Isäni on vähän tällainen kahtiajakoinen Oinas.
Mies, joka etsii äidinkorviketta ja on hyvin itsekäs, mutta jos joku tarvitsee apua hän menee ensimmäisenä auttamaan mitään kyselemättä tai pyytämättä. Hän on ollut perheessämme se, joka on aina muistuttanut meitä lapsia, että toisia PITÄÄ auttaa eikä koskaan saa pyytää siitä itselleen yhtään mitään.
Isä on muuten sitten sieluna melko nuori tai "keskeneräinen", omaan napaansa tuijottava auktoritääri. Esimerkiksi jos isä ostaa jäätelöä, se on ISÄN jäätelö, eikä siihen kosketa seuraamuksitta. Isä myös morkkaa kaikkia, mieluiten selän takana.
Pidetäänkö tuota sitten rehellisyytenä, en tiedä, mutta meille lapsille hän ei sano rehellistä mielipidettään, vaan kuulemme ne äidin kautta. Esimerkiksi tuodessani ensimmäisen poikaystäväni kotiin, isä käyttäytyi ihan asiallisesti häntä kohtaan, mutta haukkui poikaa apinaksi selkäni takana ja tokaisi äidille, että "jos tuo meidän pentu tulee raskaaksi, saa hoitaa itse ipanansa! Turha tulla tänne vinkumaan sen kanssa!" (Isän suvun puolella erittäin paljon teiniraskauksia).
Oinaat nyt taitavat muutenkin olla aika kahtiajakautuneita ja isässä tuo näkyy selvästi.
Olen tavannut myös erään teinioinaan, joka oli kammottava mököttäjä, nurisija ja halusi olla aina vain MINÄ MINÄ MINÄ. Ystävääni hän vaati olemaan seurassaan 24/7 ja tekemään ainoastaan niitä asioita, joita HÄN haluaa tehdä.
Itse koen olevani melko epätavallinen Oinas. Olen epäitsekäs, mikä on välillä mennyt jo ihan omaksi haitaksenikin. Opettelen hiljalleen ottamaan huomioon itsení, enkä aina muita ensin, niin kuin meille on opetettu.
Oinasmaisuutta minussa on lähinnä se, että suutun hyvin, hyvin harvoin, mutta jos niin pääsee käymään kellään ei ole kivaa miun seurassani! Suuttumus laantuu kuitenkin yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Lisäksi olen elämän pioneeri, joka menee ihan omia teitään kyselemättä muilta, mitä mieltä olette tästä ja tästä päätöksestäni :
Työ on minulle tärkeää ja turhaudun helposti tekemisen puutteesta. Lähden kaikkeen innostavaan mukaan täysillä, mutta kun innostus laantuu asia ei enää jaksa kiinnostaa. Toimittajanduuni sopii sinänsä hyvin, että siinä annettu juttu täytyy tehdä heti eikä viidestoista päivä! Jos juttu jää roikkumaan, myös kiinnostukseni sitä kohtaa jää roikkumaan.
Kauris ja rapu tekevät minusta vielä omalaatuisen Oinaan, kun minussa yhdistyy useamman kolikon molemmat kääntöpuolet. En aina itsekään ota selkoa itsestäni!
