Itse osaan nähdä tätä asiaa niin ns-"ruman kuin kauniinkin" näkökulmasta, jos nyt ajatellaan ensin vain tätä 'muka vain'fyysistä kauneutta.
Olen huomannut ettei sitä mitenkään kykene katsomaan yksistään kenestäkään vain fyysistä puolta, kokonaisuus vaikuttaa aina, vaikkei jostain syystä haluaisi, kaikki ominaisuudet, kokemukset yms jota ihminen sisältään heijastelee.
Ehkä valokuvasta jotenkin kykenee katsomaan pelkkää fyysistä ulkomuotoa, mutta kyllä siinäkin jo kaikki asennot (asenteet) ilmeet (olotilat)vaatetusten yms ulkoisten koristusten laatu, jo lisää muutakin aistittavaa kuvaankin. (vaikka oikeasti se ei ole niissä ulkoissa tekijöissä, joita aistimme, me sidomme sen kaiken vain niihin, että mielemme voi käsittää)
Valkoisella taustalla, ilkosillaan kuvassa.... voisiko siitäkään vain katsoa pelkkää fyysistä ulkoista muotoa....
Tuskin... :
Itse olen elänyt sellaisen joutsenen elämän ulkoisesti.
Joten tiedän, mitä on kokea itsensä ulkoisesti rumaksi ja mitä kauniiksi.
Ja tiedän, että koskaan ei ole oikeasti syvimmiltään kyse siitä, olenko oikeasti ulkoisesti jonkin mittapuun mukaan joko kaunis taikka ruma. Aina se heijastelee vain omaa sisäistä ristiriitaa ja siinä kulkemista ääripäästä toiseen.
Jossain vaiheessa, ennen teini-ikää, koin itseni ulkoisesti rumaksi, vertasin johonkin ulkoasyötettyyn malliin. Minulla ei ollut kauniita kutreja, vaan kynitty poikatukka, minulla ei ollut hienoja muodikkaita vaatteita, vaan serkunkumminkaimojen vanhoja vaatteita tai äidin itse ompelemia tekeleitä, minulla ei ollut hienoja tavaroita, vaan jotain todella vaatimatonta, jos sitäkään.
En ollut subliikki ihmisiä, vaan hiljainen, mutta onneksi sentään 'teräväpäinen' tytteli.
Minulla oli jopa silmälasit, joista kärsin todella paljon.
Heijastin siis rumuuden kokemukseni tähän kaikkeen ulkoiseen, koin, että tämä kaikki ja muutama muu teki sen, että koin itseni rumaksi.
Nyt tiedän, ettei niin ollut. Se 'rumuus' jota itsessäni koin, oli heijastuma sisältäni, koska en ollut saanut kokea 'henkisen kauneuden' kokemuksia itsestäni tarpeeksi. Sellaisia, mitä lapsi voi saada, kun häntä kohdellaan henkisesti kauniisti. (enkä todellakaan tarkoita mitään sellaista, että se vaatisi minkään valtakunnan ns'henkistä tietoutta' indigoista tai muusta tai jotain sielun hierarkia tietoutta vanhemmilta)
Kun sitten teinistä aloin kehittyä naiseksi, löysin ensin nämä 'naisten kikat', opin meikkaamaan laittamaan hiukset hienosti, sain hankittua sellaisia vaatteita jotka korostivat ulkoisia 'hyviä'puoliani yms...
Niin johan muuttui äänet kellossa... ja kun kuitenkin minussa nyt ei ollut varsinaisesti mitään silmiinpistävän 'rumaa' mallia ulkoisessa olemuksessani, se onnistui siis hyvin.
Ne joille ennen olin ollutkin ilmaa, olivatkin nyt minusta kovin kiinnostuneita...
Ahmin tuota kaikkea useita vuosia, otin sen kaiken 'kauneuden' takaisin, jota en ollut saanut aiemmin kokea...
Olen myös kokenut, miten jotkut karsastaa minua, kun joku on kokenut minut ulkoisesti kauniimmaksi mitä itsensä, mutta nyt tiedän mitä se kaikki pitää sisällään.
Ja todellakin sain vastapainoksi sen toisen ääripään kokemuksia rutkasti.
Uskon että tähän 'traumaan' kuuluu myös helposti julkkikseksi pääsemisen hakuisuus, tunne jossain syvällä. *Minusta tulee vielä joskus julkkis*tyyliin.
Myös näiden vuosien aikana kun tapasin niitä tyttöjä/naisia (poikia/miehiä), jotka silloin aiemmin olivat olleet niitä 'muka' kauniimpia/suositumpia kuin minä, niin yllätyin, miten tavallisia he olivatkaan... Huomasin, että vain jotkin ulkoiset tekijät (ja omat sisäiset tekijäni), olivat saaneet heidät näyttämään siltä, koska itse en ollut kokenut tarpeeksi sisäistäkauneutta. Vaatteet, kampaukset.. yms
Mutta eihän tuollaistakaan jaksa lopputtomiin... miksi nousta jalustan alta jalustalle? Kun voi olla samalla tasolla kaikkien kanssa...
Nyt pikku hiljaa tämä 'rumuus ja kauneus' on alkanut tasa-painoittua minussa. Olen ruma ja kaunis!
Ja nyt tiedän, ettei koskaan todellakaan ollut kysmys mistään ulkoisesta leikistä, vaan todella syvästä, monen sukupolven kestäneestä sisäisestä oman itsen henkisen kauneuden ja rumuuden kohtaamisesta itsessä ja niiden hyväksymisestä, niiden liitosta!
Ja miten ihanaa on kohdata ihmisiä, joista paistaa samaan aikaan ei vain 'kauneus' vaan myös 'rumuus', sillä kukaan meistä ole vain toista.