seuraava »

[Rauhan enkeli]

Tähän boksiin ovat tervetulleita pienet maininnat tilanteista,
jotka olivat vissiin niin vakavia että...
... mutta jotka syystä taikka toisesta ottivat ja keventyivät.


Keksisinköhän nyt taikinanjuurta jutustelulle...?


Olin kerran veljeni kanssa leffassa. 

Veljeni oli unohtanut käydä ennen esityksen alkua helpottimossa,
joten niinpä hänen oli aivan pakko nousta ja poistua valkokankaan alitse
näyttämön edustan oikealla puolella olevasta ovesta
etsimään lavatorya eli lavalla olevaa toria.

 

Sinne se jätkä paineli - ja me muut keskityimme taas elokuvaan.

Sitten kuului erinäistä kolinaa - ja syntyi vaikutelma siivouskomeron inventaariosta...  

Tovin päästä mainittu ovi jälleen aukesi
ja sisälle kompuroi empien aivan veljeni näköinen punaposki. 

Ei se mitään,
kaikki alkoivat taputtaa hänelle hyvästä yrityksestä
ja sitäkin paremmasta esityksestä.

 

[Rakkauden enkeli]

  Ai että... Täytyypä miettiä miettiä omasta elämästä vastaavanlaisia...

[Rakkauden enkeli]

No tulipa mieleeni yksi äidilleni sattunut suht vakava tapaturma jolle olemme kuitenkin jälkeenpäin naureskelleet...

Äitini oli pelaamassa lentopalloa koulun liikuntasalissa jossa oli flyygeli. Äitini sitten palloa tavoitellessaan kompastui ja lensi päin tuota flyygeliä, sillä seurauksella että flyygelin reuna osui häntä suoraan kurkkuun lähelle henkitorvea. Lääkäri kertoi, että oli kuulema milleistä kiinni että henki olisi mennyt.  No sinänsä järkyttävän tapahtuman teki hauskaksi se, että kun äiti meni ensiapuun ja kun lääkäri kuuli, että äitini oli kaatunut flyygeliä päin, lääkäri kysyi: "Oletteko oopperalaulaja?". Äitini ei kertakaikkiaan voinut olla nauramatta kaikesta kivusta ja hengen pihinästä huolimatta, koska hän on kaikkea muuta kuin oopperalaulaja. 

Surkuhupaisaa tragikomediaa...

[Rauhan enkeli]

 

Kiitos, Sanoillasi parantaja, todellisesta kevennyksestä
- ainakin minun (sanonko minkälaiseen  ) päivääni.

 

[kirsimarita]

Joo, ihan ekana tulee mieleeni aikoinaan hyvinkin surkuhupaisa avioliittoni. Täydellisen (?) rakkauden löydettyäni, kuuden viikon seurustelun ja puolen vuoden kihlauksen jälkeen, oltiin ihan kirkkohäitä aloittamassa, vaan pappiapa ei sitten kuulunut. Ooteltiin ja ooteltiin... Viimein vanhemmanpuoleinen, punakka pappimme saapuikin puuskuttaen. hetkisen hengähdettyään pyyteli anteeksi, kun pääs kumi puhkeemaan matkalla... Hah, nytpä vasta muistinkin. Avioerossa entinen mieheni riiteli auton talvirenkaista...

[härkä-69]

Ostin torilta kokonaisen melonin ja kannoin sen muovipussissa linja-autoon. Laskin sen lattialle jalkojeni väliin. Kun bussi lähti ja äkisti jarrutti matkalla, muovipussissa oleva meloni lähti kierimään kohti bussin etuosaa. Juoksin perässä ja saavutin sen vasta kun se oli laskeutunut rappuja etu-ovelle. Nostin melonin ja sanoin kuskille että onneksi etu-ovi ei ollut auki ja kävelin paikalleni meloni kädessä. Sen jälkeen en ole kokonaista melonia ostanut.

[Riitta]

Aitini tuli kaymaan luokseni ulkomaille ja olimme paikallisessa supermarketissa, han tyonteli ostoskarryja ja tokaisi melko kovalla aanella: menis toi vanha ukko tosta edesta pokkeloimasta etta paastaisiin eteenpain ja mina yritin rauhoitella tilannetta, etta eihan meilla ole kiire minnekkaan.
Aitini sanoi etta on hyva puhua kun kukaan ei ymmarra ja saman tien tama vanhus kaantyi aitini puoleen ja sanoi kirkkaalla aanella:Ole hyva rouva!!!!!
Oppia ika kaikki=ala ikina sano ei ikina!

[Rakkauden enkeli]

Kiitos, Sanoillasi parantaja, todellisesta kevennyksestä
- ainakin minun (sanonko minkälaiseen  ) päivääni.

 

Eipä kestä.  Rutistushali sinulle ystäväiseni! 

[Rakkauden enkeli]

  Hihii, näin melkein silmissäni tuon melonin pyörivän.  Ja Diamond todellakin: Never say never...

[Rakkauden enkeli]

Tuosta Kirsimaritan hauskasta jutusta tuli mieleen mieheni serkun häät, jossa pappi sanoi sulhasen nimen vahingossa väärin. Oli ihan nolona, mutta jatkoi kuitenkin sujuvasti toimitusta hääväen tirskahdellessa penkeillä. 

[Lion paradoxal]

Kerron vinkkinä, että ei kyllä kannata mennä vesipuistoon bikineissä, jos on tarkoitus roikkua liaani-köysillä ja hyppiä veteen kuin pikkupojat. Minä ja ystäväni tehtiin juuri näin ja tuli sitten vilauteltua kyseisessä uima-altaassa olleille. Kamalaa 
(Hypyn ja veden paine kun nostaa ihan kiitettävästi etumuksen suojan pois kehosta päin...)
Ystäväni hyppäsi eka ja jäi oudosti kellumaan altaaseen. Syy selvisi kun tein saman virheen perässä   

  heh. nyt minulla on yksinäni täällä hauskaa, kun muistelen mokomaa... 

SuPi

[Rakkauden enkeli]

 

[Rauhan enkeli]

Se oli se kauhea muuttorumba, jota en ikinä unohda
- ja w...ain tämän yhden episodin w...uoksi! 

Olin eräänä arkisena iltapäivänä pakannut vanhalta asunnolta summanmutikassa mukaani täpötäyden kassillisen ties mitä tavaroita
ja lähdinkin nyt painelemaan jalan liikenteeseen...

Kuljin siinä sitten pitkin ja poikin kaupungin katuja
ihmetellen,
kuinka jokapuolelta ympäriltäni tuntui kuuluvan vaimeaa katuporan ääntä.

Aina ohittaessani jonkin kauppapuodin sen kesäiseen aikaan aukiolevan oven kautta oikein kumarruin korvat heiluen kuulostelemaan, jotta sieltäkös - sisältä putiikista - se katuporan ääni kuuluukin?
Ihan selvästi se ääni kuulosti kaikuvan kovempaa kaupan sisällä... 

Vaan eipäs-juupas, sillä lopulta istahdin kimpsuineni kampsuineni keskustan ulkopuolelle lähtevään bussiin.

Ja kas kummaa: sielläkään en vaan päässyt rauhaan tuolta vaimealta mutta selkeältä katuporan räminältä!

Siinä eteenpäin keikutellessamme taisin tottua linja-auton moottorin sekä muun liikenteen synnyttämiin ääniin, jotka peittivät... mukavasti alleen tuon korviini pinttyneen aistimuksen katuporasta.

Taisin siinä funreerata, jotta aukinaisista kattoikkunoistakos se ärtsyääni sisälle tulla lampsii... 

Hohhoijaa, lopulta... melkein nukahdettuani linja-autoon, painoin piippaa ja notkahdin liikkeelle.
Tuolloin minulle valkeni: katuporan ääni kuuluu edelleenkin.

(Koittakaa, hyvät lukijat kestää seuraava...  )

Astuin linja-autosta kassit heiluen pysäkille - keskelle luonnonrauhan täyttämää maalaismaisemaa - ja äkkiä oli niin hiljaista että...

Paitsi..., se ärsyttävän pinttyneen oloinen katuporan vaimea ääni. 

Ja silloin, todellakin vasta silloin... minäkin tajusin sen,
minkä kanssamatkustajani olivat varmaan jo ajat sitten rekisteröineet
sekä vaivautuneina laittaneet moisen häiriköinnin meikä "ikävän ihmisen" ilkeämielisyyden
ja ties minkä ----- piikkiin. 



Aivan kauhistuneena ja selkäpiitäni karmien
työnsin siinä sitten käteni kassini uumeniin ja...
- löytyihän se katupora sieltä
muistuttaen erehdyttävästi
vanhanmallista, isoa herätyskelloa, räminöineen!

 

[Jasca]

[astraali]

Yksi hyvin muistamani tapaus sattui pari talvea sitten. Olin kävelemässä todella liukasta mäkeä alas korkkareillani. Jouduin hipsuttelemaan todella varovaisesti, etten kaatuisi. Vastaani tuli kolmen nuoren pojan ryhmä joidenka kohdalla sitten menetin tasapainoni ja kaaduin maahan. No ei siinä sinänsä mitään mutta samalla, kun kaaduin päästin karkuun todella kuuluvan pierun... Hävetti niin kamalasti, että osasin järkytykseltäni nauraa vasta kotona...