikku, joka on ihan pohjaton. Siihen kun uppoaa putoaa vain alas päin hitaasti koko lopun olemassaolon ajan.

Veteen minulla on viha-rakkaus suhde. Vedessä on kiva läträtä, pidän sen äänestä ja tuoksusta. Samaan aikaan pelkään sitä, enkä yleensä käy edes uimassa.

Hyvästi äitisi opetti!

Minun äitini oli höpsö romantikko. Ehkä vähän seikkailijakin. Hän kaahasi suot ja minä tulin perässä ja ne olivat vaarallisia silloin kun niitä ei oltu ojitettu. Äiti opetti minulle sen 'jänkälappalaisen' askeleen astua polvet notkollaan, eikä koskaan siten, että paino heti siirtyisi toiselle jalalle, vaan siten että etummainen tunnustelee ja paino on vielä takana. voi tempaista pois, jos on heteikkö, käärme, tai muu paha paikka. Sillä tavalla olen oppinut kulkemaan, ja sitten ihmettelen joitakin ystäviä, kun he uppoavat ojaan ja heteikköön ja löytävät nokkansa maasta.

Nyt on suot aivan ihania kulkea!  Kuivana rahisevat, aavalla käy tuuli ihanasti ja aurinko porottaa paljaaseen ihoon. Tuskin saappaita tarvitsee muuhun kun sitten  syvän suo-ojan ylittämiseen. Muutama hilla siellä täällä ja joitakin ojan reunustoilla. Onneksi kaikkia soita ei ole ojitettu. Ja ojitetuilta soiltakin löytyy hilloja märkinä kesinä.

Kuka kulkee karhukello kaulassa metsässä? Kyllä minäkin niitä kontiaisia varon ja luotan kelloni kirkkaaseen kilkatukseen. Vai onko se todella niin kuin joku poromies on sanonut, että kellokkaan kimppuun se karhu hyökkää? 

[Pallaskissa]

Voih! Nousu-Rapu menee "luontoon" aina kun voi, oli se luontokokemus sitten pieni pihapläntti tai suuri metsä Ja suo, kunpa pääsisi vielä syksyllä pakkasten tultua karpaloita poimimaan! Lapsena putosin kyllä suonsilmään kainaloita myöten, onneksi oli isä mukana ja nosti tytön ylös. Toinen kumisaapas sinne kyllä jäi, tulevaisuuden arkeologien ihmeteltäväksi. Suohan säilöö kaiken...

Huonoimmin tulen toimeen purevien ja pistävien hyönteisten kanssa, olen allerginen (oikeasti, en vain henkisesti  ) niin hyttysille kuin ampiaisillekin. Mutta en anna niiden estää metsään menoa. Ja hirvikärpästen varalta täytyy vetää sukkahousun lahje päähän hatun alle  , eivät ainakaan pääse hiuksiin mönkimään! Paras "saldo" oli 22 hirvikärpästä vaatteissa ja kengissä mukaan, mutta onneksi saatiin muutakin saalista  :

Nuokin meille epämiellyttävät ötökät ovat osa rakastamaani luontoa. En näe luontoa kesytettynä puutarhana, jossa olisi vain marjoja ja kukkia, vaan runsaana ja hieman vaarallisena, villinä ja ihanana Ötökänpuremat ovat sitten se hinta, jonka metsäretkestä maksan? Ja vaikken ehkä pelkää karhuja tai susia, mutta suhtaudun niihin sen verran kunnioituksella, etten haluaisi osua karhuemon kanssa nokakkain. Taitaisi kissa saada selkäänsä!

Kun viettää päivän, kenties yönkin metsässä, saa tulla hiki ja rakkoja, hyttysenpuremia ja oksanraapimia, vaatteet multaan ja pihkaan. On se sen arvoista! "Kunnon eräretken" puutteessa tyydyn kyllä lyhyisiin piipahduksiin marjassa tai luontopolulla, odotan jo kovasti sienestyskautta. Saisi jo sataa

[asboo]

Minä rakastan luontoa. Olen kulkenut metsässä isäni kanssa pienestä pitäen ja saanut tutustua sen ihmeisiin. Keväällä käytiin katsomassa kun kyyt nousivat luolastaan paistattelemaan aurinkoon, kesällä poimittiin marjoja ja syksyisin metsästettiin. Talvisin hiihdettiin hangella. Kerran kevättalvella löysimme huuhkajan pesän. Istutimme ja harvensimme metsää. Mukavia muistoja.

Nykyään pidän metsässä kulkemisesta ja osaan kulkea kotipaikkakuntani metsissä eksymättä pitkiäkin matkoja joko koirien kanssa tai ilman. Monesti pääsen myös katsomaan kun koirani haukkuu hirvelle tai löytää jonkun kiinnostavan otuksen, esim. mäyrä on tullut vastaan.

Ainoa asia mikä minua harmittaa metsässä on nämä uudet tulokkaat hirvikärpäset! Mutta siihenkin on keinonsa, sukkahousut! Katkaisin sukkahousut reidestä, solmin päät yhteen ja vetäisin ne päähän. Ei ole sen jälkeen hirvikärpäsiä tarvinnut hiuksista poimia. Jotkut metsässä vastaan tulevat ovat voineet hieman ihmetellä tätä muotia, mutta viis siitä 
Myös sudet pelottavat hieman, ei itseäni, mutta pelkään koirieni puolesta. Sudelle koira on vain yksi herkullinen suupala.

[Oikku67]

Kyllä kai meidän on myönnettävä, että jos oikein järkevästi ajatellaan, niin hyönteisillä on maa-äidillemme vähintäänkin yhtä paljon annettavaa (!!??)kuin meillä ihmisillä, siis osana luontoa.

Olen kyllä samaa mieltä, ..öttiäisilläkin varmasti on tarkoitus olemassaololleen.. ei vain olla kiusanamme 
ja *röyhistää rintaa* tänään rannalla olimme pojun kanssa kuin ampiaisia ei olisikaan ja kas kummaa ohi pöristelivät.. (jänskätti, mut en saanut "kohtausta")

Minua vaivaa Willown tapaan ampparikammo.    Siihen on kyllä selkeä syykin:  pienenä minua on pistänyt oikea lauma (iskä tökkäsi lapiolla vahingossa niiden pesään kun oltiin hakemassa metsästä jotain puuta meidän pihaan. Jäin siihen paikalle leikkimään, ja seuraava mitä muistan, on kun sattui joka paikkaan ja minua kiidätettiin terveyskeskukseen)

Ystäväni joutui samantapaiseen tilanteeseen kun oltiin pieniä (istui pesään, sai paljon pistoja ja sairaalaan mentiin, tila hengenvaarallinen allergian takia) ja siitä se minunkin "kammoni" on seurauksena..
Hölmöä tässä on se, että kaverillani EI ole kammoa tapauksen jälkeen ja minulla on

[Ippuska]

..............
Ainoa asia mikä minua harmittaa metsässä on nämä uudet tulokkaat hirvikärpäset! Mutta siihenkin on keinonsa, sukkahousut! Katkaisin sukkahousut reidestä, solmin päät yhteen ja vetäisin ne päähän. Ei ole sen jälkeen hirvikärpäsiä tarvinnut hiuksista poimia. Jotkut metsässä vastaan tulevat ovat voineet hieman ihmetellä tätä muotia, mutta viis siitä 
..............

No eipä olisi tuokaan tullut mieleeni (köyhä mielikuvitus  ), pitääpä kokeilla 
Tosin viimekesänä kerkisin ostaa sellaisen tiheäverkkoisen hupparin, jossa on suun kohdalla vetoketju palastelua varten, on siis kokonaan huppu ympäri päätä - selitinkö havainnollisesti    Se ylläni uskaltauduin sitten puolukkametsään  näyttäen humanoidilta 
(http://www.oyk.fi/~ritva.astikainen/puolukassa2.jpg)

[metsätonttu]

..............
Ainoa asia mikä minua harmittaa metsässä on nämä uudet tulokkaat hirvikärpäset! Mutta siihenkin on keinonsa, sukkahousut! Katkaisin sukkahousut reidestä, solmin päät yhteen ja vetäisin ne päähän. Ei ole sen jälkeen hirvikärpäsiä tarvinnut hiuksista poimia. Jotkut metsässä vastaan tulevat ovat voineet hieman ihmetellä tätä muotia, mutta viis siitä 
..............

No eipä olisi tuokaan tullut mieleeni (köyhä mielikuvitus  ), pitääpä kokeilla 
Tosin viimekesänä kerkisin ostaa sellaisen tiheäverkkoisen hupparin, jossa on suun kohdalla vetoketju palastelua varten, on siis kokonaan huppu ympäri päätä - selitinkö havainnollisesti    Se ylläni uskaltauduin sitten puolukkametsään  näyttäen humanoidilta 
(http://www.oyk.fi/~ritva.astikainen/puolukassa2.jpg)

Jees, jees! Ippuska! Sinua ja Pallaskissaahan pelkäävät jo sudet ja karhutkin!
Ette tarvitse mitään karhukelloa, ehei! 

Eipä silti, olen kokeillut itsekin tuollaista verkkoa ukon kanssa. Siellä ne aitassa roikkuvat ja pölyyttyvät. Kun hiki niiden kanssa tuli! 

[metsätonttu]

Tuota, tuohon edelliseen liittyen...

en minä yhtään voi ittellänikään kehua.

Myönnän, että juttelen metsässä 'eläimille' omaa arkuuttani.
Välillä paukuttelen ämpäriä ja välillä huutelen, jotta 'Mää tulen täällä nyt, pois tieltä vaan! En millään pahalla, mutta kun nyt pikkusen aikaa täällä oon! Hoi, kuuletteko! Anteeksi nyt vaan!'

Ja on siinä joskus käynyt niinkin, että rytinä vaan on metsästä kuulunut.
Toki on tullut tutuksi nämä hirvien oleskelupaikat.

Kuka uskaltaa myöntää yksinjuttelut?

[Ippuska]

..............
Jees, jees! Ippuska! Sinua ja Pallaskissaahan pelkäävät jo sudet ja karhutkin!
Ette tarvitse mitään karhukelloa, ehei! 
..............

No mitään kelloa en tuon lisäksi edes osaisi kuvitellakaan - korkeintaan laulelen Hymniä Rakkaudelle korkealta ja kovaa, jos alkaa hiljaisuus siellä ahistamaan 

[Pallaskissa]

Kuka uskaltaa myöntää yksinjuttelut?

Juu, juu, kyllä minä siellä metsässä huutelen  , ja ennenkaikkea kiitän jos löydän jotain luonnon antimia. Mahtaa naapureita naurattaa kun vatukosta kuuluu aina välillä höpötystä kiittäessäni vadelmista ja muutenkin ryskään pusikossa 

Toisena hetkenä on sitten ihanaa istua metsässä aivan hiljaa, selkä puuta vasten ja katsoa miten lähelle uskaltautuvat niin linnut kuin muutkin metsän asukit.

[metsätonttu]

Tosiaan!

En ole sellaista retkeä luontoon tehnyt, että tyhjin sylin tai tyhjin mielin sieltä pois tulisin. Kiitän ja niiaankin joskus syvään, olen niin ihastuksissani joskus. Joskus suorastaan henkäisen ja polvistun. Niin uskomattomia juttuja siellä luonnossa voi kohdata.

metsätonttu

[asboo]

Oi, terveisiä mustikasta
Minä olen aina hiipparoinut hiljaa metsässä, yritän olla häiritsemättä ketään. Tänään kyykin mustikassa pari tuntia ja kun lähdin autolle päin säikäytin pellon laidassa laiduntavan valkohäntäpeuran pakoon. Molemmat taisivat säikähtää aivan yhtä paljon! Upea eläin ja mahtavat sarvet päässä. Kiitän myös metsänhenkeä etten astunut ampiaispesän päälle, läheltä piti.

[metsätonttu]

Oi, terveisiä mustikasta
Minä olen aina hiipparoinut hiljaa metsässä, yritän olla häiritsemättä ketään. Tänään kyykin mustikassa pari tuntia ja kun lähdin autolle päin säikäytin pellon laidassa laiduntavan valkohäntäpeuran pakoon. Molemmat taisivat säikähtää aivan yhtä paljon! Upea eläin ja mahtavat sarvet päässä. Kiitän myös metsänhenkeä etten astunut ampiaispesän päälle, läheltä piti.

Jep! Ihanaa!

Siis metsä on aina täynnä seikkailuja! Minua suututtaa ne ihmiset, jotka parkuvavat elämäänsä, kun on niin tylsää ja mitään ei tapahdu. Unelmoivat ja odottavat jotakin taikasauvan heilautusta. Kun Suomen metsät esim. tarjoavat seikkailuja yltiöinään! Jos sinne uskaltaa mennä... Jos ei sinne, niin mennä ihmisen luo ja sanoa jotakin, kysyä jotakin; lähtäskö kahville tms.

[Jinx]

Meillä on kellarin puukuuriin menevä puuluukku josta on helppo halot viskata alas... Hyvin käytännöllinen mutta sitä kautta kellariin tulee kamalsti HÄMÄHÄKKEJÄ!!!  Valtavan isoja, (karvasia?) ja todellla iljettävän pelottavia!!!
Aina kun näen tälläisen ison hämähäkin alakerrassa sydän alkaa lyömää todella nopeasti, tuska hiki kihoaa ohimoille ja tuntuu kuin tukehtuisin siihen paikkaan. En nimittäin saa millään vedettyä henkeä. Toivuttuani pahimmasta järkytyksestä tajuan juosta äkkiä yläkertaan ja odotan että joko isäni on ottanut sen pois tai sitten (pikkaisen hömelö  ) kissani Siiri on syönyt sen pois...