seuraava »

[taria]

Niinhän se tallentuukin.. jokainen ajatus luo energiaa ja tallentuu.. niistä syntyy luomisenergia.. että kannattaa miettiä minkälaista energiaa tallettaa ja säteilee ympäristöönsä..   

    

[metsätonttu]

Entäpäs se että ihmisen toimintojen tuottama energia siirtyisi 'rajan taakse' ideamaailmaan, johon psyykkinen energia kerääntyy sekä luo karmallisia syntymyksiä ja joista sielumme olemassaoloa ravitaan?

Niinkuin elämään ja kehittymään toisissa ulottuvuuksissa joihin olemme minuudessamme liittyneet..

Ja tämä täällä 'materiassa' nähtävilläoleva on sellainen siivutettu pintakuori siitä mitä kaikkea henkisissä monitodellisuuksissa tapahtuu..

Hmm ja entäs jos aivomme ovat kuin simulaattori, minkä välityksellä psykofyysistä energiaa siirtyy valovärien valtakuntiin, joiden mukaan evolutiivista liikehdintäämme harjoitamme?

Nyt puhut kuin minun suuri rakastettu filosofi ja kaikkien aikojen lurjus Gurdjieff sieltä Kaukasuksen vuorilta.

Hän sanoi, että meidän suurimpia tarkoituksia olla tämän maan päällä, on juuri tämä energian tuottaminen. Muistelen että siinä on kolme päämäärää; Äiti Maa tarvitsee erään osan siitä, se henkinen puoli jossakin meissä ja sitten se, että kaksinaisena olentona jaksamme taapltata tätä Maamme pintaa.

Ja se energia muuttuu, kehittyy vain muutoksien kautta. Sota on yksi sellainen, jossa tapahtuu suuria muutoksia. Nimittäin, jos ihmiset eivät muuten sitä muutosta saa aikaseksi. Siksi siis sotia, keskenkasvuisuutemme vuoksi.

Mutta tämäkin oli vain Gurdjieffin tulkintaa... Se vain jotenkin kolahti minuun.

[Ikitosi]

Ainakin tuotamme muotoja energian liikkua.

Ja liike puhdistaa, joten ajatussuunnatuiden säieputkien luominen, sisällön vieminen yhä 'pidemmälle', syvemmälle kuvioiden monimuotoisten mutkittelujen näennäisen kaoottisuuden kautta alkuperäisten pyhien geometrioiden lähteelle, on verrattavissa valon kristallin läpi syntyvän spektrin värikylläisyyden puhtauteen 

[Mio]

Mitä tämä kaikki on?

Kun lapsi syntyy niin ensimmäisempiä kosketuksia maailmaan on Äitin tissi ja sieltä pulppuava lämpimän rasvainen ja makea maito! Tällä tapahtumalla on ihmeellinen merkitys..........

Ja kun katselee nyt maailmaa, joka erittää huomattavan paljon maskuliinisen energian tunnuksenomaisia piirteitä, niin huomaakin; että nämä kulutusyhteiskunnan tarjoamat rasvaiset ja sokeriset herkut pohjautuvat tarpeelle nimeltä Äiti! 

Samoin on myös tupakan ja viinan kanssa.. niillä saa ohikiitävän tuntuman siitä tilasta missä Mamma piti huolta ja sai tuntea Sydämen turvaa.. Etsimme kadotettua lapsuutta..

Ze toteamus että syömme itsemme hengiltä saakin aivan uuden käänteen kun katsoo tilannetta siltä kantilta, että se mitä pyörissämme pyöritämme pohjautuukin siihen perimmäiseen seikkaan, että tarvitsemme vain hellyyttä ja hyväksyvää huolenpitoa, jota niin kovasti yritämme juosta karkuun ja riuhtoa irti maskuliinisuuden jyräävissä suorituspaineissa... ja siten on myös paljon sitä että olemme katkaisseet napanuoramme Maaemoon.. mutta ei ole mitään mitä Jumaläitien Rakkaus ei hyväksyisi..

Äetillä on monen monta näkymätöntä hahmoa...

 

[VE!]

Mielenkiintoista pohdintaa, Lumor! Varsin järkeenkäypää... Kaikki siis pikapikaa omalta osaltaan hellyyttä ja lämpöä jakamaan!

[Ikitosi]

Äiti - lämpö, turva, ravinto,,, täydellisyys, ensirakkaus 

Äiti - hallitseva lohikäärmehirviö, napanuoraa pitelevä itsenäisyyden este 

Äiti - arvokas hyväksynnän ja pyyteettömyyden kanssaoppijaolento 

Äitisuhteessa tapahtuvan tietoisuuden lisääntyminen on hyväksyvää rakkautta syleilevän viisauden alku; kunnioitus henkeä, luontoa ja alkuperiämme; elämää kohtaan ilmenee ensikädessä suhteesta äitiin, synnyttäjäluojaan, jonka armosta olemme siinneet.
Mutta vasta riittävä erillisyyden kokemus avaa silmämme näkemään todellisen tarpeemme, kaipuumme äidin syliin, jota tavoittelemme ja halajamme, yhtään liioittelematta kaikessa toiminnassamme.

Symbioosista erillisyyden kautta ykseyden löytäminen täydellistää ymmärryksemme ja eheyttää kokonaiseksi.

[metsätonttu]

Lumor, kun puhut äidin tissistä ja nutuskelusta...

Muistan itse miten äärimmäisen rauhoittava tilanne se oli, imettää lasta. Maailma pysähtyi siihen ja kaikki oli hiljaa.

Eräs seikka, jota olen paljon ihmetellyt. Tuosta, että syömme itsemme kuoliaaksi ja maaäidin sylin tyhjäksi.

Ihmettelen tuota nykyajan nutuskelua. Se ei ole pelkästään 'ravinnon' tarve, vaan se enemmänkin sen nutuskelun tarve. Ollaan elokuvateatterissa, TV:n ääressä. Saa olla rauhassa ja katsella valmista, mutta se ei riitä. Tarvitsemme siihen nutuskelun (=äidin rinta) ihan vain että saamme suulla jotakin tehdä!!! Koska se on rauhoittavaa.

Olen itse tähän silloin tällöin törmännyt. On mukavaa ja rauhoittavaa pureskella jotakin. Jotakin, mikä kiihoittaa makunystyröitä ja tuntoa suussa.

Minä ihmettelen, miksi tutkijat eivät juuri tähän ilmiöön puuta enempää.

Uskon että siinä on kyseessä 'tapa', tietyt aistimukset. Vähän kuin tupakassa, tietyt rituaalit, liikkeet...poisoleminen.