Tätä aihetta ei kai koskaan käsitellä liikaa ja se on aina ajankohtainen ja niin monisäikeinen ja useasti vaikeaselitteinenkin asia että... 
Siis tuo pyyteetön rakkaus. 
Sain siihen liittyen jälleen kanavoinnin:9.9.2008
MITÄ PYYTEETÖN RAKKAUS EI OLE?
Aion tässä kanavoinnissa palata kuolemaani ja sitä kautta ja muillakin esimerkeillä täsmentää teille jotain pyyteettömästä rakkaudesta. Siellä eläessäni olen kertonut ja opettanut teille paljon pyyteettömästä rakkaudesta, siitä mitä se on. Nyt on aika lähestyä asiaa toisesta näkökulmasta, eli siitä mitä pyyteetön rakkaus EI ole... Pyyteetön rakkaus ei ole marttyyriutta. Nyt saatatte ajatella, että mitä?! Itsehän olit juuri niin marttyyri kuin olla ja voi kuollessasi ristillä. Ei, asia ei ole näin... Siinä ei ollut kyse marttyyriudesta, kuten niin monet käsittävät ja haluavat ajatella. Siinä ei ollut kyse kenenkään vuoksi kuolemisesta eikä kenenkään pelastamisesta kuolemallani. Siinä oli vain yksinkertaisesti kyse siitä, että oli aikani lähteä, oli aikani kuolla, vaikkakin syyttömänä, julmalla ja monille käsittämättömällä tavalla. Tuohon aikaan se oli kuitenkin hyvin yleinen tapa jolla kaikki kuolemaan tuomitut tapettiin. Olihan kanssani samaan aikaan ristillä kaksi muutakin miestä.
Älkää unohtako, että olin siellä ollessani ”vain” ihminen, valaistunut, mutta silti ihminen omine heikkouksineni. Kuinka siis olisin voinut kuolemallani ketään pelastaa? Eihän elämä ole koskaan loppunut kuolemaan eikä tule loppumaankaan vaikka minua ei olisi ollutkaan. Teillä on jokatapauksessa iankaikkinen elämä, ihan kaikilla. Toinen asia sitten taas on, että kuinka ihmeessä olisin voinut estää kaiken, muuttaa kohtaloni ja paeta vangitsijoideni käsistä, kun olin vain ihminen? Eli mikä siis lopulta tekee minusta marttyyrin näiden asioiden valossa? Tiesin vain ja hyväksyin kaiken sellaisena kuin se on.
Kysyn nyt teiltä vielä, miten ihmeessä kuolemani ketään ”pelastaisi”? Kun jokaisen on kuitenkin itse elettävä oma elämänsä ja tehtävä omat valintansa. Jokaisen on löydettävä se ”pelastus” itsestään. Minä näytin vain tietä, kuinka ihan jokainen voi tehdä sen kuten minä tein. Minä näytin tietä, mutta en ole tie. Älkää unohtako, ettei kuolemani ollut niin ainutlaatuinen tai kamala miksi sen olette tehneet. Ihmisiä kuolee joka hetki, ja kun katsotte maailmaa ja sitä kaikkea mitä tapahtuu, ymmärrätte että en suinkaan ollut, enkä ole ainut joka joutui kärsimään. Se mitä minulle tehtiin ei suinkaan ole pahinta mitä jotkut muut ovat joutuneet kokemaan. Ja kärsimys, onko sitä lopulta edes kun ajattelette itseänne kuolemattomina henkinä? Muistutan, että niin kamalalta ja väärältä ajankohdalta ja tavalta kuin se joskus tuntuukin, kukaan teistä ei lähde sieltä ennenkuin aika on. Siinä mielessä päivänne ovat todellakin luetut. Sillä kukaan teistä ei voi välttää sitä hetkeä jolloin on todella tarkoitus lähteä. En minäkään voinut. Entä he joilla on ollut kuoleman kokemus, jotka ovat siis jo hetken olleet kuolleena mutta palanneetkin takaisin? Heidän aikansa ei ole ollut vielä lähteä, he ovat saaneet tuon kokemuksen oppiakseen jotain, saadakseen lohtua ja uskoa sekä antaakseen muillekin todistusta siitä, että kuoleman jälkeen todellakin on elämää.
Joku teistä tätä lukiessaan voi ajatella, että se mitä tässä olen kertonut on jotenkin aivan hirveätä, tai käsittämätöntä ja kuinka voin sanoa noin? Raamatussa sanotaan niin ja näin ja entä tosiaan se pelastus, mitä meillä on ilman pelastusta? entä rakkaus meitä kohtaan ja sen vuoksi kuoleminen!? Se ei ole hirveää, vaikka minä en teitä kuolemallani pelastanut, enkä tule jatkossakaan pelastamaan ketään. Rakkaus, se oli kuitenkin suurin ja tärkein asia ja se on edelleen. Toin teille sitä tärkeintä ja todellista rakkauden sanomaa eläessäni, en kuollessani ja opetin teille kuinka te ITSE voitte lopulta ”pelastaa” itsenne. Siinä on se lohtu ja ”pelastus” jonka teille toin. Ei siihen kuitenkaan minua tarvita. Sillä te voitte itse tehdä samoin kuin minä. Voitte kulkea viitoittamaani tietä, mutta lopulta itse valaistua ja itse ja ”yhdistyä” Kristukseen joka on teissä itsessänne. Minä olen toki aina tukenanne ja apunanne, jos niin tahdotte. En ikinä hylkää teitä, enkä ole koskaan hylännyt. Rakastan ihmiskuntaa aivan suunnattomasti ja edelleen kaikki jotka haluavat kokea rakkauteni, voivat sen kokea. Kaikki jotka haluavat minut lähelleni, kas siinä olen.
Mutta nyt mennäänpä vielä tarkemmin tuohon pyyteettömään rakkauteen... Kun opetin teille kääntämään toisenkin posken jos joku lyö, se ei konkreettisesti tarkoita sitä. Se ei tarkoita alistumista toisen lyönneille tai mihin tahansa muuhun toisen kaltoin kohteluun. Se tarkoittaa sitä, että ette itse vastaa ”tuleen tulella”, toisin sanoen kohota omaa kättänne lyödäksenne. Vaan se tarkoittaa, että olette lujia ja vahvoja ja sanotte ettette hyväksy sitä miten teitä kohdellaan ja käännytte pois, lähdette pois tilanteesta. Sillä jos ette kohdista pyyteetöntä rakkautta ensin itseenne, vaan annatte itseänne kohdella miten sattuu mukamas rakkauden nimissä, miten voitte rakastaa muitakaan pyyteettömästi? Pyyteetön rakkaus ei ole sitä, että teidän täytyisi hyväksyä kaikki ”pahat” ja ”väärät” teot mitä teille tai jollekin toiselle tehdään, Se on sitä että hyväksytte ja rakastatte silti tuota ihmistä joka tuon ”pahan” teon tekee tai on tehnyt ja annatte anteeksi täydestä sydämestänne. Rakastatte ja aina vain rakastatte, vaikka mitä elämässänne tapahtuisi. Mutta se ei siis tarkoita sitä, että jos kumppaninne lyö, teidän täytyisi vain alistua ja jäädä suhteeseen katsomaan mitä tuleman pitää jos lyöminen vain jatkuu ja jatkuu, ja vaikka teistä kuinka pahalta tuntuisikin. Pyyteetön rakkaus on sitä, että rakastaa ensin itseään pyyteettömästi. Silloin ei anna itseään tuolla tavoin kaltoin kohdella, vaan lähtee tarvittaessa eteenpäin jatkamaan matkaansa. Kuunnelkaa aina mitä sydämenne sanoo. Tuo pyyteetön rakkaus itseäsi kohtaan heijastuu aina muihinkin ja sillä tavoin myös tähän lyövään osapuoleen, että et anna hänen enää kerryttää ns. ”pahaa” karmaa itseensä. Lopetat sen ”pahan” kierteen.
Loppuun vielä ehkä kaikkein tärkein asia. Pyyteetön rakkaus ei koskaan ole sitä, että rakastat ja teet jotain hyvää siksi, että itse saisit myös jotain, jotain hyötyä, jotain kunniaa. Se on sitä että teet kaiken todellisesta rakkaudesta käsin, välittämättä, odottamatta sitä mitä siitä itse hyödyt. Olet rakkaus, elät rakkaudessa ja elät rakkaudesta. Ollessasi pyyteettömän rakkauden ”tilassa” yksinkertaisesti vain luotat siihen että kaikkeus kyllä pitää huolen sinusta ja saat kaiken sen tarpeellisen jota oikeasti tarvitset ja joka on sinulle tarkoitettu osana sielunsuunnitelmaasi. Mitään vaatimatta ja mitään pyytämättä. Olet vain ja rakastat. Tässä kaikki tällä kertaa... Olkaa rauhassa ja eläkää rakkaudessa.
Rakkaudella, Jeesus Kristus
