seuraava »

[Brida]

....Niin ja tunnen etten kuulu joukkoon. Isä on Kauris, äiti ja veli Neitsyt. Heillä kolmistaan tietynlainen harmonia ja minä siinä sitten ulkopuolisena joka ei ymmärrä tätä nuivaa ja konservatiista, jämptiä meininkiä. Yhteen otetaan usein ja minä olen aina se joka itkee ja nuolee yksin haavojaan kun tuntuu ettei perhe ymmärrä. Onko muilla kokemuksia siitä miten merkit perheessä menee ns. perseelleen.....Tietysti hyviäkin juttuja on, esim. turvallisuuden tunne, perinteet on ja pysyy eikä mitään epävarmuutta ole ilmassa koskaan, eli sovitut asiat pitää aina.

[aQuarius~]

Hei kun asuin kotona niin ei kyllä ollut helpoimmat yhdistelmät. Asuin isän ja tämän naisystävän kanssa, isä on  &  rapu ja tämän naisystävä  rapu...
Itse kun olen vesimies ja  neitsyt niin tottakai kotona oli vaikeaa kun tapani on aina ollut ärsyttää ihan leikillä, niin hankala isäni ottaa liian henk.kohtaisesti ja sanoo että pitäis vähän miettii mitä sanon... Kommunikointi oli vaikeaa kun isä oli niin tunteellinen ja se mitä hän sanoi, oli tälläistä: "rakastan sua niin paljon" ja blaablaa, ja itselleni oli vaikea taas puhua juuri tuollaisia asioita. Kumppanille joo, mutta ei muille  ja sai hyppiä varpasiltaan ettei nää rapulaiset loukkaannu 
Äidin kanssa yhteisymmärrys oli loistavaa, melkein täydellistä! Hänellä oli kyllä  , ,  ja  veskarissa joten kyllä hän ymmärsi että mun on vaikea osoittaa tunteita

Ja älä huoli, sä vaan olet energinen oinaspakkaus ja kaikesta huolimatta kuulut heidän joukkoon!!!!

[Hiisitär]

Meillä isä on Oinas, äiti Vaaka, pikkusisko Neitsyt ja pikkuveli Kauris.

Isä on perheen auktoritääri, hyvin vanhoillinen ja tiukka ihminen, jonka sana on laki.
Äiti on osaansa alistunut, mutta hyvin nauravainen tapaus, jolla on silmää kauneudelle.
Siskoni on perheen "piika", joka pyörittää taloutta ja taiteilee vapaa-ajalla.
Veljeni on isän suosikki, tekee kyllä kotitöitä, mutta pääasiassa kotitöiden vastuu on siskolla.
Kummatkin sisarukset ovat hyvin tiukasti kiinni kotona. Isäni nyt ei lähde kirveelläkään minnekään. Äiti haluaisi käydä jossain, mutta isäni on sielutasoltaan niin lapsellinen, että vaatii jonkun passaamaan häntä äitinsä tavoin.

Mie olen sitten ihan joukosta poikkeava Oinas. Parhaiten tulen toimeen siskoni kanssa, soittelemme toisilleme melkein päivittäin, mutta muuten en ole perheeseen yhteydessä. Käyn kyllä mieluusti kotona aina, kun rahaa ja aikaa riittää, mutten tunne kuuluvani sinne. Murrosikä oli painajaismaista aikaa.

Meillä on kuitenkin melko humoristinen perhe. Isä ja veli eivät siedä, että heidän kustannuksellaan nauretaan, mutta nauravat mielellään kyllä muille.
... Tosin pakkohan veljeä on välillä kiusata, ettei siitä kasva liian tosikkoa

[Ebenia]

Meillä on äiti Leijona (Nouseva Kauris), isä Vesimies, pikkuveli Oinas (Nouseva Rapu) ja minä Kauris (Nouseva Härkä, Kuu-Rapu). Meillä on kyllä sarvipäitä lyöty aina niin paljon yhteen, että ei tosikaan.  Kaikki olemme todella herkkiä loukkaantumaan, riidellään kovaa, äänekkäästi ja tuliset sanat lentelevät ja kaikenmaailman synkkiä mysteereitä ja puhumattomia asioita löytyy perheestämme. Olemme veljeni kanssa kuin yö ja päivä (paitsi herkkiksiä olemme molemmat), isä liihottaa aina omissa maailmoissaan (joko töissä tai ajatuksen tasolla) ja äiti onkin sitten tosiaan perheen henkisesti johtava pää ollut aina, niin hyvässä kuin huonossa - mikä lopulta johti vanhempiemme avioeroon äitini alkoholismin takia, joka alkoi koko perhettä vainota. 

Meillä on hyvin jakaantunut perhe, isä on ottanut veljeni "hoiviinsa" eron jälkeen ja he muuttivatkin kahdestaan pois ja minä jäin asumaan alkoholisti-äitini kanssa kahdestaan. Tätä ennenkin perheemme oli aina henkisesti jakautunut kahtia, mutta tässä jakautuminen tuli konkreettiseksi ja sellaiseksi se on jäänytkin. Minä olen aina ollut hyvin itsenäinen ja hoitanut omat asiani kunnialla ja siinä samalla hoitanut äitiänikin. Minä olen aina ollut vähän sellainen perheen "outo tapaus", sillä olen kokenut pienenä todella vaikeita asioita, joista perheenjäsenet ovat erkaantuneet (sairastuin pienenä vakavasti ja siinä vaiheessa jotenkin kohosin/laskeuduin ihan omalle tasolleni, jonne kukaan ei olekaan perheestämme sitten päässyt). Äidilleni olen kaikkein läheisin, isälleni olen täysi mysteeri (hän on niin itsekin sanonut) ja veljeni ajattelee ilmeisesti täysin samoin.

Me olemme perheenä enemmänkin sellainen ristiriitaisista individualisteista koottu omituinen sekoitus, joka ei toimi yhdessä, kuin ryhmä, joka toimisi yhdessä kaikkien yhteiseksi hyväksi. Olemme kaikki henkisesti erillämme toisistamme ja perheemme ongelmat ovat todella omituiset ja sekavat. 

[sawotar]

Meidän perheessä taasen on mies ja nuorin tytär kauriita ja mie oinas ja keskimmäinen tyttö vaaka ja vanhin jousimies  todellinen kirjo ymmärrettävänä