*yildirim*
|
|
« : 08.11.2005 21:57:24 » |
|
olen tuossa pidemmän aikaa miettinyt (viim 3kk) jatkuvasti, mutta sitäkin ennen aina silloin tällöin et mist johtuu kun miulla on ollut hyvänä ystävänä mies jonka olen tuntenut vasta vajaan vuoden. mutta tuntuu että luemme toistemme ajatuksia vaikka olisimme erossa useitakin päiviä tai jos olemme samassa paikassa samaan aikaan niin ei aina edes tartte sannoo mittää ku toinen jo vastaa kysymyksee mitä olet ehkä vaan saattanut ajatella. samoin käy jos toiselle käy pienikin tapaturma tai vain muuten paha olo niin itse aistin sen lähinnä unissa...saattaa siis välillä tulla vaikka aivan kauheita painajaisia...onko muilla tälläisiä tapauksia ja mistä tälläinen voi johtua tätä kun ei juuri tapahdu muiden ihmisten kanssa?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
täysikuu
|
|
« Vastaus #1 : 08.11.2005 22:14:12 » |
|
Hei peppilotta! Yhteys teidän välillänne on upea, vaalikaa sitä. Teidän energiat keskustelevat vilkkaasti keskenään, eli kai se telepatiaa on tai jotakin korkeampaa hyvää! Vetovoima välillänne on varmaan myös voimakas ja kun opitte käyttämään hyödyksi tätä asiaa, se rikastuttaa suuresti suhdettanne.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
fisutar
Satunnainen astroilija
Viestejä: 1
|
|
« Vastaus #2 : 08.11.2005 22:34:01 » |
|
Hienoa! En siis ole ainut, jolla on tällaisia kokemuksia, luulin olevani kummajainen... :uglystupid2:Noita tapaturmajuttuja ei tapahdu kyllä eikä useinkaa unien välityksellä. Mutta mulla telepatiaa tapahtuu joka ihmisen kohdalla ja koenkin kaikki ihmissuhteet todella tärkeiksi. tuo telepatia yllättää mut yhä usein, vaikka sitä usein tapahtuukin, lähes kokoajan. :DKuitenkin koen, että on vaikeaa tietää, kuka olisi mulle se oikea... :-*Vaikea ymmärtää, kun on joku jonka kanssa kemiat menee todella yksiin, eikä hän silti myönnä tuntevansa samoin, :idiot2:tai päinvastoin: itse en tunne telepatiasta huolimatta kovinkaan syvästi, vaikka toinen vakuuttaa rakkautta. :crazy2:Harhauttavaa ja ärsyttävää!!! :'(Hyvä että teillä ei telepatiassa oo kommunikaatio-ongelmia!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #3 : 08.11.2005 22:34:58 » |
|
Ehkäpä olette tuttuja jo monien elämien takaa! Minäkin olen varmaan tavannut juuri yhden entisen elämän tutun. Olemme olleet ystäviä vasta 3kk mutta olimme jo heti ensi hetkestä lähtien tismalleen samalla aaltopituudella. Meidän elämämmekin, perhesuhteet ja luonne muistuttavat paljon toisiaan. Meillä on yhteiset mielipiteet ja suhtaudumme kumpikin yhtä intohimoisesti ruokaan! On aika hauska "tutustua" lisää tähän ihmiseen, kun melkein osaa arvata hänestä asioita joita hän ei ole edes vielä kertonut. Pari kertaa olemme soittaneet toisillemme kysyäksemme jotain, mutta toinen on ehtinyt vastaamaan kysymykseen jo ennen kun toinen on sitä esittänyt!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*yildirim*
|
|
« Vastaus #4 : 08.11.2005 22:46:11 » |
|
kiva tietää että muillakin on tälläistä... huvittavinta? täs hommas on se et olemme toisaalta aika eri tyyppisiä ihmisiä ja elämme aika erilaisissa elämäntilanteissa mutta kuitenkin välillä tuntuu et vedämme toisiamme puolemme kaikilla mahdollisilla tavoilla. onko täällä ketään joka osaisi tulkita tarot kortteja..sillä meidän molempien henk. koht. kortti on rakastavaiset voisiko tällä olla mitään yhteyttä asiaan? ja sinä joka kirjoitit näistä entisistä elämistä...oletko päässyt mitenkään tutkimaan omalta kohdaltasi asiaa?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
avecmoi
Kohtuuastroilija
Viestejä: 53
|
|
« Vastaus #5 : 08.11.2005 22:59:36 » |
|
Heips "Teletapit" On niin tuttu juttu, että pitänee kirjoittaa muutama rivi. Olimme yhdessä, valitettavasti nyt jo ex-mieheni, kanssa n. 8 vuotta. Ensimmäisenä vuonna meillä oli nk. platooninen ystävyyssuhde ja siitä ajasta minulla on voimakkaimmat kokemukset välillämme tapahtuvasta telepatiasta. Asuimme siis eri kodeissa, hän oli tuolloin vielä edellisessä suhteessaan. Kun hänellä oli aikomus soittaa minulle, hän tiesi tarkkaan milloin tulen kotiin ja ajatteli, että pitää odottaa muutama minuutti, että saan takin pois päältä etc... Kun hän sitten soitti sanoin, että olipa sattuma kun soitit nyt kun tulin juuri kotiin, johon hän aina totesi, tiesin että tulit vähän aikaa sitten, mutta ajattelin antaa sinun rauhassa ottaa takin päältäsi pois. Täytyy myöntää, että joskus tämä tuntui hieman ahdistavalta, mutta siihen tottui. Hän vaistosi myös, jos olin ajatellut sanoa suhteemme "irti", koska välillämme oli hyvin voimakas rakkaus toisiimme ja hän eli toisessa suhteessa. Hän vaistosi nämä ajatukset, vaikka saattoi olla toisella puolella maapalloa työmatkalla. Myöhemmin kun muutimme yhteen, minulla oli tämä samainen taipumus, tai uskon että se oli aiemminkin, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota. Elämämme ei suinkaan ollut ruusuilla tanssimista, vaikka aistimme toisistamme niin paljon, joskus ehkä liikaakin. Suhteemme loppusuoraksi muodostui hänen pettämisensä, näin tämän pettämisen unessa ja tiesin herätessäni sen olevan totta. Itse uskon, että suhteemme kaatui riippuvuuteen. Oma näkemykseni on että rakkaus ja riippuvuus eivät elä samassa talossa. Mielestäni tällaisessa suhteessa on omat vaaransa, mutta jos rakkauden saa pysymään johtotähtenä, se on huikeaa! Meillä oli alkuun aivan taivaallisen upea ja ihana rakkauselämä. Me emme siinä onnistuneet. Tsemppiä teille!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Dorian
Kohtuuastroilija
Viestejä: 155
ylämäkialamäkiylämäkialamäki
|
|
« Vastaus #6 : 09.11.2005 06:45:21 » |
|
Jaa-a. Omat kokemukseni liittyvät vahvasti omaan perheeseeni, erityisesti mummooni. Mummo tietää aina, jos on huono olla tai asiat menossa vinoon. Mummo osaa tulla myös uneen kysymään asioita. Tai pahimman ajan ollessa menollaan, istumaan sängynreunalle. (Olin muutama vuosi sitten pahassa kolarissa ja silloin nämä kokemukset olivat vahvimmillaan. Kysyin asiaa suoraan mummoltani, ja mummo kertoi tienneensä kellonaikoja myöten koko prosessin! ) Samoin lapseni kanssa, saatamme olla soittamatta monta päivää ja tietää kuitenkin mitä tapahtuu molemmin puolin. En hämmästele tätä verisiteiden tuomaa yhteyttä ollenkaan. Sen sijaan ihmettelen tämän elämänkumppanini kanssa olevaa mahtavaa telepatiaa, jonka avulla olemme varmasti selvinneet monista asioista helpommalla kuin muut vastaavanlaiset pariskunnat. Kait meillä on molemmilla sellaista vanhaa tietoa, joka auttaa telepatian käyttämisessä. Mene ja tiedä...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
avecmoi
Kohtuuastroilija
Viestejä: 53
|
|
« Vastaus #7 : 09.11.2005 09:07:03 » |
|
Jaa-a. Omat kokemukseni liittyvät vahvasti omaan perheeseeni, erityisesti mummooni. Mummo tietää aina, jos on huono olla tai asiat menossa vinoon. Mummo osaa tulla myös uneen kysymään asioita. Tai pahimman ajan ollessa menollaan, istumaan sängynreunalle. (Olin muutama vuosi sitten pahassa kolarissa ja silloin nämä kokemukset olivat vahvimmillaan. Kysyin asiaa suoraan mummoltani, ja mummo kertoi tienneensä kellonaikoja myöten koko prosessin! ) Samoin lapseni kanssa, saatamme olla soittamatta monta päivää ja tietää kuitenkin mitä tapahtuu molemmin puolin. En hämmästele tätä verisiteiden tuomaa yhteyttä ollenkaan. Sen sijaan ihmettelen tämän elämänkumppanini kanssa olevaa mahtavaa telepatiaa, jonka avulla olemme varmasti selvinneet monista asioista helpommalla kuin muut vastaavanlaiset pariskunnat. Kait meillä on molemmilla sellaista vanhaa tietoa, joka auttaa telepatian käyttämisessä. Mene ja tiedä... Joo, kyllä on tuttua tämäkin, tämä osion käsitteleminen jäi edellisessä kirjoituksessani pois. Nimittäin lasten asioiden "tietäminen". Minulle tulee myös mm. unissa tieto jos lapsillani on jotenkin ongelmallista. Vanhimman poikani kanssa tieto on kulkenut unissa ja valvetilassa. Joka kerta kun tällainen "tieto" on tullut, aiemmin hänen ollessa murrosikäinen kysyin häneltä onko huolia ja kehoitin olemaan erityisen valpas ja pitämään erityishuolta itsestään. Tietysti hän sanoi, ei tässä mitään. Nyt myöhemmin kun hän on jo aikuinen, hän kysyi minulta: miten ihmeessä, aina kun olin jotenkin vaikeuksissa, sinä osasit kysyä minulta onko kaikki hyvin tai onko huolia.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Mirjam
Vieras
|
|
« Vastaus #8 : 09.11.2005 09:29:21 » |
|
Yhtään tuntematta tarvetta 'teilata' kenekään ajatuksia tai kokemuksia (itsekin olen siis vastaavanlaista kokenut, joten I unerstant), vaan tuodakseni esiin ja 'pilkottavaksi' itselleni heränneen ajatuksen, ja kirjoitaakseni muutaman sanasen siitä.
Minulle nimittäin on herännyt ajatus, että telepatia ja toisen tunnemaailmaan 'pääseminen' johtuu siitä, että olemme toisiin projisoineet omaa tunnemaailmaamme ja liikutelemme sitä toisissa itsestämme käsin, ymmärtämättä, sitä tekevämme. Ehkä tästä toisaalta johtuu monen (itseni mukaanlukien) suunnaton (tai ainakin pieni) tarve auttaa tai ohjata oikeaan suuntaan muita? Luen tähän mukaan myös ns.'selvännäkökyvyn'. Ja toisaalta myös se, että arvostelemme muita tai koemme heidän olevan väärässä, johtuu samasta ilmiöstä. Olemme projisoineet tosiin ihmisiin ja ilmiöihin myös itsemme käsittelemättömät ja pelottavat tunteet. Ns. 'virheemme'.
Toisaalta siis nämä 'psyykkiset kykymme' olisivatkin lapsuus traumoista ja muista vastaavista syntyneitä suojautumiskeinoja ja malleja...eli egon rakennelmia. Egohan rakentuu suojaksi, itsen kohtaamiselle.
Tässä hetkessä oleva ihminen, on täysin spontaani ja ennalta arvaamaton. Hänelle et voi ennustaa, et lukea hänen ajatuksiaan, et tunteitaan, sillä ne ei ole valmiina tulevia hetkiä varten, vaan syntyvät tässä hetkessä. Etkä voi sitä myöskään toisille tehdä, jos olet tässä hetkessä! Sillä tiedät silloin sen.
Mutta jos projisoit toiseen omasi ja monen sukupolven 'moskat', voit lukea toista kuin avointa kirjaa...ja luetkin itseäsi.....
Tässä asia on oikein supistetussa muodossa ja asia melkoisen laaja ja monisyinen, mutten nyt lähde sitä tässä sen kummemin veivaavaamaan.
Olisi mukavaa kuulla, mitä ajatuksia muilla olisi tästä?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Dorian
Kohtuuastroilija
Viestejä: 155
ylämäkialamäkiylämäkialamäki
|
|
« Vastaus #9 : 09.11.2005 09:37:13 » |
|
Duoda duoda, täydellisesti tässä hetkessä elävää ihmistä tuskin on. Väitän, että sellainen inehmo kärsii jonkinasteisesta aivovammasta. Ihmisen knupeli kun tuntuu olevan rakennettu niin, että aina murehtii mennyttä tai odottaa tulevaa. Mitä tuohon projisointiin tulee, niin henk.koht. en siihen jaksa aivan 100% uskoa, että projisoisimme toisiin pelkomme, tunteemme ja koko koomaisen skeidan, mitä pääkkyymme mahtuu, muihin. Kun tämä telepatia tms. miksikä sitä kukanenkin haluaa sanoa, toimii matkojen päästä! En silloin kyllä allekirjoita tätä projisoinnin mahdollisuutta. Esim. oma sukuni asuu satojen kilometrien päässä. Arvailun varaan menee, mutta menköön. En näytä olevan ainoa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Mirjam
Vieras
|
|
« Vastaus #10 : 09.11.2005 09:43:05 » |
|
toimii matkojen päästä! En silloin kyllä allekirjoita tätä projisoinnin mahdollisuutta. Esim. oma sukuni asuu satojen kilometrien päässä. Arvailun varaan menee, mutta menköön. En näytä olevan ainoa. Niin no, projisointi onnistuu vaikka taivaan tähtiin...siis se ei ole fyysistä likioloa vaativa ilmiö.... Eiköskään? Ja projisointi ei tapahdu ainoastaan ns.'negatiivisiin' luokitelluissa asioissa, vaan myös ns.'postiivisissakin', kuten esmes. toiveet, haaveet, tavoitteet yms.
|
|
« Viimeksi muokattu: 09.11.2005 10:01:30 kirjoittanut Mirjam »
|
tallennettu
|
|
|
|
hopeatähti
Vieras
|
|
« Vastaus #11 : 09.11.2005 10:12:27 » |
|
Yhtään tuntematta tarvetta 'teilata' kenekään ajatuksia tai kokemuksia (itsekin olen siis vastaavanlaista kokenut, joten I unerstant), vaan tuodakseni esiin ja 'pilkottavaksi' itselleni heränneen ajatuksen, ja kirjoitaakseni muutaman sanasen siitä.
Minulle nimittäin on herännyt ajatus, että telepatia ja toisen tunnemaailmaan 'pääseminen' johtuu siitä, että olemme toisiin projisoineet omaa tunnemaailmaamme ja liikutelemme sitä toisissa itsestämme käsin, ymmärtämättä, sitä tekevämme. Ehkä tästä toisaalta johtuu monen (itseni mukaanlukien) suunnaton (tai ainakin pieni) tarve auttaa tai ohjata oikeaan suuntaan muita? Luen tähän mukaan myös ns.'selvännäkökyvyn'. Ja toisaalta myös se, että arvostelemme muita tai koemme heidän olevan väärässä, johtuu samasta ilmiöstä. Olemme projisoineet tosiin ihmisiin ja ilmiöihin myös itsemme käsittelemättömät ja pelottavat tunteet. Ns. 'virheemme'.
Toisaalta siis nämä 'psyykkiset kykymme' olisivatkin lapsuus traumoista ja muista vastaavista syntyneitä suojautumiskeinoja ja malleja...eli egon rakennelmia. Egohan rakentuu suojaksi, itsen kohtaamiselle.
Tässä hetkessä oleva ihminen, on täysin spontaani ja ennalta arvaamaton. Hänelle et voi ennustaa, et lukea hänen ajatuksiaan, et tunteitaan, sillä ne ei ole valmiina tulevia hetkiä varten, vaan syntyvät tässä hetkessä. Etkä voi sitä myöskään toisille tehdä, jos olet tässä hetkessä! Sillä tiedät silloin sen.
Mutta jos projisoit toiseen omasi ja monen sukupolven 'moskat', voit lukea toista kuin avointa kirjaa...ja luetkin itseäsi.....
Tässä asia on oikein supistetussa muodossa ja asia melkoisen laaja ja monisyinen, mutten nyt lähde sitä tässä sen kummemin veivaavaamaan.
Olisi mukavaa kuulla, mitä ajatuksia muilla olisi tästä? Itse pidän telepatia (jolloin kommunikoidaan sanoilla = energia suoraan kahden sielun/tietoisuuden välillä) eri asiana, kun tuon toisen olemuksen aistiminen Kännykästä kännykkään, eli tietoisuudesta toiseen.
Oma energiahoitajani ja tyttäreni kommunikoi ihan keskenenään telepaattisesti ns sanoilla (karkea kuvaus). Puhutaan ilman sanoja Eihän hän voisi toimia hoitajana jos ei kykene pääsemään tuon peilin taakse?
Usein itse tunnistan läheisissä ihmisissä nuo tunnetilat ynm, mutta en sanoisi että tuo peilaaminen aina ole ns "päällä" kaikissa asioissa ja koko ajan.
Eikö jossain vaiheessa nähdä myöskin kyseisen sielun oma energeettinen koostumus, ilman että siihen lähdetään mukaan tai ns peilataan?
Eli, juuri nähdä sinne peilin taakse tai pysytään "omassa pesässä" menemättä mukaan toisen kenttään niin voimakkaasti, vaan luetaan neutraalisti toisen kenttää?
: :
|
|
« Viimeksi muokattu: 09.11.2005 10:18:27 kirjoittanut hopeatähti »
|
tallennettu
|
|
|
|
Mirjam
Vieras
|
|
« Vastaus #12 : 09.11.2005 10:19:39 » |
|
Eikö jossain vaiheessa nähdä myöskin kyseisen sielun oma energeettinen koostumus, ilman että siihen lähdetään mukaan tai ns peilataan? Eli, juuri nähdä sinne peilin taakse tai pysytään "omassa pesässä" menemättä mukaan toisen kenttään niin voimakkaasti, vaan luetaan neutraalisti toisen kenttää? : : Kyllä se varmaan on noinkin...oletkos keksinyt jotain 'tähdellistä' käyttöä sille, että 'omasta pesästään käsin' lukee neutraalisti...? Siis mikä on sen juju? Aito sisäinen ymmärrys ja myötätunto? Ilma 'sanoja ja ohjeita', vain sen molemminpuolinen aistiminen?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
hopeatähti
Vieras
|
|
« Vastaus #13 : 09.11.2005 11:05:35 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Mirjam
Vieras
|
|
« Vastaus #14 : 09.11.2005 11:16:33 » |
|
Tuotas noin .. nyt en ihan pääsyt kiinni :
Keksinyt, miksi pitäisi keksiä ja mitä? Tarkennusta, please
Minkä vastauksen haluaisit saada jotta saisit sen vastauksen jota haet? : Tuota noin...ehken tähän saa vastausta kuin sisältäni, kun se sieltä oivalluksen omaisena pulpahtaa tajuntaan. Mutta tosiaan, joskus kuitenkin törmää 'ilmiöön', että toisen sanat, voivat avata ajatuksen itsessä, sen itsestään löytämään. En oikein osaa sanoin selittää... Kun ihminen siis on 'omassa pesässään' (käytän sinun oivallista sanontaasi) ja 'lukee/näkee/aistii' ulkomaailmaa, miten sen konkreettisesti erotat siitä, ettei se ole sitä tietynlaista 'projisointia' ?? Omasta tunnetilastako? Siitä 'neutriuden tunteestako'? Mitä jos se onkin niin 'salattu' itseltä, että kokee sen neutrina, eikä se sitä olekkaan? Upps...ymmärsin jotain...'kuka' näin kovin taas haluaa ymmärtää....
|
|
« Viimeksi muokattu: 09.11.2005 11:22:20 kirjoittanut Mirjam »
|
tallennettu
|
|
|
|
|