En voi mitenkään listata tähän kaikkia hauskoja kokemuksia, kun minulla on tapana vääntää kaikesta jotain huumoria irti - mikään ei ole liian pyhää tai vakavaa hyväntahtoiselle naurulle
Olen yleensä yksikseni 24/7, joten hyvää huumoria tarvitaan
Viimeisimpiä omia hauskuutuksia taitaa olla ainakin nämä jutut:
- Istuin bussissa ja näin uimarantakyltin tienvarressa (sinisellä pohjalla, valkoisissa laineissa valkoinen mies). Eka ajatus oli, että autoilijoita ja jalankulkijoita varoitetaan tuollaisista uimareista: maahan ja autotielle avautuu satunnaisesti mustia aukkoja, josta hyppää tuollaisia uimareita ja ne syövät kaiken, mikä eteen sattuu. Bussista lähtee keula ja pikku Eero häviää mystisesti koulumatkallaan
- Raapustelin aivottomana piirustusta. Loppupelissä siitä syntyi kuva, jossa Soul Calibur-pelisarjan ritarihahmo
Siegfried esittelee ruipeloita hauiksiaan ja huudahtaa "Oh yeah! Check these muscles!". Takana kolme sarjan tyttöä tuijottavat veri nenästä valuen ja ajattelevat "Check that ASS!"... x)
Ja muutama vanhempi
- Junissa on varoituskylttejä ovien luona varoittamassa liukkaasta kynnyksestä. Ukkeli näyttää lähinnä siltä, että se huutaa kaatuessaan typerällä äänellä "HOPLAA!"
- Varokaa lapsia kyltti tarkoittaa, että pensaissa ja puskissa lymyää verenhimoisia lapsia, jotka hyökkäävät autoilijoiden tuulilaseihin ja aiheuttavat kolareita, jos ei pidä varaansa.
- Kuopiossa eräässä kaupassa monta vuotta sitten oli Candy King, joka huusi "Osallistukaa kilpailuun! Palkintona prinssi ja puoli sulkaalevyä!"
Viime viikonloppuna tehdessäni baarikierroksesta juttua jututin kahta hevimiestä, joista toinen äkkiä kesken haastattelun huusi "ryhmähali!" ja molemmat miehet halasivat minua. Lähtiessäni pois kuvaajan kanssa ja kiitellessäni miehiä haastattelusta tämä samainen mies tuijottaa tapitti suoraan silmiin ja sanoi "Anna hali!"^Siinäpä sitten halailtiin ^______^
Seuraavana päivänä myöhästyin bussista mennessäni kotiin, kun paikalle ajoi ulkomaalainen perheenisä, joka lupasi heittää minut kotiin. Vastustelin pitkään, sillä en mielelläni lähde ventovieraiden kyytiin, mutta mies hoki vain, ettei ole murhaaja tai syö minua, hän heittäisi minut mielellään kotiin, kun on menossa samaan suuntaan. Sain kyydin kodin lähellä olevalle bussipysäkille. Olen vieläkin ihan äimänä tuosta.
Kerran ollessano Tuska-festareilla lähdin Helsingin tuttavani kanssa kävelemään festarin jälkeen keskustaa ympäri. Vastaamme käveli joku hevihemmo, jutteli puhelimeensa ja kun hän pääsi kohdallemme, mies kaappasi minut toisella kädellä syyliinsä! Olisi halunnut, että lähden mukaan, mutta tuttavani nappasi minua olkapäistä ja tokaisi miehelle "Mehän ei lähdetä nyt yhtään minnekään!"
Muuta mukavaa, mitä on itse tullut tehtyä ja saanut siitä hyvän mielen, löytyy myös. Tuskassa, jälleen kerran, minun ja ystäväni taakse tuli kolme teinipoikaa, jotka kysyivät, olisiko meillä antaa heille rahaa. He olivat ihan PA, päivä pitkällä eivätkä he olleet syöneet mitään koko päivänä. Kaivoin kukkarosta viimeiset kolikkoni ja annoin ne yhdelle pojista sanoen, ettei minulla ole enempää ja toivottavasti he saisivat summalla jotain ruokaa. Pojat olivat ihan ihmeissään ja kiittivät pitkään.
