seuraava »

[sideman]

("Perinteinen" vkl:n ajan tappo. Should be taken with a huge grane of salt!   )

Mistä alkaisin? Hmmm... Noh, MMYn jutuista ainakin olemme saanut sellaisen käsityksen
että vedalaisessa fonologiassa äänne a edustaa mm. brahma(ni)a. Toisaalta k edustanee
puolestaan sitä mitä länsimaisessa fyssassa kai kutsutaan symmetrian rikkoutumiseksi,
tai sitten ei.

 Lienee edelleenkin jonkinlainen mysteeri, miksi ainetta ylipäätään on olemassa, eli miksi
alkuräjähdyksessä ei synny yhtä paljon materiaa ja antimateriaa, jotka välittömästi annihiloivat
toisensa kuten kvanttivaahdosta(?) syntyvät virtuaaliset hiukkas-antihiukkasparit! Mikäli
olemme oikein ymmärtäneet mm. juuri tuossa aineen ja antiaineen erimääräisyydessä ilmenee
em symmetrian rikkoutuminen, mutta tämä voi olla toki ainakin jossain määrin virheellinen
käsitys...

Rgvedan (rigveedan) ekat sanat männöö näinikkäästi: agnim* iile... (agnia ylistän...)
MMYn mukaan sanan agni eka tavu on itse asiassa ak, mutta sisäinen sandhi muuttaa
sen muotoon ag, koska seuraava äänne n on soinnillinen. Siis soinniton velaariklusiili
k muuttuu n:n vaikutuksesta (regressiivinen partiaalinen assimilaatio) vastaavaksi soinnilliseksi eli g:ksi.
Sana agni ilmeisesti perustuu juuriverbiin ak, ja viitannee tulen yleensä vilkkaaseen liikehdintään. On toki
myös olemassa näköjään juuriverbi ag, johon viitataan sanakirjan entryssä ak:

ak   cl. 1. P. %{akati} , to move tortuously (like a snake) L. ; Cf. %{ag} and %{aJc}.

ag   cl. 1. P. %{agati} , to move tortuously , wind L.: Caus. %{agayati} L. ; cf. %{aGg}.

(Heettiläisillä [hittite] näköjään muodossa akniš  (Wiktionary):

ignis masculine plural of igni
Latin
Etymology
From earlier *egni, *igni, dissimilated from *engni, *ingni, from Proto-Indo-European *h₁n̥gʷnis (“fire”). Cognate with Sanskrit अग्नि (agní), Hittite akniš (an Indo-Iranian borrowing), Old Church Slavonic огнь (ognĭ) and Old Prussian ugnis.
)
[/size]

J. Nasaretilainen taisi tokaista, Ilmestyskirjan mukaan (22:13)

13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.

Jesse tarkoittanee että hän on sekä Luoja (brahmaa, pitkällä loppu-aalla!) että Tuhoaja (Shiva).

Kreikankielinen versio:    
13 εγω το αλφα και το ω ο πρωτος και ο εσχατος η αρχη και το τελος

(Yritys translitteroinniksi: ego to alfa kai to omega, ho protos kai ho eskhatos, hee arkhee kai to telos)

Kreikkalaisissa aakkosissa α (alfa) on eka kirjain, kun taas ω (o-mega: iso o) on viimeinen.
Vedalaisesta näkökulmastakin tuo järjestys lienee jossain määrin perusteltavissa oleva, sillä
o on toki erittäin tärkeä äänne; onhan se nimittäin a- ja u-äänteiden sulautuma, joka esiintyy
mm. om-tavussa (a + u + m), jonka sanotaan niin ikään edustavan brahma(ni)a!

Nythän on niin, että ainakin advaita-vedaantan näkökulmasta sana agnim esittää sitä kuinka
Brahma(n) (äänne a) maayaa-voimallaan luo (k/g) illuusion moneudesta (ni**), vaikka mikään ei itse asiassa muutukaan?

Joskus muistaisimme nähneemme sellaisen luonnehdinnan että ilmentynyt materiaalinen mualimankaikkevus on Brahma(ni)n (vaiko
Brahmaan?) uni. Tuntuu hieman oudolta että brahma(n) voisi uneksua, koska "Hän" on absoluuttinen abstraktio, jota voidaan
luonnehtia vain negaatioilla (neti neti; lausu: neeti neeti; ?na + iti: ei näin?) eli mitä "Hän" EI ole!

Jos siis ak edustaa "symmetrian rikkoutumista", ilmeisesti silloin ka/kaa edustaa päinvastaista prosessia??
Se on kahden kehoa tarkoittavan sanan eka tavu: kaaya (kaaja) ja kalevara (kaleevara).

MMYn mukaan ns. joogalennon aikana on mahdollista saada "konkreettinen kokemus täydellisestä abstraktiosta ", tjsp, mikä
tieteskin on vähintään hieman paradoksaalinen tokaisu! Oli miten oli, lentosuutra sanskritiksi alkaa tavulla kaa,
mikä vielä sitten toistuu tavun yaa (jaa) jälkeen:

kaayaakaashayoH... (kehon ja aakaashan...)

(Ei tuo foneettinen taso voi tieteskään mikään conditio sine qua non olla koska suutrat muilla kuin "Kuvernööreillä"
eli siddhikurssin käyneillä TM-opettajilla on kunkin wanna-be lentäjän/pomppijan omalla äidinkielellä, kai edelleenkin?)

Maharishi BaadaraayaNan eli Krishna Dvaipaayanan (Tumma/musta saarelainen) laatimaksi väitetty brahmasuutra
esittelee, jälleen paradoksaalisesti brahma(ni)n "ominaisuuksia". Yksi suutra toteaa:

(brahman on [myös]) aakaashas tallin.gaat (tat + lin.gaat)

...eli kaiketi jotain sentapaista kuin (brahman on) aakaasha seuraavasta syystä:

(Svaamii Shivaananda:)

The word Akasa (prkle: aakaasha!   ) i.e., ether here is Brahman on account of
characteristic marks (of that i.e. Brahman being mentioned).

https://www.swami-krishnananda.org/bs_0/Brahma_Sutra.pdf

Muuten, tuon pdf:n johdannossa on melko havainnollinen(?) esitys siitä, miksi ja millä tavoin
vedaantan eri koulukuntien (advaita, dvaita, jne) käsitykset brahma(ni)sta eroavat toisistaan:

The five great Acharyas: Sri Sankara the ex po nent of Kevala
Advaita or un com pro mis ing mo nism, Sri Ramanuja the ex po nent of
Visishtadvaita or qual i fied mo nism, Sri Nimbarka the expo nent of
Bhedabheda-vada, Sri Madhva the expo nent of strict Dvaitism or
Dvaita-vada and Sri Vallabha the expo nent of Suddhadvaita-vada or
pure mo nism agree that Brah man is the cause of this world and that
knowl edge of Brah man leads to Moksha or the fi nal eman ci pa tion,
which is the goal of life. They also em phat i cally de clared that Brah -
man can be known only through the scrip tures and not through mere
rea son ing. But they differ amongst themselves as to the na ture of this
Brah man, the re la tion of the in di vid ual soul to Brah man, the state of
the soul in the state of fi nal eman ci pa tion, the means of at tain ing It
and Its cau sal ity with ref er ence to this uni verse.

Read more, alkaen (pdf-)sivulta 38!  

(tall. kesk. er...)

* agni   m. ( %{ag} Un2.) fire , sacrificial fire (of three kinds , Ga1rhapatya , A1havani1ya , and Dakshin2a) ; the number three Su1ryas. ; the god of fire , the fire of the stomach , digestive faculty , gastric fluid ; bile L. ; gold L

** joidenkin neutrisukuisten sanain monikon nominatiivin/akkusatiivin pääte, esim. nagaram (kaupunki) - nagaraani (kaupungit).

[sideman]

https://www.swami-krishnananda.org/bs_0/Brahma_Sutra.pdf

OT Kun ei parempaakaan tekemistä ole, innostuin selaamaan tuo peedeeäffää.
(Muutoin tulisi rudimentteja harjoitelluksi sähkörummuilla, mutta ei pyhäpäivänä
tohdi kun tuli yläkerran emännälle luvattua, että la-su klo 12 - 15 annetaan päiväunirauha!)

Kenties kiintoisin osuus, saadhana-adhyaaya, alkaa sivulta 305; saadhana tarkoittanee harjoitusta,
siis esim. joogassa aasanat, praaNaayaama ja funtsiminen.

(Tiedähäntä, miksi tuo teksti tulostuu ylimääräisin välilyönnein!    )

SYNOPSIS
Adhikarana I: (Sutras 1-7) teaches that the soul, at the dis solu -
tion of the body, de parts, ac com pa nied by the sub tle ma te rial el e -
ments (Bhuta Sukshma), as well as by the Indriyas and Pranas. The
sub tle el e ments serve as an abode to the Pranas at tached to the soul.
Su tra 7: Those who do sac ri fice be come in Chandraloka the
food of the gods which means that they con trib ute to the en joy ment of
the gods by their pres ence and ser vice to them.
Adhikarana II: (Sutras 8-11) shows that the souls after en joy ing
the fruits of their mer i to ri ous deeds in the Chandraloka de scend to the
earth with a re main der (Anusaya) of their works which de ter mines the
na ture of the new body or the char ac ter of the new life.
Adhikarana III: (Sutras 12-21) dis cusses the fate after death of
those evil-do ers whom their evil deeds do not en ti tle to pass to the
Chandraloka.
Adhikaranas IV, V, and VI: (Sutras 22; 23; and 24 to 27) teach
that the sub tle bod ies of the souls de scend ing from the Chandraloka
through the ether, air, etc., do not be come iden ti cal with ether, air,
etc., but only live there; that they de scend in a short time. On en ter ing
into a corn or a plant the soul re mains merely in con tact with it which is
al ready an i mat ed by an other soul. The soul after hav ing en tered into
a corn or a plant, gets con nected with him who eats the corn or fruit of
the plant and per forms the act of cop u la tion. The soul re mains with
him till he en ters into the mother’s womb with the sem i nal fluid in -
jected. The soul ul ti mately en ters the mother’s womb and is brought
forth as a child.

Äkistään vaikuttaa melkoiselta skeidalta. Siis: jos syö pelkästään lihaa, ei
ole kykenevä saattamaan mimmiä raskaaksi??

(Lisäys) Tämä vaikuttaa aika kiintoisalta?

Adhikarana II: (Sutras 7-8) teaches that the soul abides within
Brahman in the heart in the state of deep sleep.

Siis syvän unen tilassa sielu on brahmanissa, tjsp??

Atah prabodho’smat [sidisversio ilman sandhii: ataH prabodhaH; asmaat] III.2.8 (326)

Hence the waking from that (viz., Brahman).

Atah: hence; Prabodhah: waking; Asmat: from this (i.e., Brahman).
The mode of wak ing from deep sleep is now de scribed.
There fore wak ing is com ing from that state of un ion with Brah -
man or At man.
Brah man is the place of re pose of deep sleep. That is the rea -
son why the Sruti texts which treat of deep sleep in vari ably teach that
in the wak ing state the in di vid ual soul re turns to wak ing con scious -
ness from Brah man. The Sruti de clares “In the same man ner, my
child, all these crea tures when they have come back from the True do
not know that they have come back from the True” (Chh. Up. VI.10.2).
This Sruti pas sage clearly in ti mates that the Jiva or the in di vid ual soul
re turns from the True or Brah man to the wak ing state and that the Jiva
rests or merges him self in Brah man and not in the Nadis, Hita, etc.,
dur ing deep sleep. But he does not realise his identity with Brahman
in deep sleep as he is enveloped by the evil of ignorance.