Linkistä johtuen etsin seuraavan linkin:
Gnostilaisuus oli varsinkin 200- ja 300-luvuilla vaikuttanut suuntaus, jota esiintyi monien ajan uskonnollisten suuntauksien, muun muassa kristinuskon, yhteydessä Välimeren alueelta Keski-Aasiaan saakka. Sana gnostilaisuus tulee kreikan sanasta "gnosis" (γνοσισ), joka tarkoittaa suomeksi tietoa.
Nykyiset kristityt väittävät, että gnostilaisuus oli kristinuskon kanssa kilpaileva uskonto. Timothy Freke ja Peter Gandy väittävät kirjassaan The Jesus Mysteries: Was the Original Jesus a Pagan God (Jeesus-mysteerit: Oliko alkuperäinen Jeesus pakanajumala, 2003), että gnostilaisuus oli kristinuskon alkuperäinen muoto. Kun Rooman paavi lähetti Palestiinaan ihmisiä etsimään alkuseurakuntaa, Palestiinasta löytyi gnostilaisia kristittyjä.
Gnostilaisuus voidaan jakaa hyvin moneen erilaiseen suuntaukseen. Sen pääsuuntaukset ovat persialainen gnostilaisuus, johon lukeutuvat sellaiset uskonnot kuin manikealaisuus ja mandealaisuus, sekä syyrialais-egyptiläinen gnostilaisuus. Manikealaisuus ja mandealaisuus ovat kuitenkin hyvin omanlaisiaan uskonnollisia perinteitä, ja niitä käsitellään yleensä omina uskontoina niiden omilla nimillä, kun taas gnostilaisuudella viitataan lähinnä syyrialais-egyptiläiseen gnostilaisuuteen. Sen pääsuuntauksia olivat setiläinen gnostilaisuus ja valentinolainen kristillisyys. Setiläinen gnostilaisuus saattoi olla muiden gnostilaisten suuntausten pohjana. Valentinolainen kristillisyys omaksui enemmän aineksia kristinuskosta.
Tulee huomata, että termi "gnostilaisuus" on kehitetty vasta 1600-luvulla ja sitä on usein käytetty, osin virheellisesti, kaikista suuntauksista, joihin kuului salattua, vain sisäpiirille tarkoitettua tietoa. Tämän johdosta termin täsmällisyys ja käyttökelpoisuus on usein myös kyseenalaistettu. Yleensä termiä "gnostilaisuus" käytetään kuitenkin melko tarkkaan rajatussa merkityksessä, jolloin gnostilaisuus voidaan erottaa esimerkiksi erilaisista esoteerisistä suuntauksista, mystiikasta ja New Age -liikkeistä.
Gnostilaisuuden todellisuuskäsitys oli jyrkän kaksijakoinen. Luominen kuvattiin usein hyvän ja pahan voimien taistelun tai jumalallisen lankeamisen lopputuloksena. Käsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Pahan aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi, joka on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä. Luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, on aineesta vapautuminen mahdollista gnostilaisten välittämän salaisen, pelastavan tiedon avulla. Pelastavaan tietoon kuului tieto siitä, mistä ihminen on peräisin, missä tilassa hän on nyt, ja mihin hän voi päästä.
Nämä ajatukset pohjautuvat pitkälti Platoniin ja platonismiin. Sen lisäksi gnostilaisuuteen vaikuttivat juutalaisuus, mysteeriuskonnot ja varhainen kristinusko. Kristillisestä gnostilaisuudesta puhutaan silloin, kun edellä esitettyihin perignostilaisiin ajatuksiin yhdistyy kristillisiä aineksia, kuten Jeesuksen opetuksia ja hänen välittäjäroolinsa pelastavan tiedon tuojana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gnostilaisuus
