seuraava »

[Oikku67]

Sen siitä saa kun yrittää olla naisellinen! 

      

[Ippuska]

.......... tepastelin taannoin koulusta kotiin hame korvissa 2 km. Ja huomasin tietysti liian myöhään että peppu paistaa... ...........

Vastaava tilanne minullakin muistuu lapsuudestani mieleen - pitäneekin ihan ruveta penkomaan pölyttyneitä muistilokeroita, josko sieltä löytyisi joku muhevan tragikoominen herkkupala 

[Dinah]

Olisinpa minäkin silloin ollut lapsi vaan ei kun parikymppinen neitokainen... 

[Jinx]

Työskentelin aikoinani lasten kesäsiirtolassa - sellaisessa, jossa öisin yksi aikuisista nukkuu makuusalien ulkopuolella käytävässä.

Olin vuorostani herätyskelloni (ei kuitenkaan sen katuporan...) kanssa epämukavassa "pukkisängyssä" koisaamassa
- ja jossakin vaiheessa olin koiranuniltani kierähtänyt mahalleni...

Herätyskello soi anivarhaisella, mutta en tuntenut itselläni olevan kumpaakaan kättä
- ne olivat kroppani alla puutuneet aivan tunnottomiksi!

No, hädissäni (jotten herättäisi lapsosia mekastamaan...) lyllersin makuulavitsallani "maanmatosena" eteenpäin
kohti kiitollisen lähelle asettamaani pärisevää herätyskelloa...

... ja onnistuin viimein painamaan painikkeen alas - leuallani. 

Voi mahoton. Vatsalihasjumppaa kerrassaan. Melkein näen sinut maan matosena ryömimässä.  On muuten ikävä tunne tuo, kun käsi ihan turra ja liikuntakyvytön. Minulla on kyllä mennyt turraksi vain yksi käsi kerrallaan. 

Tuosta tuli mieleeni että kerran olin juuri nukahtamaisillani
ja nukuin toinen käsi tyynyn alla mahallani,
no sitten siirisin sen toisen käden sinne
tyynyn alle ja hipaisin toista kättäni.
Olin saada sydän kohtauksen kun säikähdin
niin pahasti että kenen käsi on miun tyynyn alla on(!?!),
noh omahan se mutta täysin tunnoton.
Hölmö minä!   

[Keiju71]

 

[härkä-69]

Tässä vielä Heikki Huuhaan ja Ellu Enkelin seikkailuja. 

 http://www.ultra-lehti.com/Heikki%20Huuhaa/Kotisivu/linkkisivu%20pakinoihin-2.htm

 

[metsätonttu]

Tämä on järkky juttu, tuosta turraksi menemisestä.

Olin kait kerran aika tylsissä kutsuissa. Istuin jalat tuhannella kiemuralla siinä pöydän ääressä. Kait paleli.

Kun yritin siitä nousta, toinen jalka ei ottanut yhtään vastaan. Se oli kuin keitetty spagetti. Nuljahdin siitä aivan sujuvasti sinne pöydän alle!

Olisittepa nähneet ukkoni naaman, kun hän kurkisti liinan alle! 

Olisin halunnut jäädä sinne! Muutenkin tympäsi. Nyt olin pelostakin aivan pyörryksissä. Siellä minä aloin jalkaani hieromaan, kun muutkin ihmiset jo alkoivat sinne kurkistella. Sain jalkani kuntoon.

Ukko vei minut heti kotiin! 

[metsätonttu]

Koulun pihalla oli suuret juhlat!

Juontaja siellä kyseli megafoonia. Laitoin erään pojan hakemaan sitä varastosta.

Hän tuli nopsasti takaisin ja ojensi juontajalle joulukuusenjalan! 

[*Alkmene*]

Joskus about 13-vuotiaana kun oli menossa joku outo vaihe, että kaikki 'coolit' poltti tupakkaa (hah) vaikkei ehkä edes osannutkaan, ja minä olin tietysti yksi niistä.
Väkisin silti piti yrittää sitä savua keuhkoihinsa vetää senkin uhalla, että silloin tällöin oli tulla kyökkä.
Olimme siis minä ja ystäväni ja kaksi vastakkaisen sukupuolen edustaaa koulun jälkeen rehvakkaina 'vetämässä savuja' jossain sillan pielessä ja piti olla tietysti todella 'cool' ja vedellä kunnon henkosia. Taisin muutenkin olla silloin enemmän sellainen hiljaisemman puoleisempi, enkä yleensä ollut vahvasti mitenkään esillä.
Ja tietysi minulle siinä pukkasi se 'kyökkimis-reaktio' ja suloisesti yökkäilin siinä sitten tyhjää esteettisin äänin ja koska tilanne oli niin suunnattoman 'häpeällinen' se tietysti purkautui sen kyökkimisen lomassa hysteerisiin naurunpyrskähdyksiin ja koska todella se oli jo ihan hysteeristä, sitä jotenkin paukahti sitten vielä kaiken kukkuraksi sarjatulituksena muutamat pierun pläjäykset....     

Voitte uskoa, että siihen laskeutui sitten hetken hiljaisuus missä kukaan ei tiennyt mitä sanoisi.... minä siinä kokosin pikku hiljaa itseäni ja porukka hajaantui paikalta pois häveliäänä....

[VE!]

 

APUA Alkmene, luin kesken syömisen ja nauratti niin että olin yökätä!!!

[*Alkmene*]

    Ällitsytävää!
Cmabridgen yilopitson tuktimusken muakan ei ole väilä, msisä
jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, aiona täkreä aisa on, että
esnimmäinen ja viimienen kijarin ovat oikelila piakioilla. Lpout
voiavt
olla läehs msisä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi sitli lkuea
tesktin ongemlitta, koksa aiovt eiävt lue jokaitsa kijrainta eriskeen,
vain sanan kokoniasuuetna.

    Ukstotava se on!
(ehkä tämä sopii hiukan paremmin tänne.... )

[Jinx]

    Ällitsytävää!
Cmabridgen yilopitson tuktimusken muakan ei ole väilä, msisä
jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, aiona täkreä aisa on, että
esnimmäinen ja viimienen kijarin ovat oikelila piakioilla. Lpout
voiavt
olla läehs msisä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi sitli lkuea
tesktin ongemlitta, koksa aiovt eiävt lue jokaitsa kijrainta eriskeen,
vain sanan kokoniasuuetna.

    Ukstotava se on!
(ehkä tämä sopii hiukan paremmin tänne.... )

Hei!!!!!
Tuo oli aika ovela juttu 

[*Alkmene*]

Hei!!!!!
Tuo oli aika ovela juttu 

Niimpä on ja kun oikein miettii, että mitä kaikkea se 'merkitsee' syvemmältikin.... Tai voi merkitä... jos halutaan kaivella symboliikkaa...

[Riitta]

Luin ton saman jutun toissapaivana englanniksi, mutta on totta etta pysyy karrylla.

[valonkantaja]

Tämä on sellainen juttu mitä ei edes ehkä haluaisi muistella...

Tarkoitus oli käydä kaupassa ja ostaa kissanruokaa, sellaisia tonnikalapurkin kokoisia purkkeja. Kävelin reippaasti piikkikorot kopsuen parkkipaikan läpi ja kun pääsin kaupan eteiseen, astuin korolla lattialla olevaan ritilään niin että juutuin kiinni. Tasapaino pysyi ja riuhtaisin jalan irti, niin että koko ritilä lähti mukana. Sitten piti avata kengästä pitkä vetoketju ja ottaa se pois jalasta että sain irroitettua koron reiästä ja laitettua ritilän paikoilleen. Ei muuten yhtään naurattanut siinä vaiheessa. 

Jatkoin matkaa hieman nolostuneena kissanruokahyllyn luokse ja otin käsiini kolme purkkia kissanruokaa. No tottakai tiputin kaksi niistä, toinen vieri todella kauas ja toinen hyllyn alle. Aloin sitten metsästämään niitä ja kun vihdoin olin noussut kyykistelemästä onnellisesti kaikki purkit kädessäni ja otin ensimmäistä askelta kassaa kohti, kengästä katkesi korko ja tiputin jälleen yhden purkeistä.  Nostettuani sen, lähdin vähintäänkin kireissä tunnelmissa hipsuttelemaan kassalle toinen jalka 8cm korolla varustettuna, toisella varpaillaan. Yksi tuttuni, entinen rinnakkaisluokkalaisen tyttö, joka oli kaupassa töissä, huikkasi yhtäkkiä olan takaa "eikö purkit meinaa pysyä käsissä?!". Säikähdin tätä niin, että jotenkin tyhmästi heitin purkit taas ilmaan,  mutta sain ne kaikki kiinni niinkuin mestarijonglööri... (harjoitus taitaa tehdä  mestarin!)... Siinä sitten naama punaisena että kyllä ne nyt taitaa kun taitaakin vaan pysyä!

Pääsin onnellisesti kassalle (punaisena kuin paloauto), turvallisesti ritilän yli, kaikki purkit täydellisessä balanssissa parkkipaikan yli autolle... Avasin oven, menin istumaan autoon ja aloin itkeä!

Kyllä me naurettiin tolle jutulle ihan kuollakseen monta kertaa äidin kanssa, muille en sitten kauheasti kehuskellutkaan tapahtunutta.