Unessani... nuori mies keräili metsänaukiolle erilaisia vanhoja ja ruostuneita maanmuokkausvälineitä
sekä teroitti niiden pintoja soittimiksi.
Niitä oli paljon - ja niiden hiotut terät pistivät silmään...
Esim. aurasta hän muokkasi itselleen instrumentin hiomalla sen terän ja soittaen sitten sitä jollakin vinguttajalla.
Toisaalla... valvetodellisuudessa tuntemani naisen asunnosta käveli pitkänä jonona suruasuisia, keski-ikäisiä naisia (samanikäisiä kuin tuttavani).
Tuttavani ei ollut paikalla - vaistosin hänelle tapahtuneen vakavia...
Mitään puhumatta, vakavina ja katseet maahan luotuina - mutta ryhdikkäinä ja määrätietoisina - naiset astelivat mustiin pukeutuneiden jonossa kohti metsää, jossa edellä mainitsemani "soittimenrakentaja" työskenteli.
Unessa oli surua ilmassa.
Sitä olisi melkein voinut viikatteella leikata ja - soittaa.