En oikeastaan ole koskaan halunnut isäni kaltaista miestä...
En minäkään, kunhan vaan vähän lievemmän version sain. Kai siinä täytyy olla jotain samaa ja tuttua, ettei tunne ihan vieraissa olevansa, mutta taas ei liikaa saisi olla mitään ärsyttävää. Mieheni ja isäni asrtokartoilta on kuitenkin samanlaisuutta vaikea löytää, luonnossa sen voi todeta.
Sen sijaan itse olen paremmin mieheni vanhempien lapsi kuin mieheni itse. Mieheni vanhemmat molemmat ovat aurinkoneitsyita kuten minäkin, olemme kaikki kiinnostuneet vaihtoehtohoidoista, dieettiin kuuluu mantelivoit, kelpit ym. ja vannomme mm. Caycen nimeen (niin omituista yhteensattumista että!
). Mieheni vanhin sisko, joka (ylläri, ylläri !)on myös kiinnostunut astrologiasta, sai itse asiassa pienen slaagin ja torui kohta pikkuveljeään, että nyt olet kyllä nainut itsellesi vanhempien korvikkeen. Varoitukset tulivat vaan myöhässä, koska olimme jo naimisissa ennenkuin tapasin ketään mieheni perheestä. VAsta myöhemmin olen itse todennut nämä yllättävät yhtäläisyydet. Mieheni vahemmat ovat jo yli seitsemänkymmentä, että olen aika yllättynyt heidän tavallaan moderneista mielenkiinnonkohteista. Mieheni itse taas on vannoutunut tiedemies, ja joutunut vuosien varrella oppimaan joustamaan, ainakin minun läsnäollessa, muutamista kannoistaan humpuukiin, minkä takia olikin niin omituista löytää häntä edeltävä sukupolvi niin kaltaisekseni. Omille vanhemmilleni on kanssa turha esittää mitään yliluonnollista, henkevää tai rehellisyyttä ylevämpää huuhaata.