Siksipä olen joskus 'maalaillut' taivaanmaalarina, että ei puhuttaisikaan
enää hyvästä ja pahasta, vaan hyvästä ja heikosta.
No sekin on eräänlainen asian kiertäminen.
Mutta taka-ajatuksena siinä se, että ns. tuomitseminen olisi vähäisempää.
Kuitenkin me siinä taustalla tuomitsemme ihmisiä hyviin ja pahoihin, asioita hyviin ja pahoihin ja toimimme sen mukaan.
Kuten Ärripurri tuo ilmi, että se kaikki on vain tätä elämää ja näiden kahden voiman tiimellyksessä toimimme milloin onnistuen (mitä se on?) tai epäonnistuen (mitä sekin sitten?).
Siis ihmisolennelle kuuluu juuri tämä kahtiajaollisuus
!?
Entä sielu, jonka kotimaata kutsutaan henkien maailmaksi?