Hei!
Ensi yönä(27-28.5) on täydenkuun hetki klo 2:07 ja olemme jälleen hyvin herkkiä sekä vastaanottavaisia kaikenlaiselle informaatiolle. Kevät on ollut kaikenkaikkiaan hyvin voimallisesti aaltoilevaa aikaa erilaisten energioiden, haasteiden ja tunnetilojen vaihtumisten kanssa. Herkkyytemme kehittyessä yhä suuremmaksi, otamme intuitiivisesti vastaan tietoa myös joukkotajunnasta yhä enemmän ja enemmän. Ja joskus jokin tunnetila, tarve tms. voi vallata mielen, eikä aina oikein tiedä mistä tällainen johtuu, kun mitään selkeää syytä asialle ei ole. Tällaisessa tilanteessa voi kysyä itseltään yksinkertaisesti sitä, onko tämä oma tunteeni, tarpeeni tai ajatukseni vai olenko ottanut itselleni, itseni ulkopuolelta - joukkotajunnasta?
Intuitio ja intuitiivinen vastaanottaminen on hyvin laaja-alainen asia, jota olen itse tutkinut ja havainnoinnut jo pitkään kiinnostuneena. Intuitiivinen tietäminen on sekin erittäin mielenkiintoinen ilmiö. Intuitiohan on ns. "hiljaista tietämistä" - jotkin asiat vain tietää todeksi ja itselle oikeaksi, eikä näitä asioita voi aina selittää tai perustella toisille. Intuitioon liitetään käsitteenä nimenomaan tiedon saaminen jostakin kohteesta välittömästi. Tämä piirre liittyy oikeaan aivopuoliskoomme. Oikea aivopuoliskomme havainnoi asioita hyvin kokonaisvaltaisesti ja myös tunteidemme kautta. Oikea aivopuoliskomme on se osa meissä, jonka kautta näemme unemme ja myös unelmoimme.
Onko intuitiivinen tieto aina oikeaa ja totta? Todellinen intuitiivinen, sisäinen tieto on mielestäni aina oikeaa itsellemme. Se kertoo aina jotakin hyvin tärkeää itsestämme ja sisäisestä tilastamme. Intuitioomme liittyy kuitenkin hyvin voimallisesti mm. erilaiset odotuksemme asioiden ja tilanteiden suhteen sekä myös motiivimme tehdessämme jotakin. Nämä ovat asioita jotka voivat "värittää" vahvasti tulkintaamme intuitiivisesti vastaanottamastamme informaatiosta. Myös alempi egomme usein häiritsee intutiivisesti saatua tietoa ja tulkitsemme saamamme viestit nimenomaan alemman egomme kautta.
Intuition ja intuitiivisen tiedon osalta tarvitsemme erottelukykyä. Erottelukykyyn tarvitsemme puolestaan vasemman aivopuoliskomme yksityiskohtiin keskittyvää, anlysoivaa ja ongelmia ratkovaa luonnetta. Vasemmalla aivopuoliskollamme on kuitenkin omat haasteensa - siltä puuttuu oikean aivopuoliskon herkkyys vastaanottaa informaatiota usealta eri tasolta kokonaisvaltaisesti. Vasemman aivopuoliskomme analysoiva luonne pyrkii toisinaan myös vähättelemään oikean aivopuoliskomme antamia viestejä ja mitätöimään unelmiamme.
Tarvitsemme molempia aivopuoliskojamme tulkitaksemme mm. intuitiivisesti saamaamme informaatiota. Itsetuntemus on mielestäni sitä, että opimme yhä enemmän tuntemaan ja tiedostamaan kaikista olemuspuolistamme, niin valostamme kuin myös varjostamme. Viisaus syntyy kokemuksesta ja harjoittelun avulla intuitiivisesta tiedosta voi oppia erottamaan ne viestit, jotka tulevat alemmasta egostamme ja miten egomme varjo vaikuttaa tulkintaamme. Itse intuitiota ja intuitiivista tietämistä kuvaamaan voidaan käyttää sisäisen oppaan, sisäisen viisauden ja sydämen äänen kuulemiseen liittyviä näkökulmia. Sydämen äänen kuuleminen ja sen sanomaan luottaminen on sekin oppimisprosessi, jossa etenemme askel askeleelta kunnes opimme "kävelemään". Intuitio on myös suurenmoinen lahjamme. Kahlil Gibranin sanoin: "Kaiken kauniin ja suuren tässä maailmassa on luonut pelkkä ajatus tai tunne ihmisen sisimmässä!".
Viestini jatkeena on mielestäni erinomaisia Eckhart Tollen ajatuksia siitä, miten voimme tunnistaa mm.tunteidemme osalta sen, milloin tunne tulee egostamme ja milloin se tulee syvemmästä lähteestä. Tarkkaileva läsnäolo on Tollen mukaan avain siihen, miten erotamme nämä. Tarkkaileva läsnäolo on "Minä Olen" tietoisuutta. Tollen ajatukset on suomentanut Laineen Pirjo - myös Pirjon kommentissa Tollen viestin jälkeen on mainioita näkökohtia erottelukykyyn.
Pidämme Kaskimäen Päivin kanssa kesäkuussa (19-20.6.-10)
Tampereella Auringon paikassa työpajan intuitioon liittyvistä asioista ja sielumuistimme aktivoimisesta. Tässä työpajassa keskitymme myös intuitiiviseen luomisvoimaamme ja luomisvoimamme käyttämiseen manifestoinnissa. Tämän työpajan aikana teemme myös erilaisia käytännön harjoituksia intuitiivisen herkkyytemme lisäämiseksi. Lisätietoja tästä työpajasta on viestini jälkeen - olette sydämellisesti tervetulleita mukaamme!
Teksti lainattu lähteestä:
Elämän Reppu
Riitta-Marja Gauffin
EGO VERSUS "MINÄ OLEN" Kirjoittanut Eckhart Tolle (spiritlibrary.com)
17.5.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Istuimme vähän juttelemaan Echartin kanssa eräänä iltapäivänä ja esitin hänelle tämän kysymyksen: "Miten tietää, tuleeko oma tunne egosta vai syvemmästä lähteestä?"
Joskus sitä ei ole helppoa tietää. Yksi kriteeri tietämiseen on: jos siinä on mukana jotain negatiivista - vihaa, katkeruutta, ärsytystä - niin ego on läsnä. Jos ei ole mitään negatiivista, vaan pohjalla on rauha, niin se tulee syvemmästä paikasta, mikä ei ole ego. Esim. saatat olla jossain tilanteessa ja tuntea, että yhtäkkiä tuntuu oikealta lähteä pois - on kyse sitten suhteesta, paikasta, työstä jne. - ja voit ohjata huomion tunteeseen nähdäksesi, mistä se tulee. Onko tuon tunteen oleellisena osana jokin reaktio tai kiukku? Vai onko vain syvä tietäminen, että tämä on tehtävä? Sen mukana tulee rauha.
Rauha voi tietysti merkitä sitä, että ryhtyy toimeen. Tuo energia virtaa hyvin erilaisesta energiakentästä kuin reagoiva toiminta, mikä liittyy aina egoon. Tarvitaan tietty määrä läsnäoloa tietääkseen, onko sisällä negatiivisuutta jollain hetkellä vai tuleeko tuntemus syvemmästä tietämisestä, että "tämä minun on tehtävä".
Negatiivisuus on avain - sen tietäminen, onko sitä läsnä sinussa vai ei. On oltava läsnä tietääkseen, onko sitä vai ei. Jos olet samaistunut negatiivisuteen, et edes tiedä, että on negatiivisuutta. Egolle negatiivinen tunne on jotain hyvää. Ego rakastaa vihaisena olemista. Se vahvistuu siitä. Jos ei ole kerrassaan mitään tiedostamista, niin ei edes tiedä olevansa negatiivisessa tilassa. Eikä silloin voi tehdä mitään - on ensin herättävä, jotta voi nähdä "missä tilassa olen tällä hetkellä?". Silloin ego ei voi edes tunnistaa itseään.
Jotta ego tunnistetaan, tietoisuuden on tarvinnut herätä. Silloin voi tarkkailla itseään. Todistavan, tarkkailevan läsnäolon on oltava paikalla.
Kun näin on, voi tunnistaa negatiivisuuden ja silloin tietää, että se on ego. Silloin ego ei enää täysin hallitse eikä välttämättä tarvitse toimia sen perusteella. Silloin voi tuntea suuttumusta toimimatta sen perusteella ja vain sallia tuon tunteen olla ja tarkkailla, miten se syntyy ja miten se kuolee pois.
Ei tarvitse totella, mitä se käskee tekemään. Ei tarvitse seurata jokaista ajatusta, mikä nousee tuosta tunteesta. Tarvitaan valppautta tietääkseen, mistä tunne tulee. Saako sen aikaan ajatus päässä? Silloin se on ego. Tämä on hyödyllinen vihje. Saako tunteen aikaan jokin tarina, jota kerron itselleni elämästäni, toisista ihmisistä, jostain tilanteesta? Vai onko kyse syvemmästä oivalluksesta, mitä tilanteessa tarvitaan? Mitä tahansa se onkin, avaintekijä on tarkkaileva läsnäolo sisälläsi. Tarkkaileva läsnäolo on ainoa "paikka", mistä ego voidaan tunnistaa.
-----------
Pirjo Laine, suomentaja: Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta:
www.adonai.fi/89 ja
www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php_____________
