metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #90 : 31.08.2006 19:05:34 » |
|
Kauneudella, voipa olla rumuudellakin, on erilaisia aikakausien mittoja. Kun katselee Rembrantin maalauksia naisista ja tämän päivän mannekiineja ja varsinkin sitä miten he kävelevät, niin mitähän loppujen lopuksi miehet näistä sanoisivatkaan. Miksi miesten komeudella ole sellaisia mittoja?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*Alkmene*
Vieras
|
|
« Vastaus #91 : 31.08.2006 19:15:04 » |
|
Miksi miesten komeudella ole sellaisia mittoja? Kyllä minä ainakin olen käsittänyt ja minulle on kerrottu, kun olen miesten kanssa jutellut, on heilläkin.... mutta jotenkin he painivat sen kanssa hiljaa sisällään ehkä enemmän... Mutta eihän se toki niin korostunutta ole mediassa kuin naisten..ehkä nykyään enemmän... ehkä se heijastelee ihan jotain muuta kautta...?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #92 : 31.08.2006 19:21:37 » |
|
Minä tunnen ainakin kolme nuorta miestä, jotka ovat vuosia treenanneet hulluna ja väliin laihduttaneet, syöneet proteiinimössöjä yms. saavuttaakseen ihannemiehen vartalon, eivätkä he tunnu ikinä saavuttavan sitä. Ei tämä sairaalloinen muottiin tunkeminen ole vain naisten juttu...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #93 : 31.08.2006 19:24:11 » |
|
Mieleeni nousi muutamia kysymyksiä kaikille niille, joille on vaikeaa hyväksyä omaa ja muiden erilaisia kehoja ja pintaa ja jotka väittävät, että ruumiillisuudella ei ole juurikaan tekemistä henkisyyden kanssa.
Tuletko hyvälle mielelle, jos joku hyväilee kehoasi? Lohduttaako sinua surusi keskellä, jos joku ottaa kehosi syliinsä?
Ok.. täällä niitä, joille rakastelu aivan kauhistus ja nämä kaksi edellä mainitsemaani ovat todellakin sukua sille sen ruumiillisen läheisyyden vuoksi ja olen päätellyt mielivaltaisesti rivien välistä, että kaikilla ei ole toisen ihmisen ruumiillista läheisyyttä, ainakaan tarpeeksi, joten heitän kolikkoa lisää.
Tuottaako suklaan/karkin syönti sinulle mielihyvää? Jos niin, niin kuvitteletko ihan tosissasi, että kehosi tarvitsee moista myrkkyä?
Henkisenä ihmisenä, kuinka edes voit saastuttaa henkesi asuinsijaa tuolla tavoin?
Sorry vain, mutta olen lukenut täällä Astrossa näiden itseään henkisiksi kutsuvien tyyppien kirjoituksia, jotka kovasti arvostelevat muiden ihmisten kehoja varsin helposti ja suhtautuvan kielteisesti omaan kehoonsa ja sen tarpeisiin (rakasteluun esim.) makeanhimosta, suklaan himosta, karkinhimosta jne.
Luuletko todella kehosi tarvitsevan suklaata, karkkia jne.?
Minä väitän, että kehosi ei tarvitse, mutta HENKESI tarvitsee.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #94 : 31.08.2006 20:35:13 » |
|
Voi, voi kun en osaa pitää suutani kiinni, mutta... Henkikö se onkin kuka sitä suklaata halajaa! Ihana juttu! Suklaalevy toisessa kainalossa ja kirja toisessa menin nukkumaan piiitkän aikaa. Ihan kuin pienellä tutti ja resu. Joskus oli se hellijäkin siinä hellimässä, piti laittaa kirja syrjään. Onneksi hellijäkin ymmärsi, että hyvä kaveri tarvitsee suklaata ja toi sitä usein. Huhhuh! Sitten sano ruumis ison EIN! Oli pakko lopettaa. Se suklaan syöminen. Toisen helliminen ja hellintä ei haittaa ruumiin kuntoa, päinvastoin! Ja kirja hellii mieltä! Mutta ei nämä asiat aina ihan näin yksinkertaisia ja selkeitä juttuja ole...todellakaan! Puutetta löytyy...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
VE!
|
|
« Vastaus #95 : 31.08.2006 20:35:39 » |
|
Tuottaako suklaan/karkin syönti sinulle mielihyvää? Jos niin, niin kuvitteletko ihan tosissasi, että kehosi tarvitsee moista myrkkyä?
Henkisenä ihmisenä, kuinka edes voit saastuttaa henkesi asuinsijaa tuolla tavoin?
Samaa voisi muuten kysyä skumpan kohdalta... Mutta minä en kyllä ainakaan tästä keskustelun myöhemmästä päästä havainnut mitään keho- tai rakastelukielteisyyttä. Aika monesta on tullut sellainen olo, että he ovat saavuttaneet hienon tasapainon omien fyysisten, henkisten ja psyykkisten ulottuvuuksiensa välillä, ja ovat kokonaisuuksia eivätkä vain kehoja/sieluja/mieliä. correct me if I'm wrong!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
*Alkmene*
Vieras
|
|
« Vastaus #97 : 31.08.2006 20:57:19 » |
|
Minä en osannut yhtään tätä asiaa nyt miettiä mitenkään seksuaalisuuden kantilta... mutta olen asian tiimoilta eriteltynä aikoinaan naputellut jokusen rivin ihan toisessa topicissa. Asterix, varmaan tarkoitit että emotinaaliset tunteet sitä suklaatia halajaa... henki sinällään ei kait... ?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Intimaria
Vieras
|
|
« Vastaus #99 : 31.08.2006 21:43:50 » |
|
Haastan kaikki galluppiin - kuka uskaltaa vastata rehellisesti - kuinka paljon ihmisen ulkonäkö vaikuttaa vaikka parin valinnassa, tai muissa tärkeissä suhteissa? Entä kaupungilla kulkiessa; millainen ruumis vetää puoleensa tutustumaan? Kuinka paljon sielullinen resonanssi pääsee vaikuttamaan tutustumis valintoihinne ulkonäöllisen ensivaikutelman ohi? Valitsetko kumppaniksesi unelmiesi näköisen, joka resonoi sieluusi ihan ok, vai sielullisesti kanssasi yhteneväisen, mutta joka fyysisesti ei niin miellytä?
Ulkonäkö vaikuttaa todella paljon. Tiedän olevani kranttu tämän asian suhteen. Mutta onneksi jokaisella ihmisellä maailmassa on oma makunsa!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #100 : 31.08.2006 21:44:28 » |
|
Niin... Facta on joka tapauksessa se, että keho ei tarvitse suklaata. Se pärjää vallan hyvin ilmankin, itse asiassa jopa paremmin.
Pointtini oli vain osoittaa vain tietty tekopyhä asennoituminen niiden kohdalla, jotka kovasti korostavat tuota omaa henkisyyttään kehollisuuden kustannuksella.
VE!:lle vain tiedoksi, en ole koskaan esittänyt olevani erityisen henkinen. Päinvastoin, olen maininnut vieläpä useaan otteeseen olevani kaikessa kehityksessäni totaalisen alkueläimen tasolla, en siis kuulu vielä edes selkärankaisiin, joten minä voin ihan huoletta vielä saastuttaa olematonta kehoani, siis tätä bakteerimaisen henkeni asuinsijaa Veuve Clicquotilla, koska henkiseen kasvuuni menee tällä turhamaisuuden huipentumalla (=äännetään keho) vielä valovuosia. Olipa raikasta tekstiä! Minä muka olen välillä olevinani henkinen , mutta kyllä minäkin aika primitiivisellä asteella vielä näissä touhuissa olen. Nautin täysin siemauksin eläimellisyydestäni aina silloin tällöin. Mutta yritän opetella kuulemaan josko saisin sieluuni yhteyttä. Tärkeintä on elää, ei jättää elämättä!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Intimaria
Vieras
|
|
« Vastaus #101 : 31.08.2006 21:53:50 » |
|
Minä muka olen välillä olevinani henkinen , mutta kyllä minäkin aika primitiivisellä asteella vielä näissä touhuissa olen. Nautin täysin siemauksin eläimellisyydestäni aina silloin tällöin. HEI... eikös me olla täällä kehoina elämässä . Itse en kannata ollenkaan ääripääelämää. En mihinkään suuntaan vietynä. Se minkä kukakin kokee oikeaksi itselle (tämä on individualismia) on hyvä. Mieltymyksiään ja tottumuksiaan voi muuttaa sitä mukaa kun haluaa. Tekopyhyys on pahinta. "Ego kykenee kääntämään kaiken omaksi hyödykseen, jopa henkisyyden. Jos olet esim. kuullut jostakin hyödyllisestä meditaatiotekniikasta tai henkisestä harjoituksesta, ego katsoo sitä ensin viehättyneenä ja tutkii sitä sitten. Mutta koska ego on lopulta näennäisen kiinteä eikä voi todella omaksua mitään, se voi ainoastaan apinoida. Niinpä ego yrittää tutkia ja jäljitellä meditaatioharjoitusta ja meditatiivista elämäntapaa. Kun olemme oppineet henkisen pelin kaikki niksit ja vastaukset, yritämme automaattisesti jäljitellä henkisyyttä, koska todellinen sitoutuminen sitoutuminen edellyttäisi egon täydellistä eliminoimista, ja täydellinen egosta luopuminen on viimeinen asia, jonka haluamme tehdä. -- Mielen herra on voimakkain henkisyyden harhaanjohtaja."Arvataa kuka? TRUNGPA!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #102 : 31.08.2006 22:02:13 » |
|
Niinpä. Joskus on tullut mieleen, että eiköhän ne enkelit pikkuisen kadehdikin meitä juuri tuon kehon vuoksi!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #103 : 31.08.2006 22:05:34 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*Alkmene*
Vieras
|
|
« Vastaus #104 : 31.08.2006 22:05:53 » |
|
Haluan pitää pintani pehmeänä tuntea lapsen nukkaposken ja töitä tehneen käden karheuden. Tahdon pitää aistini auki haistaa syksyn kirpeyden ja lumen alta paljastuvan mullan lemun. En huoli naamiota kasvoilleni vaikka kaikki näkisivät lävitseni. En aio kasvattaa kuorta en kilpeä en panssaria vuosi vuodelta paksunevaa. Haluan säilyttää toivon lapsellisen unelman ihmisestä hänen katseestaan ja kosketuksestaan sanattomista sanoistaan. En suostu liukuhihnalle putkeen. Tahdon lentää huipulle pudota pohjalle eksyä ja löytää Tahdon nähdä huikaisevan valon ja läpitunkemattoman pimeän. Haluan pysyä haavoittuvana. (Satu Hassi)
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|