seuraava »

[kirsimarita]

Juttelin eilen kahden kaverini kanssa (eri tilanteissa), mitä on viime aikoina tapahtunut. Molemmissa keskusteluissa tuli ilmi, että hekin ihmettelivät, että viime viikko on tuntunut olevan todella tapahtumarikas. Ja olisi tunne kuinka sitä vanhemmat asiat olisivat tapahtuneet esim kuukausi sitten. Olenhan minä lukenut, että aikakäsitys muuttuu (esim. uusin Kryon), mutta kuitenkin? Onko teillä muilla samansuuntaisia kokemuksia, vai alkaako meitä täällä päin jotenkin erityisesti viirata?

[Rauhan enkeli]

Minulla itselläni on tuntuma sellaisesta aikakäsityksestä,
jossa joudun irtipäästämään tekemättömyyksistäni,
koska "aikaani" mahtuu vähemmän kuin ennen.

Tänäänkin haasteeksi nousi pysytellä hetkessä
ja antaa epäolennaisten asioiden pudota matkasta.

Silti tarkasteltuani aiempia tekemisiäni
erotan myös selvemmin kuin ehkäpä aiemmin,
kuinka paljon suorittamista ja toimittelua päiväni sisältääkään.

Onkin ihanata havaita - erottaa - mistä kaikesta voi päästää irti;
mikä kaikki ei olekaan välttämätöntä, väistämätöntä ja "tärkeää".

Oleminen itsessään - se tuntuu tärkeältä - sinällään.

 

[taria]

Olen omassa elämässä huomannut, että en tarvitse aikaa mihinkään..
kellotkin olen hävittänyt.. niitähän on jokatapauksessa jokapuolella..
Todella usein kysyn mitähän muuten kello on tähänaikaan päivästä.. sillä ei ole merkitystä.. omassa elämässäni aika on todella harhaa.. 
aika riittää kyllä kaikkeen "tärkeään" ja jos ei riitä, niin huomenna on päivä uusi.. 

    

[kirsimarita]

Niinpä, jospa kysymyksessä onkin minun aikakäsitykseni/ heidän aikakäsitykseensä. Tämä nykyinen elämäni: toimintaa vähemmän ja tunnelmia enemmän... on niin  ::)eri tyyppistä Täytyypä miettiä...

[täysikuu]

Tuntuu hyvinkin siltä, että aika on katoavaista.
Mekin keskusteltiin likkaporukassa just viime viikolla siitä kuinka ei oikeasti ehdi tekemään asioita, joita on ennen ehtinyt ja aika menee kamalan nopeasti. Pohdimme lasten ikiä ja synttäreitä, rippijuhlia ja muita elämän etappeja ja totesimme kaikki että uskomatonta kuinka aika hiipuu hiipuu katoaa.....

Taidamme kiertää kohta tukka putkella radallamme ja oleskella vaan, kun ei ehdi muuta tekemään......hih

Kaikkialle täytyy varata aika nykyään, ei pääse enää muutoin .....
varataanko aika itsellemme ja maailmankaikkeudelle?

[kirsimarita]

Tuntuu hyvinkin siltä, että aika on katoavaista.
Mekin keskusteltiin likkaporukassa just viime viikolla siitä kuinka ei oikeasti ehdi tekemään asioita, joita on ennen ehtinyt ja aika menee kamalan nopeasti. Pohdimme lasten ikiä ja synttäreitä, rippijuhlia ja muita elämän etappeja ja totesimme kaikki että uskomatonta kuinka aika hiipuu hiipuu katoaa.....

Taidamme kiertää kohta tukka putkella radallamme ja oleskella vaan, kun ei ehdi muuta tekemään......hih

Kaikkialle täytyy varata aika nykyään, ei pääse enää muutoin .....
varataanko aika itsellemme ja maailmankaikkeudelle?

VOI MITEN IHANA VIESTI TÄHÄN AAMUUN" VARATAAN...

[Keiju71]

Vuosien vierähtämisen huomaa hetkessä, kun lääkärin suusta kuulee sanat, että ikä tulee vastaan. Nyt puolivuotta aikaa miettiä asiaa, sen jälkeen ei enää mahdollisuuksia... tiettyyn minulle tuskaa tuottavaan asiaan.

Muutoin, en tiedä onko kyseessä ajattomuuden tunne vai mikä kummallinen. Nyt olen tässä töissä tietokoneen ääressä, samalla olen omassa puutarhassani (toisessa ulottuvuudessa??) samalla olen joku kivikautinen, rampa, likainen tietäjäeukko nuotion ääressä, samalla olen vanha kärttyinen ukkeli kauniin alppiniityn reunalla kivisessä luostarissa joko kopioimassa tai kääntämässä kirjaa, samalla olen nuori valkoihoinen poikanen tasanko-intiaanien kanssa, samalla olen suuren lumihuippuisen vuoren huipulla keskustelemassa vanhan ukon kanssa (jumalan 'korvike'), samalla olen... samalla olen... samalla olen...

Joskus tuntuu, että olenko ihan jakomielitautinen  , kun minä olen niin monessa paikassa ja ajassa saman aikaisesti. Vai elänkö todellakin montaa elämää samaan aikaan, koska aikaa ei ole??

[Viitasammakko]

Minäkin olen mielessäni monessa paikassa yhtä aikaa. Olen pistänyt sen mielikuvituksen piikkiin. Tietysti on joitain usein toistuvia paikkoja, joissa viihdyn mielikuvitusmaailmassani, ja niistä olen ajatellut, että ne voisivat olla menneistä elämistä.

Aikaa ei tosiaan ole olemassakaan - sen kun vaan joskus kunnolla tajuaisi!!  Olen ekaa kertaa työpaikassa, jossa minullekin annettiin kellokortti, ja sehän se vasta naurettava kapistus onkin! En todellakaan ymmärrä ajan ja ajankäytön kontrollointia, rajoittamista, seuraamista... Olen valitettavan aikarajoittunut silti itsekin, vapaallakin minun tarvitsee usein tietää, mitä kello on, ja se ärsyttää minua!  Mitä ihmeen väliä kellonajalla on?! Aika kuluu kaikesta huolimatta, seurasin minä viisareita tai en.

[Perhonen]

Tänäänkin haasteeksi nousi pysytellä hetkessä
ja antaa epäolennaisten asioiden pudota matkasta.

Sama täällä. On täytynyt opetella ettei kaikkea "tarvitse" minun tehdä! kyllä lapset esim. saa itse leipänsä voideltua. Opetettava heitä itsenäisemmiksi etteivät ole niin napanuorassa kiinni.. itseänihän siinä vain "poltan" jos passaan niitä loputtomiin.. niin miten tämä liittyy aikakäsitykseen 

Ikää kun tulee lisää niin sanotaan että aika menee joutuimmin. Johtuuko se muka sitten siitä iästä.. Kyllä sen vain huomaa että ei "muka" aika riitä kaikkeen.

Olen opetellut nyt tosiaan sitä että teen vain välttämättömimmät asia ja epäolennaisten annan olla. Ja teen sen mitä haluan tehdä  Silloin tekeminen on mielekästä eikä aika siihen vaikuta.

Aika..? Aamulla että saa lapset kouluun lähtemään ajoissa, itse töihin ja illalla ajoissa nukkumaan. Ne on tärkeimmät missä kellonaikaa tarvitsen. Muuten ei kellonajalla ole mulle mitään merkitystä 
Aika kuluu kaikesta huolimatta!!

[kirsimarita]

Rakkaat ystävät, annatte koko ajan uusia ulottuvuuksia asiaan. Kaikki ulottuvuudethan ovat koko ajan läsnä. Varmaan tietoisuutemme laajennus avaavat ne uudelleen. Haleja kaikille

[Jasca]

AIKA

Aika? - kello mittaa aikaa.
Aikaa ei ole - mitä kello mittaa?
Mikä on kellon tehtävä?
Onko kellolla tarkoitusta?

Paljonko kello on? - en ymmärrä kysymystä.
Tahdistin - ajalle voi antaa tahdin,
mutta sitä ei voi mitata.
Ajan määrää ei ole olemassa.
Aika vain on.
Aika on ajaton.

[Jasca]

Sorry tuo skitsoilu edellä. Tuli vaan tunne, että halusin kirjoittaa tänne tuon kymmenen vuotta vanhan intuitiivisen mietelmäni. Tällä foorumilla kun pieni hulluuskin on sallittua.      

[valonkantaja]

Marsini, don't panic. Minäkin vähän haluan skitsoilla. Tää on kyllä rakkausruno mutta anyway... :

on vain ajatuksia, jotka alati muuttuen laineilevat
saavat meidät luulemaan, mielessämme ajan tuulemaan
että olisi jotain muutakin, kuin tämä ohikiitävä hetki
ei ole aikaa, ei aitaa erottamassa eilistä ja tätä päivää
on vain nyt ja tässä, ja juuri nyt haluan sinua rakastaa

Ja vielä lisäys... Mä aion käyttää tätä runoa yheen mieheen! En ehkä vielä tänään mutta...  Pian! Jänskättää...  : On niin kivaa olla ihastunut tai rakastunut tai mitä nyt onkaan!!

[Abyatur]

Olen kuullut, että tällä hetkellä tunnissa on enää 41 minuuttia ja minuutit vähenevät koko ajan, vuonna 2012 minuutteja olisi enää 30. Jos näin on, ei ole ihme jos aika tuntuu kuluvan aina vaan nopeammin.

 

[härkä-69]

Mulle tuli hiljattain tunne, että koko päivä oli yhdessä hetkessä. Aamu, päivä, ilta ja yö. Tunne ajattomuudesta.