Minä olen kokenut myös tuon, että miten helppoa ihmisiä onkaan 'huijata' ja miten pettynyt olin siihen...
Jotenkin se vahvisti minulle sen, että ulkonäkö on tärkeää, eikä sisäisyys merkitse juurikaan mitään...
Heitin elämälle kysymyksen ja vastaus oli melko tyly...
Millaisen johtopäätöksen siitä tekeekään pieni ihminen...
tämän muistan yhä. muistan sen surullisen tunteen että aha, näin näköjään on. onpas onttoa. no, ei voi mitään koitetaan pelata näillä säännöillä. Vastaus oli nimenomaan pienelle ihmiselle tyly...sen vastauksen sai helposti testaamalla, vaikkapa hiusten avulla. kuinkapa muuttui suhtautuminen jo pelkästään erilaisella hiustyylillä ja värillä...esim: pitkä tukka=kaunis ja ihana, lyhyt tukka=pelkkää ilmaa tai epäviehättävä
tai silmälaseilla tai piilolinsseillä, ihmisen statusarvo muuttuu...tai ainakin luulee niin.täytyy sanoa että siinämielessä ahdistavaa aikaa se teini-ikä.
Ja juuri se, että vaikka ryhdin saa suoraksi, nostamalla sen suoraksi, itsensä huolitelluksikin yms, niin minä en ainakaan ole siihen koskaan 'tyytynyt'... kuljen vaikka selkä kumarassa, muutama makkara vyötäröllä mielummin, kuin teen sen jotenkin 'väkisin'... joten uskon vahvasti siihen, että jos henkinen selkärankani suoristuu, suoristuu fyysinenkin rankani... jne...
kaikki mikä tulee tehtyä väkisin ja siksi että luulee että näin pitää, on jotenkin läpinäkyvää ja heikompaa, kun jos se vahvuus lähtee sisältä. ymmärrän ton pointin, mulla vaan meni sillä mausteella, että en enää suostu kävelemään huonommassa ryhdissä vaan sen takia kun se voisi olla jollekin liikaa...enkä suostu enää tahallaan valitsemaan rumentavia kampauksia että en saisi vihoja...(tälläinen toiminta oli typerää ja eikä sitä kukaan minulta pyytänytkään...oli vaan omaa ontuvaa logiikkaa) tärkeintä on se että miten tuntee olonsa mukavaksi ja hyväksi, jos se on suora ryhti niin sitten mutta jos vähemmän suora niin ei ongelmaa...mut linja menee siinä, että se ei ole toisten asia miten itseäni liikutan ja miten en.
Olen tätä kokeillut ja minulla se on toiminut.... minulle ei esim koskaan ole ollut vaikutusta sillä, mitä syön, vaan mitä sisälläni tapahtuu, se vaikuttaa painooni. Jos elämäni jämähtää paikoilleen, en ole intoa ja paloa täynnä, saattaa tulla pari kiloa, mutta kun elämäni sisältö on rikasta ja innostavaa, tai vaikka raastavaakin, mutta elämä on elämän makuista, olen normaali tai hoikka....Noh, paino nyt ei ole ollut oneglmani... mutta siinä yksi esimerkki.
samoin. minulla oli elämäni pohjat sekä itsetunnossa ja ulkonäössä parikymppisenä...huo'uin huonoa energiaa ja suorastaan karkotin ihmisiä...sen seurauksena, että olin alkanut
tukahduttamaan ja rajoittamaan itseäni luullessani että minussa on jotain pahasti väärin
sisäisesti...koska nuoruudessa opin että olen paha narsisti. Hassua että en muuttunut yhtään paremmaksi ihmiseksi suhtauduttuani välinpitämättömästi ulkoiseen olemukseeni ja laiminlyötyäni sitä ja keskittyessäni vain mieleen. olin vain raukka parka uskonut liikaa mitä muut mulle sanovat. seuraavaksi aion kehittää mulle parhaiten sopivan ulkoisen tyylin takaisin sillä edellytyksellä, että en enää kysele siihen keneltäkään lupia. minussa ei ollut mitään muuta vikaa naivius, huonosti toimiva looginen ajattelu (syy ja seuraus)ja liika hyväksynnän tarve :
Ja voihan olla, että ihan yhtä lailla se toimii toisenlaisilla ihmisillä toisinpäin.... he tekevät jonkin fyysisen muutoksen ja se ohjaa sen tekemään myös sisäisesti...
Siksi minäkään en näe pahana mitään plastikkakirurgisia leikkauksia esim. Olen nähnyt, miten se voi antaa henkisestikin ihmiselle paljon.
Ja toisaalta, jos joku tekee sitä vain 'turhamaisuuttaan' ja silpoo lopulta itsensä 'monsteriksi', niin onko se sen huonmpi tapa tosiaan käsitellä 'traumojaan' kuin esim.syöppöys, alkohlismi, työnarkomania, ismit, uskonnot, politiikka hurahtamiset yms yms Niilläkin 'silvotaan' yhtä lailla, mutta enemmämn piilossa muiden katseilta...
(viittaan Asterixin kirjoitukseen)
tästä tuleekin mieleen, että sellaista joka korostaa NÄKYMÄTTÖMIÄ puoliaan, esim mieltä ja sen toimintaa, opiskelee lukemalla paljon tai kirjoittaa paljon, ei syytetä, tai syytetään ehkä vähemmän älyllisestä narsismista tai siitä että sä opiskelet liikaa...(olen kyllä nähnyt tästäkin syytettävän...joten mikään ei aina kaikille kelpaa
) mut kuitenkin, mielen liiallinenkin buustaus ja tiedon ahminta on hyväksyttävää koska se ei näy, mutta kaikki mitä tehdään keholla on aina kyseenalaisempaa. eli koen että on jotenkin enemmän ok harrastaa kirjoittamista kuin tanssia, koska kirjoittaminen ei ole näkyvää puuhaa.
mut en jaksa alkaa valittamaan enempää, olen jo aika tyydytetty sen suhteen :
mut sen sanon, että se mielen silpominen on kaikkein pahinta, sellainen vaikkapa uskonnon varjolla henkisen vapauden rajoittaminen.se keho seuraa mieltä...uskoisin, paljon enenmmän näin. tosin kyllä mielikin piristyy kehon kohennuksesta...mutta ensisijaisesti uskoisin sen menevän toisin päin.
Itä näen vain kauneutta, vaan on hyvä nähdä myös rumuus, sillä jos ei hyväksy elämää sellaisena kuin se on, tekee maailmasta kaksijakoisen.
jep...sitä mitä ei itse pidä kauniina täytyy myös osata katsoa...tai muuten jotuu tosiaan elämään laput silmillä...
Metsätontulla tuli hyvä näkökulma.
