Moi! (https://www.astro.fi/foorumi/Smileys/Astro2/crazy2.gif)
Mä koen, että tästä aiheesta on tärkeätä kirjoittaa.
Tälläisen tekstin olen kirjoittanut jostain vihkooni, johon kerään hyviä juttuja mitä löytyy, oivalluksia ym.:
At one extreme, there's "ANALYZE". You sit back, think and read, observe, theorize, and never really "live".
At the other extreme, you "LIVE". You plunge whole hog into experience after experience, never wasting a second to catch your breath and look.
The ideal setup is somewhere in the middle.
Mun mielestä kumminkin on tärkeämpää, että vaakakuppi kallistuu enemmän elämisen puolelle.
Monet näistä rajatiedon ja henkisten asioiden aihepiireistä ovat todella mielenkiintoisia ja kiinnostavia, mutta onko se hyvä juttu, jos liian paljon keskittyy niihin? Mun mielestä siitä on oikeastaan enemmän haittaa kuin hyötyä jos liian paljon keskittyy henkisiin juttuihin, lukee kirjan kirjan jälkeen, monia vuodessa; lukee rajatiedon lehtiä; artikkeleita; nettisivuja; keskustelufoorumeja paljon; käy monella kurssilla ja tapahtumassa ym., ahmii. (Kannattaa olla tarkkana mitä lukee, koska ne luetut jutut ovat tavallaan suggestioita.)
Jokainen tottakai määrittelee oman tahtinsa ja mitä lukea ja tutkia itse, mikä tuntuu hyvältä. Monissa kirjoissa on paljon asiaa, työstettävää, pohdittavaa ja sulateltavaa; onko hyväksi lukea kovin monta henkistä kirjaa vuodessa? Onko siitä hyötyä jos lukee todella monta kirjaa vuodessa? Mäkin kun mä mietin niitä kirjoja mitä mä oon aikasemmin lukenut, niin monia juttuja on unohtunut niistä. Meinaan ehkä muutaman lukea uudestaan jossain vaiheessa.
Tarviiko koko elämässä oikeastaan lukea valtavan montaa henkistä kirjaa? Meidän sukupolvella on paljon enemmän tietoa saatavilla, kuin vanhemmilla sukupolvilla. Meillä on todella paljon tietoa tehdä omasta elämästä onnellista. Onko liiallinen tietomäärä hyväksi? Tarviiko meidän edes tietää kaikkia vastauksia ollaksemme onnellinen? Ei. Kyllä ne vastaukset selviää varmasti aikanaan. Kun kuolee, ymmärtää varmasti monia asioita paremmmin.
Mun henkilökohtainen mielipide on, että tärkeämpää kuin elämän tutkiminen on eläminen.
Täytyy myös muistaa että meidän on aikalailla mahdotonta loppujen lopuks ymmärtää. Ellei sitten valaistumalla. Mutta valaistuminen ei ole mikään elintärkeä ja tarpeellinen asia.
Kaikkeus on jotain, minkä ymmärtäminen ylittää ihmisen ajattelukyvyn ja mielikuvituksen. Kaikki kuvaukset kaikkeudesta ovat riittämättömiä. Tarvitseeko sitä kokonaan ymmärtääkään? Mä hyväksyn sen, että mun on mahdotonta ymmärtää.
Musta tärkeintä on keskittyä vaan elämiseen maanpäällä, elää oma elämä niin hyvin kuin pystyy. Henkiset jutut ovat tottakai tärkeitä - mutta kohtuudella.
Mä olen pyrkinyt rajaamaan näissä, esim. lukemaan hyviä ja luotettavia kirjoja rauhalliseen tahtiin ja ei lukea näitä keskustelufoorumeja niin kovin paljon.
Mun mielestä näissä henkisissä jutuissa:
Kärsimättömyys, hätiköinti, liiallinen hoppuilu, ahmiminen, keskittyä liian paljon näihin ym. = Ei hyvä juttu.
Kärsivällisyys, rauhallisuus ym. = Hyvä juttu.
Hauskaa päevää.