seuraava »

[Stareyes]

Hei Ahtamaarit

Olen itse monasti ollut samassa tilanteessa, Ego kiljuu kuin pistetty sika
Mutta saithan jo tosi hienon neuvon Enkeliltäsi

enkeli minulle eilen sanoi, mitä korkeammalle kehittyy henkisesti, sen kovempi on egon vastustus. Ilman sitä sielu ei voisi kehittyä.

Ai vitsi, kyllä tekisi mieli tintata egoa ja kunnolla! 

Samma här

 

Enkelin neuvo tosin oli, että ego on kuin pieni kiukkuinen lapsi: se huutaa ja mesoaa uhmaiän kourissa, mutta jos siihen ei kiinnitä mitään huomiota, se lakkaa vinkumasta koskaa huomaa, ettei se hyödytä mitään. Egon aiheuttamaa stressiä voisin purkaa pois esim. meditoimalla, itkemällä tai muulla hyväksi kokemallani tavalla.

Enkeli neuvoi Sinua hyvin, olen samaa mieltä
 

kuinka saan pääni tyhjäksi näistä egon riehumisista lopullisesti. Niillä sen sanomisilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Ota se Egosi käteen , kuvannollisesti tietenkin, kysy siltä, mikä nyt on hätänä, mikä nyt harmittaa? Kun se alkaa polkemaan jalkaa ja kiukkuamaan ja sinä hyväksyt sen, se  käy hiljaiseksi

[rasvapakara]

Voi teitä vähäuskoisia.

Yksi egopiste minulle.

Se oli vain huono vihjailu.

[Hiisitär]

Kiitoksia paljon vastanneille. Hopeatähti tuntuu olevan samassa pisteessä ja tilanteessa minun kanssa  Vilkaisin tuossa astrokarttaani ja sekin näytti tällaisia ongelmia juuri tälle kaudelle, eli periaatteessa nyt on mitä loistavin tilaisuus kasvaa lisää. "Aina vara parempaan" vai miten se nyt meneekään 

Minäkin olen törmännyt tuohon "tyhjennä mielesi, anna sinne tulla asioita jotka ovat tullakseen ja päästä ne sitten pois"-neuvoon. Tuo sopii varmasti hyvin jollekulle, muttei minulle. Minun täytyy saada käsitellä se asia pois, sillä muuten sillä on tapana vain hautautua vieläkin syvemmälle ja iskeä tuhansien miesten voimalla päälle yks kaks. On tullut kokeiltua. Tietenkin mitä vähemmän ajattelee ikäviä asioita ja keskittyy positiiviseen, sen parempi olokin on. Se pätee kaikkiin, mutta tapa jolla se tehdään on yksilöllinen. Kunhan vain tuntuu hyvälle, niin mikäs siinä!  Kysessähän on eräänlainen "mielen terveyshoito" ja hoitomuotoja on paljon joista jokainen löytää omansa.

Oli minulla jotain muutakin asiaa, mutta en nyt muista sitä  Noh, saahan sen lisättyä tänne...

(P.S: Niin, ja enkeli ei ollut omani Athamaijos, vaan joku toinen enkeli  )

[avecmoi]

Hei AthaMaarit,

Antaisin samansuuntaisia neuvoja kuin enkelisi. Ihan kuin se olisi pieni kiukutteleva lapsi. Ota se kolmevuotias syliisi ja sano sille, oletko oikeasti noin peloissasi. Ota mielessäsi se pieni lapsi (sinä lapsena) syliisi ja anna sille RAKKAUTTA, RAKKAUTTA ja RAKKAUTTA niin kauan että se tokenee.

[Rakkauden enkeli]

MINÄ OLEN... Enkeli.  Ole sinäkin. 

[rasvapakara]

No, siinä tapauksessa tiedät kuka minä olen?

Yksi egopiste meille molemmille.

[Ivan]

This guy went to the pope and he said,
"Hey pope, fuck you!"
The pope could not believe it.  He said,
"Me? The head of the Catholic Church? 
Me, the spiritual head of millions and millions? 
Me, the direct descendant of Jesus Christ? Me, the only representative of
God on earth? Fuck me?  Fuck YOU!"

[saai]

Hei AthaMaarit,

Oletkin saanut jo paljon vastauksia, (ehkä jo pahoinvointia aiheuttavalle asteelle asti). Hyvin korkealle tasolle päästyään voi meditoida tavallasi. Eli oikein ihailtava suoritus. En pysty siihen. Ehkä saan tämän asian pois omaakin mieltäni nyt vaivaamasta: Minulle on neuvottu vaan unohtamaan kaikki ihana ja ihmeellinen. Muille vastaavassa tilanteessa oleville on neuvottu, että anna vain kaiken tulla mieleesi ja sitten annat sen myös häipyä. Voit vaikka vaan toivottaa heille kaikkea hyvää.

Onnea matkallesi.

Hei ikiaika. Lyhyt, ytimekäs ja korkeata viisautta sisältävä vastaukseni aivan shokeerasi sinut?  (Se oli vitsi.) Pitäisiköhän laatia kaikki vastaukseni erikseen tekstinkäsittelyohjelmalla?  . Pari kertaa viestiäni ihailtuani on pakko todeta, että jos ei tiedä mitä tarkoitan, niin ei sitä tuosta vastauksesta myöskään pysty lukemaan. Selkeä ilmaisutaito pitäisi olla osa henkistä kehittyneisyyttä      .

Toisin sanoen, ja lyhyesti (en taaskaan jaksa ja ehdi kirjoittaa esseetä, - enkä siis osaakaan  ): Takertuminen miellyttäviin kokemuksiin on tyypillinen loukku, kun jo osataan meditoida aika hyvin. Muuten ei edes pystyisi luomaan ja ylläpitämään näitä miellyttäviä kokemuksia. Vinkkinä on annettu, että voi vaikka toivottaa kaikkea hyvää näille suojelijoille ym. samalla kun sanoo haikean "good byen" ja yrittää luopua niistä. Se voi olla aika vaikeaa, koska he kuitenkin tuottavat niin paljon sitä ihanuutta. Ehkä on helpompi, ja siten myös parempi neuvo ihan alussa, ettei koskaan annakkaan niille mitään suurta merkitystä.

Minäkin olen törmännyt tuohon "tyhjennä mielesi, anna sinne tulla asioita jotka ovat tullakseen ja päästä ne sitten pois"-neuvoon. Tuo sopii varmasti hyvin jollekulle, muttei minulle.

Tässä ei siis ole asiaan edes mitään motivaatiota. Ehkä nyt auttaisi sen asian tarkentaminen, että mikä oikein on meditoinnin tarkoitus. Oman mielihyvän keräämiseltä se nyt kuulostaa. On kyllä ihan ymmärrettävää epätoivoisen maailmantilanteen kanssa, mutta miltään henkiseltä polulta se ei vaikuta.

Voisin kai jatkaakin, vai ollako vaan tätä kirjaviisautta jakamatta?

Minulle on vain kerran unessa suojelijani laskeutunut taivaasta. Vau, miten olin ylpeä. Mielettömän ihanaltakin se tuntui. Ehkä minun vaan on tässä liian helppo puhua.

Rakkaudella 

[Hiisitär]

Voin ihan rehellisesti sanoa omalla kohdallani, meditointia jo vuosia harjoittaneena, että tämä absoluuttinen tyhjyys ei auta silloin, kun minulla on ongelma.    Pääsen absoluuttiiseen tyhjyyteen esimerkiksi piirtämällä ja siihen keskittymällä, mutta se aiheuttaa sen, että löydän jumalaisen sisäisen kipinäni mutta heti kun tilanne menee ohi, mieleni palaa kohti fyysistä maailmaa ja egoa. Ego ei ole siitä jumaluuden löytämisestä ja tyhjyydestä hiljentynyt, päin vastoin. Saan sen hiljaiseksi vasta neuvottelemalla sen kanssa ja yleensä tähän auttaa meditointi matka esimerkiksi oppaan luokse.

Sillä, että tyhjennetään Itse kokonaan meditoinnin aikana, etsitään yhteyttä siihen Todelliseen Minuuteen. Minä leijailen vähän liikaakin Todellisessa Minuudessa ja Toisella Tasolla koko ajan  Välillä tuntuu, että on liikaakin selvänäköinen, - kuuloinen ja -tuntoinen 

Meditointi, jossa enkeli tuli luokseni, meni niin, että vain pyysin siltä Alkulähteeltä apua selvittääkseni ongelmani ja enkeli itse saapui luokseni. Kokeilin seuraavana päivänä myös tuota töysin tyhjentävää meditaatiota, mutten huomannut sillä olevan mitään vaikutusta. Minua vain alkoi nukuttaa ihan kauheasti, kun tuli niin rento olo 

[avecmoi]

Minä leijailen vähän liikaakin

Luulen, että annoit itsellesi vastauksen tässä. Vastavoima iskee.

[avecmoi]

Hups!

Meni minunkin kirjoitus sinun lainaukseesi. Sorry!

[saai]

Liiallisesta meditoinnista tulee tosiaan uneliaaksi, jollain tapaa masentuneeksi, mikään "maallinen" ei kiinnosta tarpeeksi, ja (ego) tuntee itsensä liian hyväksi tähän maailmaan. Mitään uneliaisuutta lisäävää ei minusta olisi syytä jatkaa. Tätä esiintyy jo aloittelijoillakin  .

Tällaisen egon saisin hiljaseksi "itsensä" unohtamalla. Keskittymällä enemmän pois itsestä, myötätuntoon ja palvelualttiuteen, maallisen elämän tiedostamiseen. Tätä voisi lähestyä moneltakin kantilta…

Ehkä kehittämällä sydän- ja juuricharkaa, jos  chakrojen kanssa haluaa työskennellä…

  :

[Vajra]

En tiedä...
antaa vain ajatusten olla ja mennä. päästää irti niistä
vaikein on varmaan ymmärtää se että ajatusten irti pääsemisen
ajatuksesta pitäisi päästää irti.
Huomaatteko usein että kun koitatte kokea sitä mitä te kutsutte
absooluttiseksi tyhjyydeksi (anteeksi typeryyteni, en täysin ymmärrä
tätä ideaa. Joku viisampi tietää varmasti enemmän) ajattelemattomuuden
kautta ajatuksia ponnahtaa esiin mielettömästi? Niitä tulee kuin olisi kapina käynnissä.
Mitä voisin tehdä ettei niin kävisi? Pitää olla omaa mieltään ovelampi,
että päässänne olisi 10 000 ajatusta. Lisää lisää ja lisää kun yksi ajatus ilmestyy.
Kokeilkaa ja kertokaa mitä tapahtuu.

Buddha vältti äärimmäisyyksiä puhtaassa myötätunnossaan,
ei rakastanut eikä vihannut ketään...

[avecmoi]

Koetappa Puma sellaista, että keskitä huomiosi johonkin muuhun paikkaan kuin päähän. Siirrä ajatuksesi vaikka jalkapohjiin, siis sisäpuolelle, ehdottomasti itsesi sisälle, mutta jonnekkin muualle kuin päähän. Oma huomioni (aina kun en halua ajatella) on sydämeni kohdalla, eikä siellä ole ajatuksen ajatusta. Mikä vapauden tila.

[salomi]

Moikka AthaMaarit

Olen samaa mieltä kuin Ikiaika eli Kun opit meditoimaan oikea oppisesti, niin silloin sitä on vain kuuntelian osassa,  eikä keskustele kenenkään kanssa. Silloin ego häipyy. Itsellänikin on ollut aiemmin todella vahva ego, jolloin elämä oli vaikeaa jaakobin painia, kun egolla oli voimaa kuin pienellä kylällä. Kun oppi oikein meditoimaan niin on hienoa huomata, kun sisäinen intuitio tuuppaa miestä eteenpäin eikä edes ymmärrä miten asiat loksahtaa kohdalleen niin helposti. Hienolta tuntuu, kun voi sanoa itselle, että tuo elämä minulle vastaan mitä vain kyllä minä yhdistelen asiat paikalleen ja jatkan matkaa iloisesti eteenpäin. Joten ei muuta kun meditoimaan. Ja turhat egon rajoitteet ja pelot pois kyllä elämä kantaa sen minkä se meille on tarkoitettu.    

Mutta jos meditoidessaan on "herra ja hidalko" ja keskustelee, jonkun kanssa, niin ego ryöpsähtää pintaan.