Moikka!
Luku 47 on aina ollut yksi eniten elämässäni esiintyvistä luvuista, mutta nyt noin parin viikon ajan olen nähnyt sitä eri paikoissa vähintään kerran päivässä.
Kysyisinkin, että osaisikko joku sanoa onko ko. luvulla itsessään joku tietty merkitys. Numeroiden 4, 7 ja summan 11 merkitykset kyllä tiedän, mutta en jotenkin vaan saa selkoa mitä 47 voisi elämässäni merkitä. Luku alkoi ilmestyä vähän ennen kun sain tiedon, että en ole päässyt haluamaani opiskelupaikkaan.(Tai olen kyllä varasijalla, mutta todennäköisyys päästä sisään ei todellakaan ole puolellani, vaikka pientä toivoa vielä elättelenkin.) Olin lähes varma, että pääsisin tällä kertaa sisään, kun kaikki "merkit", myös astrologiset, viittasivat ja viittaavat siihen. (esim. tr.
IC, kotiolosuhteisiin tulisi suuria muutoksia jne.)Tällä selostuksella haen ehkä sitä, että voisiko luku 47 liittyä jotenkin (toivottavasti) tuleviin muutoksiin elämässäni?
Jos joku osaa sanoa luvusta jotain niin olen todella kiitollinen.
Ailidh
:
Luku 47 on siitä jännä tapaus, että siitä on löydettävissä lukusuhde 11:11.
Mitäkö tarkoitan?
Kuten kerroit, numerologisesti luvusta 47 saadaan 4 + 7 kautta 11.
Lisäksi luvut 4 ja 7 palautuvat kumpikin luvuksi 1.
Siten 11:11 kertoo minulle porttienergiasta - siitä kuinka
ihmisen nelinäisyys on neljät kasvot vastakkain ja niiden "katseiden kohtaamispisteessä" seisoo origo.
Mainittakoon, että koordinaatiston (= x- ja y-akselit) ympärille on piirrettävissä ympyrä siten,
että se sulkee sisälleen eli tiivistää yhteen akseliston nelinäisyyden (puolaston).
Tällä tarkoitan sitä, että kukin nelinäisyyden kasvoista ympäröityy yhden tietoisuudella itsestään
eli
kaikkeuden tajunnalla.
Ollen kuvausta Jumalan neljistä kasvoista olemassaolon tiedostavan kokemisen laajenevalla kehällä.
:
Luku 47 kertoo myöskin viime aikoina esiin nostetusta ihmisolemuksen neljännestä "jalasta"
-
dei un gnostista:
18 (dei) + 8 (un) + 21 (gnost) = 47.
Gnost merkitsee ongelmattomuuden itsejärjestyvää tilaa sekä kykyä ratkaisuihin.
Kyse on luovasta tietoisuudesta, jolle haasteellisuus merkitsee kunniaa.
Tähän astihan ihmiskunnalle haasteellisuus on voittopuolisesti merkinnyt
ongelmakeskeistä vastoinkäymisten koulua - eli taistelua taistelun perään.
Gnost on ihmisen syvin olemuksellisuus kerrottuna itsellään.Eli pyörähdys keskipisteensä ympäri oman spiraloitumisensa kehällä.
"Kerrottuna itsellään" tarkoittaa näet sitä, että kierrähdämme spiraalin muotoista rataa ympäri tuolla aiemmin mainitulla nelinäisyytemme origolla
kyeten katsomaan "ongelmia" silmästä silmään (= 11:11) kokonaan uudelta lähtötasolta eli korkeammasta perspektiivistä.
Sitä on uudestisyntyminen: olemuksellisuutensa kertomista itsellään.
Uudestisyntyminen korvaa aiemman karmisen kiertokoulun.Synnyn jokaisena hetkenä uudestaan
kokemaan jotakin olemukseni puolta
toisestakin näkövinkkelistä.
Olen vapaa rajoituksistani
mutta potentiaalini vapautettavissa esiin - rajoituksieni myötävaikutuksella.
Vapautunut olemaan tietoisuuteni origosta laajeneva ymmärrykseni ympyrä.Se on: tulemista yhdeksi kaikkeuden tajunnan kanssa.
Syntymisenä vapauteen.
Sitten vielä yksi asia:
kuvitelkaamme koordinaatiston kahden akselin vastakkaisten (+/-) puolien kärkien
kahdentuvan (haarautuvan) oikealle (maskuliiniseen) ja vasemmalle (feminiiniseen),
siten että akseliston kärkiä on yhteensä kahdeksan.
Kysehän on oman kaksinaisuutensa nelinkertaisesta haltuunottamisesta voimakseen ja yhdennyksekseen:
1) miehenä ja 2) naisena sekä 3) naisena miehessä ja 4) miehenä naisessa.
Kun nyt sijoitamme koordinaatistoon origosta aukeavan ympyrän,
se on enää karkaamatta käsistämme jonnekin koordinaatiston ulkoavaruuteen,
koska jokainen koordinaatiston akseliston puola muodostaa
kaksikärkisyydellään yhteenpelaavan lukituksen.
PS. Mainittakoon, että unessani "haararistiin sijoitettua ympyrää" esiteltiin
suurenmoisena ja loistavanvärisenä Kosmisen Kristuksen tunnuksena, viirinä taikka vaakunana.
(Kosminen Kristus = inhimillisten osasävelten soiminen yhteen muodostaen Kosmisen Kristuksen eli sielukokonaisuuksien sävelikön)
Näin ollen "kohtalomme on omissa käsissämme":
miehisyytemme ja naiseutemme sekä näiden sulautumisen ja yhdentymisen toisiinsa ollessa täyttä totta
- emmekä enää ole ulkopuolellemme karkaavan origo-ympyrän (luoduistaan erillisen jumalan)
ulottumattomissa eli ulkoaohjautuvuuden illuusion ansassa.
Nelinäisyytemme on asettunut "jengoilleen"
ja taivas (origoympyrä = kaikkeuden tajunta)
tullut näkyviin manifestoiduksi ja ankkuroiduksi.
Eli olemme juuri ottaneet haltuumme oman jumaluutemme toisiaan täydentävät aspektit:
feminiinisen ja maskuliinisen
ynnä niiden toisiaan täydentävyyden muodostaman
kokonaisuuden.
- sen yhden ja ainoan Luoja-Jumalan
olennaisuuden kunniaksi luoduissaan.
Niin maassa kuin taivaassakin; niin taivaana kuin maanakin.