olen huomannut että mun elämässä on hetkiä, kun ei ole hyvä tutkia astrologiaa, koska sieltä löytää silloin ainoastaan huonoja enteitä. tällaisia hetkiä ovat ne, kun mieli on kuormittunut ja jaksamisen rajat lähestyy.
jos esimerkiksi elää epätietoisuudessa jonkun asian suhteen ja ainoa vaihtoehto on sietää tilannetta odottaen sen vaihtumista, varon visusti tekemästä mitään karttoja.
mun mielellä on herkkyys nähdä ennusmerkkejä aivan kaikkialla, mutta myös rationaalinen puoli joka puhuu ne pelot pois. ilman sitä rationaalista puolta en uskaltaisi tehdä mitään karttoja koska homma lähtisi niin huolella lapasesta
mulla siis vaikuttaa enemmän mielentila kuin se mitä joku astrologiasta kirjoittaa, jos olen hyvävointinen ja virkeä, sivuutan vain pirujen maalailut, mutta jos voin huonosti, jopa lempeät tulkinnat voi kääntyä päälaelleen ja saada uhkaavan sävyn.
edelliset sukupolvet ovat pelänneet jopa metsän pikkulintuja tämän saman maagisen ajattelun vuoksi, joten ei ihme että se elää niin vahvasti minussakin. sen kanssa on vain ollut pakko oppia elämään, astrologian harrastaminen havainnollistaa tämän asian hyvin ja on tuonut taipumuksen näkyville sieltä tiedostamattomasta