seuraava »

[Aya Nuit]

No mitenkähän sen parhaiten sanoisi -Vesimiestähän joka tapauksessa kuvataan jollain tapaa irralliseksi ja omalaatuiseksi, ihmiseksi joka kulkee omia teitään eikä halua liikaa sitoutua toisiin. Sanoisin että aurinkomerkkikuvaus Vesimiehestä pätee aika hyvin tuon Kuunkin kohdalla.. halu olla yhteydessä toisiin, mutta ei liian sitovalla tavalla, sillä Vesimiehelle on erittäin tärkeää säilyttää aina riippumattomuutensa ja itsenäisyytensä.. sanoisin että näistä asioista koostuu tuo oman tilan tarve.

[Aya Nuit]

Tai niin, taisitkin kysyä kuumerkeistä yleensä -no Kuuhun liitettäviä asioitahan ovat tunteet, vaistot, pelot, reaktiot, alitajuiset tarpeet, muista riippuvaisuus tai riippumattomuus ym..
ja kyllä tuon oman tilan tarpeen liittäisin näihin asioihin.

[Drial]

Tai niin, taisitkin kysyä kuumerkeistä yleensä -

Juu, niin kysyin. Lähinnä siksi, että kun kuumerkkini on Härkä ja kaikissa tulkinnoissa on puhuttu Härän turvallisuuden kaipuusta. Siksi ihmettelin tuon kuumerkin vaikutusta omalla kohdallani. Eikö sen pitäisi toimia tasapainoittavana (ts. halu jakaa asioita toisen kanssa, myös sitä tilaa), jos Härkä on lujatahtoinen turvallisuuden hakija? Eikö kiinteä ja vakaa parisuhde/elämäntilanne liittyisi siihen? Vai toimiiko se juuri toisinpäin; kun Härkä hakee turvallisuutta ympärilleen, se haluaa olla satavarma myös ihmissuhteissaan ettei menetä turvallisuuden tunnettaan ja siksi mielummin pitäytyy kauempana ja pitää omaa tilaa tarkemmin omassa hallussaan?

Hmph.. Alkaa tähän aikaan olla jo ajatukset niin solmussa etten tiedä sainko ollenkaan sanottua sitä mitä ajattelen.. Pahoittelen.. 

[Drial]

-Olen kyllä aika kaksinainen, kaipaan syvällisiä ihmissuhteita, mutta todellakin tarvitsen omaa rauhaani.. välillä esim. ajatus rakastetun kanssa yhdessä asumisesta ahdistaa. Olen asunut nuorempana vuoden silloisen poikaystäväni kanssa, ja täytyy sanoa että olo oli ajoittain todella tukahdutettu, tuntui kuin menettäisin palasen omaa yksityisyyttäni/itseäni/syvintä olemustani..

Tämän pystyn omalta osaltani allekirjoittamaan täysin!

Oikeastaan tunne, että menettäisi itsestään jotain siksi että jakaa omaa tilaansa toisen kanssa on melko ahdistava minulle. Se tunne on aito, enkä voi sen kanssa taistella, mutta se tuntuu myös pahalle. Miten niin se olisi minulta pois? Voiko toinen ihminen lähellä olla minulta jotenkin muka pois? Kyllähän se tuppaa niin menemään, että jos haluaa saada on pakko antaa.. 

[Aya Nuit]

No toki kannattaa ottaa huomioon sun aurinko Veskarissa ja Vaaka nousussa 
molemmat varmaan tarttevat tilaa ympärilleen..

tai ainakin näin kohdallani, kun mulla on
arska Vaa'assa, Kuu Veskarissa

(lisäksi vielä kun Jousimies nousussa -näillä asetelmilla ei kesyynnytäkään parisuhteeseen ihan helpolla, heh)

Jos ajatellaan näitä kolmea planeettaa yhdessä, niin kyllä sulla auringon ja nousun vaikutukset ovat varmaan tässäkin asiassa vahvat, vaikka toisaalta tietty Kuunkin.. mutta aurinkohan on kuitenkin se perusidentiteetti.
Ja sitten tietty myös aspektit ja huonesijainnit tuovat oman vaikutuksensa asiaan 

[Drial]

No toki kannattaa ottaa huomioon sun aurinko Veskarissa ja Vaaka nousussa 
molemmat varmaan tarttevat tilaa ympärilleen..

Ahaa! En ollut ajatellutkaan tuota minun nousua ollenkaan. Olinpas tyhmä.. 

Tämä varmasti käy laatuun, sillä tunnemme toisen siskoni kanssa niin samoin tässä oma tila -asiassa, hän on  ja 

No niin ja taas opittiin kun vähän ajateltiin.. 

[the_planet]

Itselläni ei paljon ilmamerkkejä kartalla ole, mutta tarvitsen siitä huolimatta valtavasti tilaa ympärilleni. Olen joskus kuullut, että ihmisen henkilökohtainentila on 30cm. Ja ainakin minun kohdallani se pitää paikkansa, joskaan en ole sitä mittanauhan kanssa mittaillut 

Ruuhkat, ahtaat paikat, vieraat ihmiset, jotka käyvät iholle ärsyttävät suunnattomasti. Ihmispaljoudessa alan jopa tuntemaan mahanpohjassa ärsyyntymistä, joten yleensä välttelenkin pahimpia ruuhkapaikkoja ja -aikoja.

[Asterix]

Onpas mielenkiintoinen aihe.
Enpä ole tullut huomanneeksi koo topicia aikaisemmin.

Minulla on Kaksosta kartalla, kuten miehellänikin.

Yllättävää kyllä, tämän parisuhteen myötä löysin itsestäni
puolen, jota en tiennyt olevan olemassakaan.
Siis paremminkin, ettei tule kuulookaan.

Nimittäin nukun mieheni kanssa aivan iholla, sylikkäin
ja jalat ja kädet kiedottuna solmuun toisen kanssa.

En olisi voinut kuvitellakaan aikaisemmin elämässäni,
että niin todellakin voi nukkua ja vieläpä tosi syvästi hyvästi.

Olemme kuin lapset unilelujensa kanssa.

Jos nukkuu yksin, niin on tosi orpo olo
ja unta pitää oikein odotella.

Kyllä meillä sitten valveilla on omat hajurakomme toisiimme.
Emme sentään kiehnaa koko ajan yhdessä,
paitsi että mieheni tykkää moiskauttaa pusuja ja läpsiä
pyllylle julkisesti, mutta mieheni tuollainen aika
julkea huumoriveikko ja verbaalipelle,
joka tekee siitä hauskaa, joten se ei ole sivullisillekaan
iljettävää katsottavaa.

Yleensä en ole tykännyt, että mies kovin julkisesti
tulee nuolemaan, lääppimään jne.

[the_planet]

Nimittäin nukun mieheni kanssa aivan iholla, sylikkäin
ja jalat ja kädet kiedottuna solmuun toisen kanssa.

En olisi voinut kuvitellakaan aikaisemmin elämässäni,
että niin todellakin voi nukkua ja vieläpä tosi syvästi hyvästi.

Olemme kuin lapset unilelujensa kanssa.

Jos nukkuu yksin, niin on tosi orpo olo
ja unta pitää oikein odotella.

Samma här! Se onkin outoa, että koen mieheni kanssa toisiimme kietoutumisen aivan järkyttävän ihanana, kun muuten en ylimääräisestä "julkisesta lääppimisestä" niin perusta. Yksin nukkuessa unta saa todellakin odotella, kuten nytkin kun ei edes väsytä. Mutta heti kun mies tulee kotiin pitkän työurakan jälkeen niin 2 minuutta ja meikäläinen sammuu jo kainaloon. Olenkin siitä usein saanut kommenttia, että olisi kiva valvoa yhdessä. Mutta ei voi mitään, siinä on vaan niin turvallista ja hyvä olla

[Asterix]

Ihme juttu muuten.
Yleensä olen hyvin tarkka omasta "reviiristäni"
ja olen vaatinut ehdottoman oman rauhan nukkuessani.

Olen aikaisemmin myös häiriintynyt kovasti,
jos joku edes hengittää iholleni nukkuessani,
mutta nyt korvani, poskeni tai kaulakuoppani
on yleensä mieheni suussa.

Olisko tuolla jotain tekemistä ihon erittämien
hormonien, entsyymien tai sen sellaisten yhteensopivuudesta?

Ihminenhän valitsee sopivan kumppanin siltikin
ikään kuin "hajun" perusteella.

[*Kide*]

Kävin taannoin Saksalaisen opettajan opissa ja siellä sivuutettiin tuota henkilökohtaistenrajojen cm.määriä

Intiimiraja 15-46cm
henkilökohtainenraja 46cm-120cm
sosiaalinenraja 120-360cm
julkinenraja yli 360cm

Nämä olivat ns.maailmanlaajuiset yleistykset ja hän kertoi Japanialaisten olevan pieninpien rajojen omistajia  : ja Suomalaiset suurimpien 
Hän ei voinut ymmärtää ja hymyilikin vain kauniisti, kun juttelimme ko. asiasta ja tokaisin parhaan naapurin olevan sellainen, jonka näkee olevan olemassa vaan pimeällä valoista 

Henkilökohtaisesti myönnän omaavani todella suuret intiimi- ja henkilökohtaisetrajat 

[the_planet]

Olisko tuolla jotain tekemistä ihon erittämien
hormonien, entsyymien tai sen sellaisten yhteensopivuudesta?

Ihminenhän valitsee sopivan kumppanin siltikin
ikään kuin "hajun" perusteella. [/color]

 
Eikös sitä ennen hierottu omenaa (tai jotain hedelmää) kainaloihin, johon tarttuneesta hajusta puoliso sitten valittiin... siis joskus vuonna miekka ja kilpi

[enska]

Kävin taannoin Saksalaisen opettajan opissa ja siellä sivuutettiin tuota henkilökohtaistenrajojen cm.määriä

Intiimiraja 15-46cm
henkilökohtainenraja 46cm-120cm
sosiaalinenraja 120-360cm
julkinenraja yli 360cm

Nämä olivat ns.maailmanlaajuiset yleistykset ja hän kertoi Japanialaisten olevan pieninpien rajojen omistajia  : ja Suomalaiset suurimpien 
Hän ei voinut ymmärtää ja hymyilikin vain kauniisti, kun juttelimme ko. asiasta ja tokaisin parhaan naapurin olevan sellainen, jonka näkee olevan olemassa vaan pimeällä valoista 

Henkilökohtaisesti myönnän omaavani todella suuret intiimi- ja henkilökohtaisetrajat 

Tästä tuli mieleen, että on muuten hitsin huvittavan näköistä kun kahden eri kulttuurin ja henk.koht. rajojen edustajaa törmää toisiinsa:
Jos esim. etelä-eurooppalainen hakeutuu siihen oman rajansa mukaiseen läheisyyteen suomalaisen kanssa, niin eikös Maija ota automaattisesti muutamaa askelta taaksepäin. Ja Fransesca tulee taas lähemmäs, Maija peruuttaa jne ja näin mennään sitten ympäri huonetta..

[ekoalanen]

Heh! Tunnustan myös pitäväni tiettyä välimatkaa kanssaihmisiin. En ole koskaan ollut mikään halailija, joten iholle tunkevat ihmiset ottavat välillä pattiin  Töissä törmäsin tähän kulttuurien väliseen eroon, kun meillä oli vietnamilaissyntyinen harjoittelija ja heti perään venäläinen. Vietnamilainen seisoi aina kylki kyljessä kiinni, vaikka olisit kuinka antanut ymmärtää, että tarvitset tilaa esim. näyttääksesi jotain. Ja venäläinen tuli halaamaan pienimmästäkin syystä ja kosketteli aina muutenkin puhuessaan. Mutta toisaalta se on rikkaus, että olemme niin erilaisia. Ja onneksi siihen läheisyyteenkin tottui alkujärkytyksen jälkeen.     

        

[cancer]

En lukenut keskustelua kokonaan, mutta jotenkin tuntuu, että olisiko tämä jokin suomalaisten oma juttu. Jotenkin suomalaiset "uskaltavat" olla yksin ja tarvitsevat tilaa omalle hengelleen.

Vrt. esim amerikkalaiset, jotka tarvitsevat aina tohinaa ympärilleen. Jotenkin tuntuu, että jopa naapurimaa Ruotsi tarvitsee enemmän seuraa ympärilleen.

Miten tämä vaikuttaa sitten henkiseen kehitykseen? Suuri sielu tarvitsee suuren tilan? Henkisesti kehittynyt ihminen voi olla itsekseen ilman väkijoukkojen turvaa? Rauhassa ja hiljaisuudessa on mahdollisuus henkiseen kasvuun? Miten hälinässä voisi kasvaa mitään?

Tämä herättää paljon kysymyksiä. Tässä kiireisessä elämäntavassa monella ei ole aikaa tai mahdollisuuksia toteuttaa itseään.

Miten karman toteuttamisen käy? Ehkä joku viisaampi osaa vastata?