:
Juuri tämä nähdäkseni on perusteema rauhattomuudellemme:
"Ellen ole sinä, niin sitten en kukaan!!"Toisin sanoen ellei joku toinen ole kuten minä,
niin hän saa arvata hyökkäykseni ajankohdan
ja yllättyä sen sumeilemattomuudesta,
mitä tulee hävitykseen
ei-kenenkään-maalla.
Palaan sanoihini:
"Kukaan ei ole, ellen se ole minä."
Toisin sanoen
kun tietoisuuteni sammuu, millään ei ole väliä.
Mutta niin kauan kuin ajatukseni virtaavat vuolaasti
taikka mieleni kuuntelee tyynenä maailmaa,
ei ole toiseutta, ellen se ole minä.
Olemme kumpikin se vihoviimeinen, ellemme ole se ensimmäinen.
Se on sitä, että tekee kaiken vain ja ainoastaan itselleen.
Sillä kun kuvittelemme olevan muuta kuin omaa läsnäoloamme,
olemme kykenemättömiä ottamaan vastuuta
koko kapasiteetillamme.
Mikä tämä koko kapasiteetti sitten on?
Se on oman perussävelemme soiminen yhteen kenen hyvänsä perussävelen kanssa,
niin että kuuluu yhtenäinen sointi.
Sointi, joka kirjoutuu moneksi ja moneen lähtöön,
mutta joka aikanaan sävyttyy yhdeksi ja yhteen maaliin.
Luoti, joka seuraa laukausta, on yhtä kuin kaiken antaminen vain itselleen.