Lilli
|
|
« : 12.08.2006 19:13:03 » |
|
Tuli tuosta toisesta topicista mieleen, että mehän olemme täällä maan päällä fyysisessä olomuodossa olevia henkiolentoja. Itse en ole koskaan erityisesti samaistunut ruumiiseeni, vaan olen mieltänyt itseni siksi persoonaksi, sieluksi, joka ytimessäni asuu. Silti olen saanut huomata toistuvasti, että se mikä on oleellista, jää useimmiten ulkopuolisilta huomaamatta ja minua kohdellaan puhtaasti fyysisenä olentona. Tätä jaksan paheksua vuodesta toiseen, mutta tosiasia lienee, että fyysinen olomuotomme vaikuttaa suuresti kunkin elämän kohtaloon.
No niin, kertokaapa esimerkkejä, miten Teidän tomumajanne on muokannut kohtaloanne. Oletteko erityisen kauniita, rumia, pitkiä, pätkiä, hinteliä, riskejä, pulskia, rampoja, sairaalloisia tai peräti ihan keskivertoja?
Entä jos yhdistetään hyvä/huono itsetunto keskiverrosta poikkeavaan ruumiseen? Millaiseksi elämä silloin muotoutuu?
Kertokaa esimerkkejä itsestänne tai hyvin tuntemistanne ihmisistä.
PS. Itse koen olevani fyysisesti normaali
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
uusihurmuri
Vieras
|
|
« Vastaus #1 : 12.08.2006 20:23:15 » |
|
Mielestäni irrallisuuden tunteminen ruumiista on epänormaalia ja sairaus, siihen saa apua kiinalaisesta lääketieteestä ja homeopatista. Taitaa olla kyllä aika yleinen vaiva länsimaissa, jossa myös sitten arvostellaan ihmisiä hyvin paljon ulkomuodon perusteella.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
uusihurmuri
Vieras
|
|
« Vastaus #2 : 12.08.2006 20:40:41 » |
|
se että ei tunne ruumistaan omakseen taas kuulostaa kuitenkin enemmän siltä, että ei sitten kuitenkaan tunne itseään........ tai siltä, että syntymäkartalla aurinko tau kuu ei toimi lagnan kanssa,.. Niin, sitä pidetään idässä häiriönä, ja jostakin syystä lännessä aika normaalina tilana. En myöskään ymmärrä miten kaikki voi olla yhtä, mutta samalla jaetaan esim ruumis/henki kahtia? Eihän ne ole erillisiä, jos kaikki on yhtä?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #3 : 12.08.2006 20:52:16 » |
|
En tunne olevani erilläni ruumiistani. Olen kuitenkin ensisijaisesti sielu ja sitten vasta ruumis.
OK, otetaan esimerkki. Olen henkisellä tasolla tiennyt aina, kuka ja millainen olen. Joskus nuorempana kuvittelin, että ihmiset todella näkisivätkin toisen ihmisen sieluun, mutta näin ei näytä olevan. Erityisesti jos puhutaan miehistä, niin tissit, perse ja nuoruus on naisessa oleellista. Tämä esineellistäminen ei lakkaa loukkaamasta minua.
Noin muuten olen kehooni tyytyväinen. Se on terve kuin mikä, joka mahdollistaa monipuolisen ja muista ihmisistä varsin riippumattoman elämän.
Mutta ajattele, jos kehosi on sellainen, ettet tule toimeen ilman toisten apua, kyllähän se elämä muokkautuu melko toisenlaiseksi kuin esim. minulla.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Mio
|
|
« Vastaus #4 : 12.08.2006 21:13:40 » |
|
Kaikkihan on yhtä yhden yhdistävissä yhteyksissä, mutta sen osien liikkeet ja tarkoitukset voidaan jakaa tiettyihin toimintatehtäviin mitä mikäkin edustaa kaikkiallisissa vaikutuksissaan.. (http://www.ussmirage.de/Startrek/pics/galaxy/multiversum.jpg) (http://www.red-ice.net/specialreports/multiverse.jpg) (http://www.nwcreation.net/wiki/images/7/73/Multiverse.jpg) (http://pangea.stanford.edu/courses/ges53/projects/users/jstech/motherchild2.jpg) (http://www.e-child.gr/Images/IS1072_tcm66-3715.JPG) Energian Henkeä
|
|
« Viimeksi muokattu: 12.08.2006 21:20:55 kirjoittanut Lumor »
|
tallennettu
|
The clay of reality is molded in dreams
|
|
|
sawotar
Vieras
|
|
« Vastaus #5 : 12.08.2006 22:04:13 » |
|
Valitettavasti suurin osa kuitenkin tuijottaa siihen fyysiseen ominaisuukseen kuin henkiseen ja kohtelu on sen mukaista Paljon saa ihailua jos on kaunis fyysisesti sanotaanko silmien ruokaa, mutta ei välttämättä sielun kyllä tässä materialistisessa maailmassa ikävä kyllä kauniit ja rikkaat pärjäävät paremmin kuin köyhät ja rumat''pinnallisesti ajateltuna'' mutta kun en ole pinnallinen niin ajatukseni on erilainen kaikki on ihania ja rikkaita, kukin omalla tavallaan Omakohtaisessa kokemuksessani korostan sitä, koska olen ylipainoinen eli kookas persoona mutta näyttävä olen joutunut kouluajoilta paljon koulukiusatuksi kokoni vuoksi vaikka olin normaalipainoinen, mutta olin kookas se riitti ja minut tunnistetaankin monesti ISO VAALEE ne ajat satuttaa todella ja aikaajoin masennun ja tulee sellainen ns. huonommuuden aika ei moni kiusaaja edes tiedä millaisen henkisen Helvetin se voi taakseen jättää + tietty muut kokemukset kaupan päälle, ne muokkaa ihmisen persoonaa tavalla tai toisella. Tällä hetkellä ei mitään ongelmia ole, minut hyväksytään sellaisena kuin olen ja päinvastoin minulla on paljon eriluokan ihmisiä ystävinä ja voin vaihdella ajatuksia niiden kanssa milloin mistäkin, koska erilaisuus on rikkaus siinä samassa koen saavani henkistä terapiaa ja maailmankatsomukseni avartuu siinä samalla mutta vuosia meni taistellessa oman henkisen tilan saavuttamiseksi edes tälle tasolle, koska minuun vaikutti aika paljon se mitä muut ajatteleviat koen sen, että millainen mieli minulla on sellainen näkemys on edessäni
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Mio
|
|
« Vastaus #6 : 12.08.2006 22:25:29 » |
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 12.08.2006 22:45:42 kirjoittanut Lumor »
|
tallennettu
|
The clay of reality is molded in dreams
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #7 : 13.08.2006 02:05:48 » |
|
Mieli ohjelmoi unelmissaan haaveita tietynlaisista kuvajaiskapseleista, joihin se liittää tiettyjä haluttuja ominaisuuksia; elämmehän toki symbooleiden ja muotojen maailmassa, jossa, maallisen logiikan mukaan, muoto on informatiivisesti tärkeämpi kuin sisältö. Tämä saattaa helposti hämätä harjaantumatonta sielunsilmää kuvittelemaan kapselin ulkoisen muodon jotenkin korreloituvan sen sisältöön(, tai pahimmillaan edes kompensoivan sitä ) Ideaalina kaunis sielu kauniissa ruumiissa on kiva katsella ja kuunnella, mutta onko se itsetarkoitus? "Minun piti tulla tänne tällaisena, jotta voisin täyttää tehtäväni" Universaalin Hengen näkemys maailmaisesta touhusta on mielettömän puhdas: elollisen aineen olomuotojen tarkoituksenmukaisuus on sielun työkalu perimäisessä tehtävässämme yhdistyä Pyyteettömän Rakkauden hyväksyvään olentaan.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #8 : 13.08.2006 02:32:20 » |
|
Haastan kaikki galluppiin - kuka uskaltaa vastata rehellisesti - kuinka paljon ihmisen ulkonäkö vaikuttaa vaikka parin valinnassa, tai muissa tärkeissä suhteissa? Entä kaupungilla kulkiessa; millainen ruumis vetää puoleensa tutustumaan? Kuinka paljon sielullinen resonanssi pääsee vaikuttamaan tutustumis valintoihinne ulkonäöllisen ensivaikutelman ohi? Valitsetko kumppaniksesi unelmiesi näköisen, joka resonoi sieluusi ihan ok, vai sielullisesti kanssasi yhteneväisen, mutta joka fyysisesti ei niin miellytä? Jäisikö jälkimmäinen ystäväksi, ensinmainitun kelvatessa kainaloon kavereillekin näyteltäväksi?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #9 : 13.08.2006 09:39:18 » |
|
Itselleni ruumis ei ole täysin merkityksetön parinvalinnassa. Kyllä sen pitää miellyttää minua jollakin tavoin. En voisi kuvitella seksisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jonka kehon koen syystä tai toisesta luotaantyöntäväksi. Itse en kuitenkaan piittää niinkään ylimääräisistä kiloista, vaan esim. tuoksusta, äänestä ja sellaisista vartalon mittasuhteista, joita ei voi millään treenillä muuttaa. Ulkonäköön liittyen minulla on omituisia pikku perversioita, joita en nyt käy tässä luettelemaan. : Silloin tällöin todellakin törmää ihmisiin, jotka tuntuvat käyvän "samoilla aalloilla". Resonanssi on helpommin huomattavissa, jos myös keho on minun silmissäni OK. Muissa tapauksissa resonanssi tulee ilmi vasta siinä vaiheessa, jos jostain ihme syystä ajaudumme juttusille. Näin kävi esim. ensimmäisen poikaystäväni kanssa, jonka tapasin veljeni luona. Hän oli mahtava tyyppi, mutta en usko, että kadulla kävellessäni olisin hirveästi kiinnittänyt häneen huomiota. Ai niin, se pitää vielä mainita, että kiinnitän helpoimmin huomioita sellaisin kehoihin, jotka muistuttavat minua etäisesti jommasta kummasta vanhemmastani. En näytä voivan tälle mitään. Tässä tuijotan lähinnä "väritystä" tai "tyyppiä". Isäni on tumma ja klassisen komea, äitini on taas sinisilmäinen, helposti ruskettuva blondi. Tällaiset tyypit kiinnittävät huomioni sitten niin nais- kuin miessukupuolen edustajien kohdalla.
|
|
« Viimeksi muokattu: 13.08.2006 09:46:16 kirjoittanut Lilli »
|
tallennettu
|
|
|
|
enska
Vieras
|
|
« Vastaus #10 : 13.08.2006 10:59:44 » |
|
Tunnistan kyllä vastakkaisesta sukupuolesta ne ns. ulkoisten kriteerien mukaiset valio-yksilöt ja kyllähä heissä silmä lepää. Kumma kyllä ei niin paljon että kokisin heidät seksuaalisessa mielessä miellyttävinä. Ehkei olla niillä samoilla aalloilla joista Lilli jo mainitsikin. Oikeastaan, jos ajattelen tarkemmin, yksikään partnerini ei ole ollut mitään Pitt-Clooney tvs. kamaa. (Edward Norton voisi jo olla lähempänä totuutta.. )Ehkä tiedostamattani koen että he ovat kanssani fyysisesti eri paria, heidän rinnalleen kuvittelee enemmänkin sellaisia näyttäviä ja ryhdikkäitä naisia, joita itse en todellakaan edusta. Suurin osa kumppaneistani edustaa sellaista hentorakenteista tai jäntevää tyyppiä. Koska itselläni on aika huono selkä ja ryhti, koen jotain yhteyttä niihin ns.hongankolistajiin, jotka ovat täysikasvuisuuden saavutettuaan joutuneet varomaan ovi-aukkoja sun muita ja siksi ovat olemukseltaan hieman hapuilevia. Tiedättehän sen tyypin, joka ei tiedä mihin pitkät raajansa laittaisi ja joka vaikuttaa jotenkin kömpelöltä ja itselleen sopimattomalta omaan ruumiiseensa? Jos unohdetaan näköaisti, niin minuun vetoaa myös ääni, mitä matalampi se kiehtovampi. Myös se kuinka kovaa tai hiljaa joku puhuu tai onko ääni ns. kylmä vai lämmin, tuntuu kiinnittävän huomiotani. Sitten olen huomannut, että joistakin tyypeistä lähtee jotain ihme virtauksia, joskus miellyttäviä, joskus painostavia. Tiettyjen ihmisten läheisyydessä tuntuu kuin olisi esim. jonkun sähkölaitteen vieressä. Joidenkin kohdalla sitä voisi verrata vaikkapa sähkökiukaaseen, toisten kohdalla akkulaturiin. Typerä vertaus varmaan, mutta tämmöisiä latauksia tai energiavirtoja mitä lie tulee silloin tällöin aistittua, ei kuitenkaan kaikista ihmisistä. Onkos kukaan muuten huomannut vastaavaa?
|
|
« Viimeksi muokattu: 13.08.2006 11:04:13 kirjoittanut Lemniskata »
|
tallennettu
|
|
|
|
Lari
Vieras
|
|
« Vastaus #11 : 13.08.2006 11:19:34 » |
|
Sitten olen huomannut, että joistakin tyypeistä lähtee jotain ihme virtauksia, joskus miellyttäviä,
Onkos kukaan muuten huomannut vastaavaa?
Minusta on kerran sanottu että lähetän jotain. Jotain positiivista se oli kuitenkin. Kiva että kelpasi Virtauksia ainakaan vahvoina en ole havainnut kohdistuvan itseeni. it just takes some time
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #12 : 13.08.2006 12:01:16 » |
|
Ihmisen energiat on helpoimmin aistittavissa, kun päästään riittävän läheiseen fyysiseen kontaktiin. Puhe-etäisyys on hyvä, tai vaikkapa kaupan jonossa seisoskelu... Yllättävän hyvin niitä voi aistia - tai siis minä ainakin voin - näin kirjoitetun sanan kautta. Yksi suurista rakkauksistani oli viisi vuotta ensin kaveri. Aina kun istuskelin hänen lähettyvillään, teki mieli painautua kylkeen kiinni. Hänestä nimittäin huokui valtavasti sellaista lämpöä, joka vuosien varrella alkoi muotoutua minulle täysin vastustamattomaksi piirteeksi. Tämä oli siis hänessä se suurin houkutin minulle. Sitten kun kumpikin oli vapaalla jalalla, ei mennyt kovinkaan kauan, kun alettiin järjestellä jo treffejä, tosin vähän ujoon tyyliin. Oli vähän omituista siirtyä kaverilinjalta deittailevaksi pariksi. Ex-miehelläni on taas kaveri, jonka läheisyydessä alan voida pahoin jo puolen minuutin juttelun jälkeen. Aivan kuin joutuisi hengittämään jotain myrkyllistä kaasua. Sitten muistan vielä tuntemattoman nuoren naisen, jolla tuntui olevan aivan kuin valtava magneettikenttä ympärillään. Taisin siitä mainitakin hänelle ja hän tuntui olevan asiasta hyvin tietoinen. Itselleni on miellyttävintä olla sellaisen ihmisen lähellä, jonka energiat ovat tasapainoiset, harmoniset. Aivan kuin valossa kylpisi. Fyysisistä ominaisuuksista vielä, myös minä kiinnitän paljon huomiota puheääneen. Hehheh, muistan kerran töissä vastanneeni puhelimeen, ja eräs työkaverini isä kyseli poikaansa puhelimeen. Olipa miehellä sen luokan samettiääni, että sielun kielet alkoivat soittaa sinfoniaa! Oisin voinut kuunnella sitä koko loppupäivän. Olisi voinut lukea vaikka puhelinluetteloa, pääasia että olisi ollut äänessä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
enska
Vieras
|
|
« Vastaus #13 : 13.08.2006 12:19:08 » |
|
Ihmisen energiat on helpoimmin aistittavissa, kun päästään riittävän läheiseen fyysiseen kontaktiin. Puhe-etäisyys on hyvä, tai vaikkapa kaupan jonossa seisoskelu... Yllättävän hyvin niitä voi aistia - tai siis minä ainakin voin - näin kirjoitetun sanan kautta.
Tarkoitatko että aistit esim. foorumilaisten energioita?..Klumps.. Itse en ole asiasta varma, ehkä joidenkin kirjoittajien kohdalla minulle vain muodostuu jonkinlainen epämääräinen käsitys kirjoitusten perusteella..mutta näitä ei ole kuin muutama.. Mutta noista virtauksista vielä..pitääpä kokeilla (mikäli tilanteessa muistaa)joku lähipäivä joistakin ihmisistä joihin tulee törmättyä..Jos yrittäisi keskittyä siihen millaista virtaa heistä voisi havaita..
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #14 : 13.08.2006 13:28:33 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|