seuraava »

[metsätonttu]

Mikä se noin naurattaa ihanasti?

[Aniel]

No se "kipakka" vastaus.  Että ymmärsit. 

[selkälokki]

 Intiassa tilanne on vielä toisenlainen. Kyllä siinä täytyy etsimällä etsiä soppea johon paeta ja piiloutua välillä.

No eipä loppupelissä ihme, että juuri Intiassa niin suosittua on kaikenlainen mietiskely ja tietoinen sisäänpäinkääntyminen.
Ehkä sitä kautta löytävät sitä omaa tilaa ja ehkä se heille vielä eritavalla aukeaa koko juttu, kuin meille "länkkäreille", kuten joku hauskasti meitä länsimaisia tuolla toisessa topikissa mainitsi.

[Drial]

No eipä loppupelissä ihme, että juuri Intiassa niin suosittua on kaikenlainen mietiskely ja tietoinen sisäänpäinkääntyminen.
Ehkä sitä kautta löytävät sitä omaa tilaa

Länsimaiset ihmiset kun tuntuvat oikeuttavn itsensä vaatimaan lähes mitä tahansa haluammekaan ja mahdollisuus esimerkiksi jo fyysisestikin tehdä sitä tilaa ympärillemme on aivan eri luokkaa kuin idässä päin. Koetapa samaa Intiassa. On vähän haastavampaa.

[selkälokki]

Länsimaiset ihmiset kun tuntuvat oikeuttavn itsensä vaatimaan lähes mitä tahansa haluammekaan ja mahdollisuus esimerkiksi jo fyysisestikin tehdä sitä tilaa ympärillemme on aivan eri luokkaa kuin idässä päin. Koetapa samaa Intiassa. On vähän haastavampaa.

Kylläpä tälläiselle kuin miekin, jo Helsinki tai ne kehäkolmosen sisäpuolella olevat paikat ovat jo lähes kulttuurishokki. Mukava siellä on käydä, mutta jotenkin täällä Pohjois-Karjalassa tilaa on helpompi saada ympärille. On järviä ja järvenrantoja, metsäpoluista puhumattakaan. On sellainen erilainen rauhallisuuden tunne.

Mutta senkin olen huomannut, että joskus ihmisvilinässä voi olla enempi oma itsensä, johtuen kai siitä, että sitä niin sulautuu joukkoon, eikä kukaan kiinnitä huomiota.
Joskus kai jossain kerroinkin siitä, että istuskellessa kahvilassa tai terasilla ja seuraillessa ihmisvilinää, voi tulla sellainen lähes meditatiivinen olotila...Merkillistä sekin.

[Artemis]

Sama juttu kuin Drialilla. En pidä siitä että tullaan liian lähelle tai esimerkiksi kotiini tullaan kutsumatta. Koti on minulle se paikka jossa minun ei tarvitse tehdä muuta kuin olla, tärkeä paikka jossa lepään kun olen ensin hoitanut seikkailuni maailmalla.
Samoja ajatuksia on myös ihmisvilinästä. En osaisi ihan pikkupaikalla asua sillähaluan sulautua kaupungin vilinään, en herättää liikaa huomiota tai tulla liian tuttavallisiksi ihmisten kanssa

[K-NRJ]

Minulla on taas    ja tämä heijastuu aivan täydellisesti parisuhde-elämään. Onkohan täällä paikalla muitakin Veskari-venuslaisia? Tarvitsen todella paljon tilaa, niin ajatuksellisesti kuin ihan fyysisestikin, jos partnerini kahlitsee minua millään tavalla, ahdistun samantien aivan älyttömästi.  Minulle sinkkuus "sopii" myös todella hyvin, jos se nyt voi kenellekään erityisemmin sopia, niin minulle. Olen kyllä sillä tavalla parisuhdeihminen (Nouseva      ), mutta vapauskaan ei tosiaan minua haittaa tai ahdista millään tavoin, vaan jopa nautin siitä suuresti. 

Joo. Minulla oli ihan sama ennen kuin kohtasin poikaystäväni (nykyisen mieheni siis). Olen aina kaivannut paljon omaa tilaa ja rauhaa ja luulin todellakin, että tuo oman tilan tarve on niin suuri ettei siihen parisuhdetta saa millään mahtumaan...

Mutta kun tapasin mieheni ja olimme seurustelleet muutaman kuukauden, niin hän sanoi kerran että sinun kanssasi on niin ihanaa sillä saa olla oma itsensä ja olla rauhassa vaikka oletkin läsnä. Eli minun läsnäoloni ei yhtään häirinnyt hänen omaa tilaansa, ja minulla oli samoin. Varsin pian tuon jälkeen (ellei jo silloin) tiesin että menisimme vielä naimisiin.

Eli kyllä Veskari-Venuskin voi löytää kumppanin, joka ei vie omaa tilaa, ja uskompa että sinäkin Ebenia sen vielä löydät...

[Drial]

Mukava siellä on käydä,
On sellainen erilainen rauhallisuuden tunne.

Minulla myös tuppaa menemään näin. Kiva käydä ja ihana päästä takaisin kotiin. Olen maalta kotoisin ja kaupungissa asunut nelisen vuotta. Edelleenkään en kykenisi asumaan keskustassa. Tällä hetkellä asun asuinalueella jossa metsä alkaa suurin piirtein ovelta ja lenkkipolkuja menee sinne tänne, merikin on lähellä.

Hommieni puolesta reissaan jonkun verran Suomea ristiin rastiin ja olen huomannut sen erittäin rauhoittavaksi ja reflektoivaksi toiminnaksi. On ihana olla paikassa joka ei muistuta mistään eikä kerro juuri mitään. Katsella ihmisiä ja myhäillä yksikseen niin ettei kukaan tunnista. Välillä pitää "hukata" itsensä ja turvalliset ympyrät löytääkseen itsensä..

[metsätonttu]

Erakoitumista tapahtuukin nyt aivan eri tasolla kuin muinaisen metsien suomalainen asukas sitä toteutti.

Muistan lapsuudestani näitä 'erakoita'. Erästäkin sanottiin Jeesukseksi, kun hänellä oli pitkä parta. Syvälle metsiin hän oli rakentanut kaikesta mahdollisesta aineesta mökkinsä ja hyvin harvoin kävi kaupungissa jotain ostamassa, kenenkään kanssa ei pysähtynyt puhumaan. Pitkään häntä katsottiin, nimitettiin 'erakoksi'. Näitä oli useitakin ja yleensä ihmiset antoivat heille sen oman rauhan.

Nyt ne erakot ovat kaupungeissa, luuhaavat jonkin kerrostalon nurkkia, pelkäävät ihmisiä ja pujahtelevat asuntoonsa, johon kenelläkään ei ole asiaa.
Sitten kun haisee tarpeeksi, löytyy kuollut ruumis.

Hetkinen, tässä vein 'oman tilan' hakuisuuden aivan toiseen äärimmäisyyteen.

Onhan sitten toki kaiken maailman kolhooseja! 

Eli jokainen saa taaplata tyylillään, mikä on hyvä.

[Aniel]

Mutta kun tapasin mieheni ja olimme seurustelleet muutaman kuukauden, niin hän sanoi kerran että sinun kanssasi on niin ihanaa sillä saa olla oma itsensä ja olla rauhassa vaikka oletkin läsnä.

Tuo on tuttu tunne. Minä myös "tarvitsen tilaa" koska olen niin hyperherkillä itseni kanssa sen suhteen, kun minulla on tapana sekoittaa omat energiani muihin. Mutta sitten on näitä ihmisiä, joiden kanssa voi olla samassa tilassa aivan loputtomiin... sitten siihen tottuu eikä jossain vaiheessa enää kaipaakaan "tilaa"... Sama homma kun palaa Suomeen jostain supersosiaalisesta maasta, kauhistutti palata YKSIÖÖN asumaan, tuntui aivan luonnottomalta. Sitten siihenkin tottui. 

Ajatelkaapa, mihin asti japanilaiset ovat tämän vieneet... Kukaan nähnyt sitä dokkaria nuorista, jotka linnottautuu huoneeseensa vuosiksi ja kommunikovat vain tietokoneen kautta... 

[Ajatus]

Kulttuurilla ja kasvuympäristöllä on varmasti merkityksensä tilaan suhtautumisessa, mutta uskon silti että ihmisten henkilökohtaisessa tilantarpeessa voi olla eroja, oli sitten kasvanut Intiassa tai Suomessa. Etenkin se henkisen tilan tarve ja nimenomaan vapauden tunteen kaipuu on astrologisesti yhdistettävissä mm. Vesimiehen merkkiin. Venus-Veskareista oli puhetta - ystäväni aur-Kalat, jolla on Venus Vesimiehessä, on seurustellut vuosia mutta asuu edelleen omassa asunnossaan ja mies omassaan.

[enska]

Mietin tätä topicin jo sivuamaa juttua eli väenpaljous-maa Intiaa, jotta siellähän on aika pitkät perinteet kaikenlaisessa hiljentymisessä ja meditaatiossa. Että löytäisivätkö sen oman tilan enemmän näkymättömältä puolelta kun se ei konkreettisesti ole niinkään mahdollista esmes jossain Mumbayssa..

[Aniel]

Joku muukin taisi heittää saman ajatuksen. Mielenkiintoista.

[Aya Nuit]

Kappas vaan, täällähän sivutaan ihan samaa asiaa mitä tuossa äskettäin kirjoittelin "Kuumerkit -ja ihmissuhteet" ketjuun ja itseasiassa myös "Tyhjät 4 ja 7 huoneet" -ketjuun. Onpahan Vesimies-kuuna pakko copypastettaa pätkät noista omista teksteistä kun sopivat tänne ihan just..

-Tilani otan joka tapauksessa näissä läheisimmissäkin ihmissuhteissa, voi mennä päiviä, välillä viikkoja että en ole yhteydessä keneeenkään. Sitten kyllä iskeekin ahdistus kun huomaa vallan eristäytyneensä sosiaalisesta elämästä. Yleensä lähden kuitenkin innokkaasti tapaamaan ystäviäni, mikäli he soittavat ja tahtovat juttuseuraa.. tapanani kun ei ole tehdä yleensä suunnitelmia esim. viikonlopun varalle, vaan menen sen mukaan mikä on fiilis ja mitä tulee vastaan.

-Sisimmässäni tunnen olevani jotenkin irrallinen ja erilainen, yleensä jopa ystävieni seurassa. Joskus suoraan sanottuna tuntuu, että "kotini" on jossakin muualla, mitä se sitten tarkoittaneekaan.

-Olen kyllä aika kaksinainen, kaipaan syvällisiä ihmissuhteita, mutta todellakin tarvitsen omaa rauhaani.. välillä esim. ajatus rakastetun kanssa yhdessä asumisesta ahdistaa. Olen asunut nuorempana vuoden silloisen poikaystäväni kanssa, ja täytyy sanoa että olo oli ajoittain todella tukahdutettu, tuntui kuin menettäisin palasen omaa yksityisyyttäni/itseäni/syvintä olemustani..

...Oman tilan tarve on itselläni aikamoinen.

[Drial]

Onpahan Vesimies-kuuna pakko copypastettaa pätkät noista omista teksteistä kun sopivat tänne ihan just..

Minä en ole vielä kuumerkkeihin perehtynyt sen paremmin, ja omissa tulkinnoissakaan siitä ei juuri kummempia ole sanottu. Miten tuo kuumerkki vaikuttaisi tuohon tilan hakemiseen?