seuraava »

[sireeni]

Hei,

alan olla epätoivoinen lapsettomuuteni suhteen eikä tilannetta helpota yhtään se, että asun avomieheni ja tämän kahden lapsen kanssa saman katon alla. (OK, sanokaa vaan että pitäisi olla rentoutunut yms. - miten tässä voisi teeskennellä että kaikki on hyvin! ) Rankoista hoidoista huolimatta ei ole tullut tulosta - kolme epäonnistuntta siirtoa, ei pakastealkioita eli jos pitäisi taas aloittaa alkiosiirrot, pitäisi hakeutua kalliiseen ja henkisesti vaativaan hoitoon. Minussa ei pitäisi olla todettua estettä lapsensaannille, miehessä kyllä, mutta on onnistunut saamaan lapsia exänsä kanssa. Tämä katkeroittaa, olen sentään jo 37-vuotias.

Edellisissä vakavissa suhteissa lapsi ei ollut ajankohtainen elämäntilanteiden vuoksi (opiskelu, talous) enkä silloin sitä edes haikaillut, mutta nyt tunnen olevani puolikas nainen jos sitäkään ja uusperheen ulkopuolinen henkilö, koska asumme miehen kotipaikkakunnalla ja olen minulle ei-sukulaisten kanssa tekemisissä jatkuvasti. Minulla on ikävä omia juuriani ja haluaisin siirtää omia geenejäni eteenpäin. Kuulostaa ehkä itsekkäältä ja olosuhteiden aiheuttamalta tilanteelta, mutta jokainen nainen joutuu nelissäkymmenissä varmaankin miettimään lapsensaantia viimeisen kerran, jos sitä ei ole siunaantunut aikaisemmin .

Minun haaveeni on aina ollut oma perhe, mutta tämä ei siltä tunnu. Pidän miehestäni, lasten kanssa tulen toimeen, mutta kyllä tämä parisuhdetta rassaa. Vaadinko liikoja?

Ihmettelen myös sitä, että selvänäkijäni on nähnyt varmasti/varmahkosti minulla ainakin yhden oman lapsen, toisinaan tämän miehen kanssa, toisinaan taas jonkun muun - yleisesti ottaen aika ristiriitaista tietoa on tullut. Näkeeköhän hän vain minun ajatukseni?

Onko kartassani mitään mikä voisi selittää asiaa ja onko näkyvissä jotakin mitä pitäisi ottaa huomioon?

Miksi en voi saada niin yksinkertaista ihmisen perushaavetta kuin oma perhe???
Kyllä tässä moraalikin alkaa kohta höltyä kun mielessä käy perheen uudelleenmäärittely: saman katon alla elävät ihmiset vailla biologisia tai aviollisia siteitä - voisin tehdä lapsen kenen kanssa tahansa, mutta haluaisin elää tämän avomieheni kanssa edelleenkin.

Masentunut, masentunut leijona
 

[Hiisitär]

Minulle tuli ensimmäiseksi mieleen, että opiskelet jotain henkistä läksyä ja koetosta lapsettomuutesi lävitse. Olen itse ollut lapseton viimeisessä 3 elämässäni ja tässä elämässä linja tulee jatkumaan.

Jokainen kohtaa varmasti jossain elämässä lapsettomuuden, koska sielun tarkoitus on kokea mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia - niin hyviä kuin huonojakin.

Onpa sinänsä erikoista, että sinulle on nähty vähän juuta ja jaata tuon lapsiasian suhteen! Minulle itselleni tuli olo, että se lapsi olisi sieltä tulossa, muttei hän ole vielä siihen valmis - joutunet odottelemaan vielä jokusen vuoden. Tosin en tiedä pitääkö tuo paikkaansa, toivotaan että pitäisi!

Lostin tyyliin sanottuna "Kaikelle on tarkoituksensa eikä mitään tapahdu sattumalta"

[Ebenia]

Otan osaa tuskaasi sireeni. Sinulla on varmasti raskaita aikoja, eikä kukaan muu voi oikein ymmärtää omanlapsen kaipuista äitiä kuin tämä itse.  Lapsen saaminen on niin suuri henkinen ja biologinen tarve monelle naiselle maailmassa, että tuota suurempaa tuskaa saa hakemalla hakea.

Löysin mielenkiintoisen keskustelun tuolta raskauden näkymisestä auringonpaluukartalla.

Päätin ihan tarkistaa asian kun kerran täällä sitä mietitte. Saadessani vauvan minulla oli AP-kartalla nousussa Jousimies ("laajenin fyysisesti") ja Ceres lähellä MC:tä. Toisella kerralla nousussa Neitsyt ja taas Ceres lähellä MC:tä.

Sinulla nimittäin sattuu olemaan 2007/2008 kartalla (joka tulee voimaan ensi syntymäpäiväsi jälkeen) Ceres todella lähellä MC:tä ja nousumerkki vielä Neitsyessä. Sinulla on myös samaisena vuonna Kuu yhtymässä Merkuriukseen, Jupiter tekee trinin Kuun kanssa, Onnenpisteesi on aivan lähellä DC:tä, Venus on melkein AC:n päällä ja kartallasi on paljon tulimerkkejä. Nämä kaikki ovat hyviä merkkejä lapsen saannin suhteen, myös Jupiter on 4.huoneessa, joka on kodin huone perinteisesti.

Jotta et innostuisi liikaa, minun on sanottava, että en ole vielä kovin kokenut auringonpaluukarttojen tutkija ja nämäkin merkit eivät välttämättä kerro lapsen saannista. Toisaalta, sinulla on myös Neptunus oppositiossa Venukseen, Merkuriukseen, Saturnukseen ja Aurinkoon, mikä ei välttämättä kerro niin hyvistä asiosta (Neptunus luo yleensä sekavuutta).

Jos vielä 2007/2008 ei tärppää, niin 2008/2009 kartta näyttää myös mukavalta. AC Vaa'assa, Aurinko lähellä MC:tä, chiron lähellä IC:tä (koti) ja muutoksia tuova Uranus on 5.huoneessa, joka on perinteisesti liitetty lapsensaantiin. Pluto tekee myös aika paljon erilaisia kuvioita kartalla, niin "hyviä" kuin "huonojakin". Kuu tekee myös neliöitä Marsiin, Saturnukseen ja Uranukseen.

Ehkä joku osaavampi voi vielä tutkia näitä karttoja paremmin, minä en ole tähän aihealueeseen niin tarkkaan tutustunut, että osaisin kaikkia juttuja sieltä katsoa.

Toivon sinulle kuitenkin kaikkea hyvää ja jaksamista. Lapsia tosiaankin saadaan, niitä ei vain tehdä - tämä harvinainen totuus kun yleensä niin helposti pääsee unohtumaan.  En osaa sanoa mitä ennustajasi on nähnyt, ehkä hän on nähnyt mahdollisuuden lapseen ja siksi mies vaihtuu ennustuksissa. Sanoisin kuitenkin, että ei kannata liian hanakasti noita ennustuksia katsella, vaikka niistä saattaa jotain virtaa ja lohtua saadakin.

Ainoa keino, jolla voit jotenkin rauhoittaa itseäsi, on yksinkertaisesti nyt keskittyä muihinkin asioihin elämässä kuin lapsensaantiin. Tiedän, että tämä kuulostaa typerältä neuvolta, mutta elämässä on paljon kaikkea kaunista ja olen itse huomannut surun hetkellä, että jonkun uuden ja kiinnostavan asian aloittaminen luo uutta näkökulmaa aina siihen omaan tilanteeseen. Mitä jos vaikka aloittaisit tutkimaan näitä astrologisia karttoja enemmän? Mitä jos alkaisit käymään vaikka rauhoittavassa, sielua ja mieltä rakastavassa joogassa? Oletko ajatellut, että jokin maalauskurssi voisi hyvin auttaa sinua tuomaan ajatuksiasi paperille ja näin pääsisit purkamaan tunteitasi?

Usein kun sitä määrätietoisesti haluaa jotain asiaa, unohtaa kaiken kauniin ja onnellisen ympärillään ja katoaa niihin omiin ajatuksiinsa tajuamatta mitä kaikkea omistaakaan. Vaikka et ainakaan vielä ole saanut omaa lasta, koeta edes hieman päästä sopuun ajatuksen kanssa että elät avomiehesi kahden lapsen kanssa. Hekin kaipaavat sinun rakkauttasi.

Voimia ja rakkautta sinulle!

[sireeni]

Kiitos paljon AthaMaarit ja Ebenia, viestinne rohkaisivat.

Monien kokemusten oppimisesta on ollut tässä 37:n vuoden elämässäkin hyvin vahvasti läsnä; kaksi avioliittoa, neljäs kihlaus menossa (yksi vastoin tahtoani :(Kaksi kihlausta johti siis avioon), ympäristönvaihdot pohjoisesta etelään, lännestä itään, alusta aloittamiset yms. Ihmisiltä ja ihmissuhteista oppii eniten ja itselläni nämä suhteet ovat nyt menneet näin - olen luonteeltani enemmän erakko enkä kaipaa ympärilleni ihmispaljoutta. Paljous on tullut suhteiden vuorottelusta .

Ainoa pysyvä on tainnut olla käsityöharrastukseni, joka on osittain myös kakkosammattini ja on antanut voimia, samoin jonkinsortin luottamus. Silti välillä ottaa koville ja tekee mieli saada selitystä asioihin. Astrologiaa aloin tutkiskella pari vuotta sitten, mutta mies piti siitä sellaista mekkalaa, että tämä harrastus jäi taustalle. Odotan harjaantuneempien tulkintoja. Niinpä niin, aika sekasotkua tämä elämä on ihmissuhteiden valossa ollut, pysyvyyttä on tuonut opiskelu ja sitä vastaava työ, vaikkakaan en koe olevani uraihminen.

Nuo ennustukset ovat pitkältä ajanjaksolta, yksi niistä myös äidilleni ja siinä lapsenlapsi olisi myös tulossa. Miehen suhteen kyllä epäröin, en haluaisi aloittaa pitkään aikaan alusta uutta parisuhdetta, eikä tämä tilanne olisi siihen edes hyvä syy. Ei mies vaihtamalla parane, mutta ihme pitäisi tapahtua, todennäköisyys saada lapsi tämän miehen kanssa luonnollisella tavalla on lääkärin mukaan 3%. Hoitoja en enää haluaisi, jouduin pyörtämään jo olemassa olleen päätökseni "lapsia jos luoja suo ilman hoitoja" kun tämän nykyisen mieheni tapasin. Sinänsä kiinnostava seikka, että ex-mieheni kanssa hoidot olisivat olleet myös todennäköiset, mikäli olisimme lapsia suhteeseen halunneet.

Kartallani mars on kai jotenkin osllisena "kuivuuteen" (vai voiko se kuvata kuivia miehiä?!)ja nyt päällä on "syntipukki"-saturnus, mutta ehkä Ebean tulkinnat/kommentit vuoden ja kahden vuoden päästä olevista transiiteista auttavat kestämään vielä yhden saturnusvuoden. Koko vuotta en ole kyllä mököttänyt, onhan niitä hyviäkin aikoja ollut ja uusia harrastuksiakin on löytynyt: helmien/korujen tekeminen. Rakkaimmat helmet on kaulassa nytkin eli kullansävyinen makeanveden helminauha, kuten rapuleijonalle sopiikin!

Kyllä tämä tästä, kahden vuoden päästä saatan olla jo sopeutunut lapsettomuuteenkin (en kyllä usko ), pääasia, että tämä ahdistus helpottaisi. En ole sitä tyyppiä, että lapsi mullekin ehdottomasti, vaikka välillä sellainen ajatus päähän tuleekin. Mitä mieltä olisitte tilanteesta, että lapsi saisi alkunsa toisesta miehestä kuin jonka kanssa elän ja josta tulisi arjessa lapsen isä? (En tarkoita hoitojen kautta.)Tällaiset radikaalit vaihtoehdot ovat myös vallanneet ajatukseni, tunnen yhden vapaan sielun, joka ehkä saattaisi olla osallisena asiaan...mutta onkohan se luojan suunnitelmien muuttamista... :

Mikä tällaisella miehellä olisi merkitys ikäänkuin laajemmassa mielessä, voisiko hän olla tuttu edellisestä elämästä? Tässä elämässä emme ainakaan tule olemaan pari .   

[K-NRJ]

Minäkin vilkaisin mielenkiinnosta karttaasi ja ei siellä kyllä mielestäni mitään lapsettomuuteen viittaavaa ole. Ainoastaan  löytyi, joka ei ehkä ole kaikkein lapsilukua lisäävin aspekti, mutta mielestäni se korkeintaan viivästyttää lastensaantia.

5.huoneen (lapset) hallitsija  tekee paljon aspekteja, samoin naisella aina katsotaan  , joka myös tekee aspekteja. 5:sta löytyy  ja  .

Itse kyllä tuon kartan perusteella veikkaisin yhtä lasta. 

Ethän sinä ikäloppu ole. Ehkäpä kannattaa keskittyä siihen elämiseen niin ettei yritä liikaa. Ymmärrän kyllä että huolestuttaa ja ahdistaa jos tosiaan haluaa lapsia ja pelkää että aika käy vähiin...

Toivon että saat vielä lapsen!

[Hansuli]

Hei sireeni!

Ystäväni on käynyt samanlaisen polun läpi kuin sinäkin, mutta tulikin sattumalta raskaaksi hoitojen loputtua. En ole koskaan saanut hänen karttaansa katsoa, joten en voi tietää minkälaiset transiitit tai aspektit hänellä oli meneillään heidän kokiessaan onnistumisen.

Karttaasi katsoin ja siinä on hyvin tyypillinen lapsettomuus -aspekti (tai aspekti, joka kuvastaa lapsen saamisen vaikeutta)      . Kaikki, joiden kartalla olen tämän nähnyt ovat jollain tavalla lapsettomuudesta kärsineet tai ovat valinneet toisenlaisen tavan hankkia lapsia (adoptio).

Kartallasi jupiter sahaa tällä hetkellä vitos huoneessa, mikä olisi lapsensaamisen kannalta suotuinen aspekti. Varsinkin joulukuun tienoilla, kun se tekee vielä kolmion kuuhusi, en raskautta pitäisi ollenkaan
mahdottomana.

[Ajatus]

Karttaasi katsoin ja siinä on hyvin tyypillinen lapsettomuus -aspekti (tai aspekti, joka kuvastaa lapsen saamisen vaikeutta)      . Kaikki, joiden kartalla olen tämän nähnyt ovat jollain tavalla lapsettomuudesta kärsineet tai ovat valinneet toisenlaisen tavan hankkia lapsia (adoptio).

Taas tuli tuo Ceres vastaan, hmm. Itse asiassa mietin aina tällaisia keskusteluja lukiessani, miksi adoptiota ei kovin usein oteta esille vaihtoehtona? Minulle se olisi ykkösvaihtoehto, jos haluaisin lapsen ja sitä ei alkaisi kuulua. En todellakaan jaksaisi mitään pitkiä hoitojaksoja, ennemmin käyttäisin sen ajan adoptioprosessiin (joka sekin tosin on pitkä). Mutta ymmärrän kyllä, että useimmille juuri se biologinen puoli oman lapsen odottamisessa ja saamisessa on erittäin tärkeä. Usein myös sosiaalinen aspekti on melkoisen vahva, nainen jolla on lapsia on usein sosiaalisesti eri asemassa kuin nainen jolla ei niitä ole. Kuitenkin, jos on halu saada lapsi, hoivata häntä ja kasvattaa hänet sekä tarve saada perhe, niin miksei adoptio olisi vaihtoehto? Jos astrologisesti asiaa ajattelee, niin missä tahansa syntynyt lapsi voi olla juuri "se oikea" teidän lapseksenne.

Itsekkääksi ei minusta lasta haluavaa voi syyttää, koska sekä lapsen haluaminen että ei-haluaminen on ihan yhtä lailla "itsekästä". Mitä muuta se voisi olla, koska kaikki valinnat lähtevät itsestämme. Mutta ehkä siinä, että lasta ei kuulu, piilee myös viesti: arvosta itseäsi sellaisena kuin olet. Ehkä lapsikin saapuu, kun äiti lopulta arvostaa itseään itsenään, ei hänen kauttaan? Tämä tuli mieleen tuosta Hansulin mainitsemasta ystävästä, joka tuli "sattumalta" raskaaksi hoitojen loputtua.

[sireeni]

Kiitos uusistakin kommenteista!

Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että hoidot loppuivat jo vuosi sitten, mutta ei se ole rentoutta tuonut. Ainoa rentous tulee omista harrastuksistani. Itse asiassa fyysinen läheisyys on kärsinyt ja käännyn sisäänpäin haluamatta enää mitään kun tunnen olevani ikäänkuin rakastajatar, kulissien vuoksi suhteessa elävä.

Adoptiota tässä meidän suhteessa ei voi ajatella, kun miehen lapset asuvat meidän kanssa ja ovat vasta 8 - miehen iän vuoksi emme saisi ihan pientä adoptiolasta. Olkaa kilttejä älkääkä sanoko, että minun pitäisi olla äidillisempi miehen lapsille kun heidän kanssaan asun, se ei ole mahdollista, koska heillä on jo äiti ja lapset ovat liian isäsidonnaisia, että he edes muistaisivat minun olemassaoloa. Minua ei monesti muistetakaan...minulle on käyttöä kun paketoin lasten äidille menevät äitienpäivä- tai joululahjat...

Tuo toinen mies -ajatus pyrkii mieleeni siksi, että en pysty ajattelemaan, että avomiehelläni olisi minuun yksinoikeus - en pysty uhraamaan loppuelämääni uusperheelle, johon en edes kuulu. Taitaa olla suunnantarkastuksen aika ja lähteä suhteesta.

[Hansuli]

Adoptiota tässä meidän suhteessa ei voi ajatella, kun miehen lapset asuvat meidän kanssa ja ovat vasta 8 - miehen iän vuoksi emme saisi ihan pientä adoptiolasta. Olkaa kilttejä älkääkä sanoko, että minun pitäisi olla äidillisempi miehen lapsille kun heidän kanssaan asun, se ei ole mahdollista, koska heillä on jo äiti ja lapset ovat liian isäsidonnaisia, että he edes muistaisivat minun olemassaoloa. Minua ei monesti muistetakaan...minulle on käyttöä kun paketoin lasten äidille menevät äitienpäivä- tai joululahjat...

Nyt ei ihan aukea, miksei adoptio tule kyseeseen?

Ja luulen, että moni ainakin haluaisi sanoa, että ole äidillisempi.. Jos ymmärsin oikein, että lapset ovat 8-vuotiaita, kyllähän he antavat sinulle mahdollisuuden, jos sinä annat heille,  etkä tunne kateutta!

[Hiisitär]

Lapset ovat kuin pieniä peilejä, jotka peilaavat takaisin meidän omaa käytöstämme. He ovat yleensä myös hyvin herkkiä aistimaan asioita, joita ei sanota ääneen. Yleisin syy siihen, miksi esim. avioliittoa pidetään pystyssä kulissiliittona on se, että kun "Lapset, lapset, niillä pitää olla isä ja äiti". Hitto, heillä pitää olla ONNELLINEN isä ja äiti, ei pelkät nimikkeet isä ja äiti. Toimimaton kulissiliitto on pahempi lapsille kuin toimiva avioero.

Voisitteko kenties joskus viettää lasten kanssa päivää keskenänne ilman isää? Lähteä vaikka huvipuistoon, eläintarhaan, leikkia yhdessä tai muuta vastaavaa? Olen aika varma, etteivät lapset välitä ja karttelevat sinua, koska sinä itse teet heille samoin.

On varmasti vaikeaa yrittää olla kakkosäiti lapsille, joilla on jo äiti. Miehesi pitäisi minun mielestäni näyttää lapsille, että sinä olet hänen naisystävänään yhtä tärkeä ja arvostettava ihminen lapsille kuin lasten biologinen äiti. Kumpikaan teistä, sinä tai biologinen äiti, eivät ole toistaan huonompia.

[sireeni]

Nyt ei ihan aukea, miksei adoptio tule kyseeseen?

Ja luulen, että moni ainakin haluaisi sanoa, että ole äidillisempi.. Jos ymmärsin oikein, että lapset ovat 8-vuotiaita, kyllähän he antavat sinulle mahdollisuuden, jos sinä annat heille,  etkä tunne kateutta!

Mies eikä miehen suku halua eivätkä ymmärrä adoptiota tässä tilanteessa =minun itsekkyyttäni. Minut on adoptoitu äitipuoleksi ja olen nuorin tulokas, muilla oli historia jo ennen minua, minun historiani alkaa siitä kun muutin uuspeheeseen.
Nämä epäonnistuneet hoidot muuttivat uskoani tähän kokoonpanoon niin paljon, että pettymystä ja kateutta on mahdoton peitellä. Ehkä ei ole pidemmän päälle muuta mahdollisuutta kuin lähteä.

Lapset ovat kuin pieniä peilejä, jotka peilaavat takaisin meidän omaa käytöstämme. He ovat yleensä myös hyvin herkkiä aistimaan asioita, joita ei sanota ääneen.

Voisitteko kenties joskus viettää lasten kanssa päivää keskenänne ilman isää? Lähteä vaikka huvipuistoon, eläintarhaan, leikkia yhdessä tai muuta vastaavaa? Olen aika varma, etteivät lapset välitä ja karttelevat sinua, koska sinä itse teet heille samoin.

On varmasti vaikeaa yrittää olla kakkosäiti lapsille, joilla on jo äiti. Miehesi pitäisi minun mielestäni näyttää lapsille, että sinä olet hänen naisystävänään yhtä tärkeä ja arvostettava ihminen lapsille kuin lasten biologinen äiti. Kumpikaan teistä, sinä tai biologinen äiti, eivät ole toistaan huonompia.

Kuten Hansulille vastasin, en voi teeskennellä eivätkä lapset edes uskoisi että olen onnellinen/rentoutunut/täysvaltainen perheenjäsen koska en sitä pysty olemaan.
Olen ollut lasten kanssa kolmisin mm. silloin kun mien oli minun patistamana kertausharjoituksissa. Meni kaikin puolin hyvin. Kun mies on paikalla, hänen leijonaegonsa ulottuu kaikkialle.

En käy lasten vanempainilloissa yms. koulun menoissa, koska olisin kolmas pyörä, en voi kuljettaa lapsia harrastuksiin koska en aja autoa, olen yrittänyt tehdä sellaisia asioita heidän kanssaan joista pidin itse lapsena: he ovat eri puusta veistettyjä eikä heille ole merkitystä sillä mitä minä teen yms. - lähtevät mieluummin aina kavereiden luokse ja isä päästää...
Mies pitää minua kuin kolmantena lapsenaan myös lastensa kuullen, vaikka olen siitä puhunut ja pyytänyt muutosta. Nähtävästi tässä meidän parisuhteessa on paljon vialla?

Myönnän, olen juuri nyt liian väsynyt kaikkeen ja haluan vain päästä pois, irtiottoni vuosi sitten ei onnistunut miehen pyynnöstä jäädä, sen jälkeen menimme kihloinin ja olemme saamassa tontin...apua...en pysty sitoutumaan!

Ja minun äidillisyyteni kääntyy koko ajan sisäänpäin hoivaamaan itsessäni olevaa lasta, torjuttuna en pysty tekemään uusia aloitteita.

[Hiisitär]

Ehdottomasti olisi nyt hoidettava itse Itsensä ensin - vaikka sitten sillä irtiotolla! Kuulostaa erittäin rajulle toimenpiteelle, mutta ihmisen tärkein kysymys elämäntiellä on "Tekeekö tämä minut onnelliseksi? Jos ei, mikä tekisi?"

Toisella ei missään nimessä ole valtaa sanoa, että näin on tehtävä, näin elettävä. Jos parisuhde ei toimi, en näe kovinkaan positiivisena asiana, että siihen syntyisi vielä lapsi. Olisit kyllä äiti hänelle, mutta miehesi olisi hänelle isä ja miehesi lapset sisarpuolia. Nyt olisit vielä enemmän kiinni perheessä kuin tällä hetkellä.

Ehkä lapsi on tulossa sieltä sinulle sitten, kun sinulla on kaikki hyvin. Ehkä ihan eri miehen kanssa!

Tällä hetkellä maapallon energiatasoa nostetaan jatkuvasti ja meitä revitään pois vanhoista, tukehtuneista asioista kohti uusia juttuja. Omassa ystäväpiirissä ja heidän ystäväpiirissä, kuten myös omassa elämässä, tämä on näkynyt eroina ja muutamina uusina parisuhteina, työttämyytenä, koulun aloittamisena jne. Elämä on ottanut ihan uuden suunnan, halusi sitä itse tai ei.

[sireeni]

Ehdottomasti olisi nyt hoidettava itse Itsensä ensin - vaikka sitten sillä irtiotolla! Kuulostaa erittäin rajulle toimenpiteelle, mutta ihmisen tärkein kysymys elämäntiellä on "Tekeekö tämä minut onnelliseksi? Jos ei, mikä tekisi?"

Toisella ei missään nimessä ole valtaa sanoa, että näin on tehtävä, näin elettävä. Jos parisuhde ei toimi, en näe kovinkaan positiivisena asiana, että siihen syntyisi vielä lapsi. Olisit kyllä äiti hänelle, mutta miehesi olisi hänelle isä ja miehesi lapset sisarpuolia. Nyt olisit vielä enemmän kiinni perheessä kuin tällä hetkellä.

Ehkä lapsi on tulossa sieltä sinulle sitten, kun sinulla on kaikki hyvin. Ehkä ihan eri miehen kanssa!

Tällä hetkellä maapallon energiatasoa nostetaan jatkuvasti ja meitä revitään pois vanhoista, tukehtuneista asioista kohti uusia juttuja. Omassa ystäväpiirissä ja heidän ystäväpiirissä, kuten myös omassa elämässä, tämä on näkynyt eroina ja muutamina uusina parisuhteina, työttämyytenä, koulun aloittamisena jne. Elämä on ottanut ihan uuden suunnan, halusi sitä itse tai ei.

Sehän tässä olisi tarkoitus, vaikka ainainen suhteiden lopettaminen käy voimille. Mies on mukava, mutta tämä suhde ei minulle riitä. Tässä kirjoittaessa lapsiajatus on jäänyt taka-alalle, kaikki kihlaukset, tontit yms. ovat olleet paikkausyrityksiä suhteeseen, joka ei toimi. Ja toimimattomaan suhteeseen en ole ennenkään lasta halunnut. En tiedä toimiko tämä suhde alunalkaenkaan vai oliko kysymyksessä pelastussuhde, jonka ansiosta pääsin jaloilleni. Se ei kaiketi ole syy jäädä kiitollisuudenvelkaisena suhteeseen, joka pitkällä ajalla tuottaisi kaikille osapuolille kipua.

Se kai tässä pelottaa, kun selvänäkijä näki äidille että eroan...ja en haluaisi vielä myöntää, että tämäkin suhde on lyhytkestoinen. Nämä näkemiset ovat saaneet minut oikeasti miettimään mihin olen pääni taas kerran pistämässä, ennen edellisiä suhteen vakiinnuttamisia minua yritettiin varottaa monella tavalla (liikenneonnettomuudet, hengityselinsairaudet) mutta en halunnut niitä kuunnella. Talon rakentaminen on vähintään yhtä iso sitoumus kuin avioliitto. Vaikka kuinka yritän tehdä omat päätökseni, en voi sille mitään että tuo selvänäkijä vaikuttaa ajatteluuni.

Olen heittänyt verkon veteen, hain yhtä kotiseutuni työpaikkaa ja mikäli sinne pääsisin, tietäisin ainakin paikkakunnan, jossa etäisyyttä voisin ottaa. Tänne en voi jäädä, täältä tai nykyisestä työstä olen yrittänyt päästä pois viimeiset viisi vuotta. Nykyinen mies ja vakituinen paikka olivat ainoa syy jäädä työhön roikkumaan, jota en koe omakseni.

Tässähän selkiintyvät ajatukset! Pitäkää peukkuja uuden uran suhteen!

[Hiisitär]

Hienoa, että olet laskenut verkot vesille! Uuden syntymä kestää yleensä aika pitkään ja jos henk.koht minulta kysytään, olisi aika erota.

En tiedä toimiko tämä suhde alunalkaenkaan vai oliko kysymyksessä pelastussuhde, jonka ansiosta pääsin jaloilleni. Se ei kaiketi ole syy jäädä kiitollisuudenvelkaisena suhteeseen, joka pitkällä ajalla tuottaisi kaikille osapuolille kipua.

Mie olen itse hyvin nuori vielä, mutta eroja on taakse kertynyt 3. Pahinta on ollut se, että jokaiseen suhteeseen on panostanut 150 prosenttisesti. Näin jälkeenpäin katsottuna asiat ovat menneet juuri niin kuin on pitänytkin mennä.

Minä uskon, että suhde loppuu sitten, kun se on täyttänyt tehtävänsä. Olipa kyseessä mikä tehtävä tahansa. Suurin osa suhteista on karmallisia, joilla maksetaan vanhoja velkoja menneistä elämistä pois. on myös hyvin mahdollista, että rakastutaan tässä elämässä entisen elämän kumppaniin, vaikka näiden kahden ei olisikaan enää tarkoitus olla pari tässä elämässä.

Selvänäkijät näkevät yleensä asioita, jotka tulevat tapahtumaan. Kaikkien tapahtumien tarkoitus on kasvattaa meitä henkisesti koko ajan paremmiksi ja paremmiksi kohti valaistumista.

Laitan tähän loppuun tällaisen pätkän kirjasta Keskusteluja Jumalan kanssa. Olen jaellut sitä useammankin kerran tällä forumilla, mutta se tuntuu olevan aina yhtä ajankohtainen. Kannattaa lukea rauhassa läpi ^_____^

Sanohan sitten minulle, Jumala, millaisia lupauksia ihmissuhteessa pitäisi antaa ja millaisia sopimuksia noudattaa? Millaisia velvoitteita ihmissuhteisiin sisältyy? Millaisia ohjenuoria pitäisi etsiä?

-   (---) Vastaus on, ettei mitään velvollisuuksia ole. Ei ihmissuhteessa eikä koko elämässä.

Eikö ole velvoituksia?

-   Ei ole. Ei rajoituksia, ohjenuoria eikä sääntöjä. Sinua eivät myöskään sido olosuhteet eikä laki. Et myöskään ole ansainnut minkäänlaista rangaistusta rikkomuksistasi, sillä et kykene rikkomuksiin – Jumalan silmissä ei ole olemassa rikkomuksia. (---) Sinulla ei ole ihmissuhteissa velvoituksia, ainoastaan tilaisuuksia. Tilaisuudet, eivät velvoitukset, ovat uskon kulmakivi ja kaiken hengellisyyden perusta. Et ymmärrä asian ydintä niin kauan kuin näet asian toisella tavalla. Suhde – sinun suhteesi kaikkeen – luotiin täydelliseksi työkaluksi sielun työtä varten. Siksi kaikki ihmissuhteet ovat pyhiä. (----) Älä koskaan tee ihmissuhteessa mitään velvollisuudentunnosta. Tee se mitä teet sen suurenmoisen tilaisuuden takia, joka ihmissuhteesi tarjoaa – voit päättää ja olla mikä todella olet.

Kuulen mitä sanot – silti olen aina luopunut ihmissuhteista, kun ne ovat käyneet hankaliksi. Sen seurauksena minulla on ollut monia peräkkäisiä ihmissuhteita, vaikka lapsena ajattelin että niitä olisi vain yksi. En tunnu tietävän miten ihmissuhteesta pidetään kiinni. Luuletko, että ikinä opinkaan? Mitä minun pitää tehdä, että se onnistuisi?

-   Saat asian kuulostamaan siltä, että ihmissuhde on onnistunut jos siitä pidetään kiinni. Yritä olla sekoittamatta pitkäaikaisuutta hyvin tehtyyn. Muista, että sinun tehtäväsi tällä planeetalla ei ole ottaa selvää kuinka kauan jaksat pysyä samassa ihmissuhteessa. Sinun tehtäväsi on tehdä valintoja ja kokea kuka todella olet. Tämän tarkoituksena ei ole puoltaa lyhytaikaisia suhteita, muttei pitkäaikaisiakaan mitenkään erityisesti vaadita. Tämä verran voin kuitenkin sanoa: pitkäaikaisissa suhteissa on suuria mahdollisuuksia molemminpuoliseen kasvuun, ilmaisuun ja täyttymykseen ja se on oma palkintonsa.

(---) No miten minä onnistun siinä?

-   Ensinnäkin sinun on varmistuttava että aloitat suhteen oikeista syistä ((---) Tarkoitan ”oikeaa” suhteessa siihen suurempaan tarkoitukseen, joka elämälläsi on). (---) Useimmat ihmiset aloittavat suhteensa ”vääristä” syistä: he haluavat tehdä lopun yksinäisyydestä, täyttää tyhjän kohdan elämässään, saada rakkautta tai hankkia rakkauden kohteen – ja nämä ovat väärien syiden parhaasta päästä. Jotkut yrittävät kohentaa ihmissuhteen avulla sukupuolielämänsä laatua, toipua edellisestä suhteesta tai, uskokaa tai älkää, silkkaa ikävystymistään. Mikään näistä syistä ei toimi, eikä sellainen ihmissuhde onnistu, jos se ei muutu jyrkästi sen kuluessa.

Minä en ole aloittanut ihmissuhdetta noista syistä.

-   En ole asiasta niinkään varma. Et taida tietää miksi olet ne aloittanut. Et ole varmaan edes ajatellut koko asiaa. En usko sinun aloittaneen ihmissuhteita harkitusti. Luulen, että olet vain ”rakastunut”.

Niin juuri

-   Etkä varmastikaan ole pysähtynyt miettimään miksi ”rakastuit”. Mihin reagoit rakastumalla? Millaisia tarpeita rakastuminen sinussa täytti? Useimmille ihmisille rakkaus on vastareaktio täyttymyksen kaipaukseen. Kaikilla on tarpeita. Yksi tarvitsee sitä, toinen tätä. Kumpikin näkee toisessa tarpeensa täyttymyksen. Sitten tehdään – hienovaraisesti toki – kaupat. Minä annan sen mitä minulla on annettavaa, jos sinä annat sen mitä sinulla on. Liiketoimi se on, mutta ette puhu siitä rehellisesti. Et sano ”Minä tarjoan valtavan paljon” vaan sanot ”minä rakastan sinua valtavan paljon” ja siitä pettymykset alkavatkin.


(---) Sinun selityksesi vie suhteesta kaiken romantiikan. Mitä pahaa on siinä, että rakastuu korviaan myöten ajattelematta?

-   Ei mitään. Rakastu vain sillä tavalla niin moneen ihmiseen kuin tahdot. Jos kuitenkin haluat muodostaa elinikäisen ihmissuhteen, voisi olla järkevää lisätä mukaan vähän ajatustakin. Jos taas nautit suhteesta toiseen seilaamisessa – tai vielä pahempaa, haluat jääräpäisesti säilyttää suhteen, koska luulet, että sinun ”täytyy” – ja jos nautit tämän saman kuvion toistumisesta kerta toisensa jälkeen, silloin voit huoletta jatkaa samaan tyyliin.
(---) Jos te molemmat olette tietoisesti sitä mieltä, että suhteenne on teille tilaisuus eikä velvollisuus – tilaisuus kasvuun, täysimittaiseen itseilmaisuun, täyteen elämään, pikkumaisuuksien parantamiseen ja lopulta yhtymiseen Jumalaan sielujen sulautumisen kautta – ja sitoudutte siihen ettekä tavanomaisiin vakuutteluihinne, silloin suhde alkaa olla hyvällä pohjalla.

Onnistumisesta ei kuitenkaan ole takeita.

-   Jos haluat takeita elämääsi, et halua elämää. Haluat vain ennalta laaditun käsikirjoituksen toteuttamista. (---)

Olkoon. Ymmärrän. No, nyt suhteeni alkaa olla ”hyvällä pohjalla”. Miten minä saan sen jatkumaan?

-   Tiedä ja ymmärrä, että vastaan tulee haasteita ja vaikeita aikoja. Älä yritä välttää niitä. Ota ne avosylin vastaan. Kiitollisena. Pidä niitä Jumalan lahjoina, suurenmoisina tilaisuuksina tehdä kaikkea sitä mitä varten suhteenne aloititkin. Yritä ankeina aikoina olla pitämättä kumppaniasi vihollisena ja vastustajana. Älä pidä ketään äläkä mitään vihollisena – tai edes ongelmana. Opettele näkemään kaikki ongelmat tilaisuuksina. (---) Et koskaan vahingoita ihmissuhdetta – tai ketään ihmistä – näkemällä hänessä enemmän kuin sinulle näytetään, sillä siellä on aina enemmän, paljon enemmän.

- Neale Donal Walsch : Keskusteluja Jumalan Kanssa -

[Hansuli]

Olen heittänyt verkon veteen, hain yhtä kotiseutuni työpaikkaa ja mikäli sinne pääsisin, tietäisin ainakin paikkakunnan, jossa etäisyyttä voisin ottaa. Tänne en voi jäädä, täältä tai nykyisestä työstä olen yrittänyt päästä pois viimeiset viisi vuotta. Nykyinen mies ja vakituinen paikka olivat ainoa syy jäädä työhön roikkumaan, jota en koe omakseni.

Tässähän selkiintyvät ajatukset! Pitäkää peukkuja uuden uran suhteen!

Heh! Jos oikein muistan niin Uranus oli tarkasti Mc:llä, joten työelämässä kyllä muutostuulet ovat suuria. Tarkistelen illemmalla asiaa uudestaan, nyt en ehdi.

Jaksamisia!