seuraava »

[metsätonttu]

Maamme kiertää radallaan.

Aurinkokunta kulkee kohti tuntemattomia energioita.

Sillä matkalla sinä olet ohittanut monta juttua, esinettä, ihmistä, jota et saanut ja jäit kaipaamaan. Mitä se oli? Miten selvisit kaipauksesta?

Tuntuu, että pieni haikeus iskee jo kun illat tummentuvat ja kuivuus vie kauniit kukat. Tekis mieli purkaa sitä haikeutta.

Muistan ihanan sinisen mekon näyteikkunassa, jonka ohi kävelin joka päivä työmatkallani kaksi kertaa. Laskin päiviä palkkapäivään. Ja ihailin mekkoa.
Palkkapäivä tuli. Mekko oli näyteikkunasta mennyt. Surin sitä niin paljon, etten pitkään aikaan ostanut minkäänlaista mekkoa!

Ah! Muistan sen vieläkin. 
Vaikka asia oli ihan pikkuinen tässä maailmankaikkeudessa 

[Totsi]

Synnyinkaupunkiani. Suurkaupunki ja sen vilinä... kulttuurien kirjo... Sitä kaipaan. Niin ja mummoani!

[metsätonttu]

Synnyinkaupunkiani. Suurkaupunki ja sen vilinä... kulttuurien kirjo... Sitä kaipaan. Niin ja mummoani!

Toivonpa, Ladybird, että pääset usein vierailemaan synnyinkaupungissasi, kuin myös mummosi luona!

Ehkä minulla oli vähän outo aihe.
Onhan minulla kerran jäänyt saamatta eräs mieskin ja surin häntä piiiitkäään!

Mutta antaas näiden juttujen olla 

[Lilja-82]

Selailin tänään päivällä vanhaa Voi hyvin lehteä taisi olla vuodelta 2001. Mutta siellä oli mielenkiintoinen juttu otsikolla "Mitä ajattelet, sitä olet".

Ajatuksen voiman me varmaan kaikki jo ymmärrämme...  :

Mutta tuossa artikkelissa oli sellainen pieni puuttuva pala siihen palapeliin mitä olen kaivannut...

Nimittäin kun oikein miettii niin usein se perimmäinen ajatus siellä mieleen juolahtavan hölinän takana on että kaikki on ihan väärin ja pielessä. pelottaa... mieleen hiipii epäily...

Artikkelissa kehotettiin ajattelemaan tuon sijaan, että
kaikki on täydellisen hyvin.

Tuollainen ajatus ei anna mitään sijaa peloille tai ylimääräiselle hölinälle. Miksi pelätä kun kerran kaikki on hyvin... Niin yksinkertaista.
 

Päätin että tuosta tulee uusi mantrani ja mottoni. Eipä tuo ajatus anna sijaa suremiselle tai turhalle katumiselle tai haikailemisellekaan...

 

[*Alkmene*]

Minä olen ainakin elänyt niin vaiherikkaan elämän jo tähänkin asti, että mitään en koe 'menettäneeni', ehkä ennemmin voisi jossain vaiheessa alkaa elämään ei niin 'impulsiivisesti'(testi tulos)  , että voisi jotain 'kaivattavaa' jäädä....
Noh... joskus olen kyllä ajatellut, mitä jos olisin siinä tai siinä tilanteessa valinnut sen toisen polun, millainenko olisin nyt ihmisenä?? Mutta en koe, että olisin valinnut 'huonomman' vaihtoehdon nytkään tähän mennessä...
Jännäähän se olisi tietää, jos muutamassa kohtaa olisi tosiaan niinkin radikaaleissa tilanteissa valinnut toisin, missä sitä olisikaan... 
Mutta että en ainakaan mitään esinettä tai semmoista osaa kaivata... ehkä jos jotain kaivan oikein, niin olisin lapsena halunnut pitkät hiukset... 

[Jinx]

Suunnattomasti kaipaan pappaani, joka kuoli tässä neljä vuotta sitten.
Aina kun käyn mummon luona jotenkin aina odotan että pappakin tulee jostakin siihen paikalle ja kertoo kaiken maailman hassuja asioita...
Kamla ikävä!!! 

[valonkantaja]

Asia jota kaipaan silloin tällöin on miehen isällinen rakkaus... En ole lainkaan katkera isälle mistään. Parempi vain että hän pääsi pois. Mutta se että koko lapsuuden ajan isä teki niin matkustelevaa työtä että häntä näki ehkä kaksi kertaa kuussa, teki isästä jonkinlaisen jumalolennon minulle. Kaksosille ja jouskareillehan on usein näin, isä on Jumala...

Hän oli hyvin viisas ja henkinen ihminen. Opetti minulle hirveästi maailmankaikkeuden fysiikan laeista kuten "ajatus on energiaa". Hän teki monimutkaisista asioista yksinkertaisia ja selkeitä. Mutta hänen opetuksiaan tärkeämpää oli esimerkki. Se, miten hän näki matikankokeeni nelosen väärin päin olevana tuolina ja nauroi. Se miten hän tuli huoneeseeni katsomaan, kun olin vetänyt yhden hyllyn alas ja potkassut jalan vaatekaapin oven läpi ja naurahti "Tyttökulta, huuda vaan niin lujaa kun pystyt. Ja sen jälkeen taidat siivota?". Isä käänsi kaiken vitsiksi ja näki esteiden läpi. Sellaista varmuutta ja luottamusta elämän kulkuun en ole kenelläkään toisella nähnyt. Hän oli lempeä kaikille kohtaamilleen ihmisille.

Kolme ja puoli vuotta sitten hän jätti maallisen ruumiinsa ja siirtyi valoon... Sieltä hän minulle kuiskailee usein ja tulee uniini nauramaan omaperäistä nauruaan, jolla oli tapana tarttua jokaiseen joka sen sattui kuulemaan. Isä jätti minuun lämpimät jäljet. Häntä kaipaan joskus, vaikka tiedän että hän on aina kanssani.

  isä, rakastan sinua...

[härkä-69]

Mulle on isä ollut aina läheisempi ja samanlainen henkisen tien kulkija / etsijä kuin minäkin. Äitini oli uraihminen ja jäin vaille äidinrakkautta, onneksi isäni pystyi kompensoimaan sitä vähäsen. Jotenkin se äititeema nousee aika ajoin esiin, olen saanut ANTAA sitä äidinrakkautta kyllä yllinkyllin ja kokea siitä nousevan antamisen ilon. Vaikeina hetkinä olen saanut myös tuntea lasten rakkauden minua kohtaan.

Olen miettinyt missä onkaan taivaallinen äitini.  :

[Lilja-82]

Tähän teemaan liittyen... Kävin isäni kanssa hyvin kummallisen keskustelun tässä toissa päivänä... Yleensä ymmärrämme toisiamme, mutta tajusin sen keskustelun aikana kuinka työnarkomaani isäni oikeasti on.

Koko ajan vain työtä työtä ja työtä. Vielä kerran työtä. Tajusin myös, että tällä hetkellä minun kiinnostukseni ei ole työelämässä. Tajusin, että jos en nyt keskity ihmissuhteisiin niin tulen sitä vanhempana katumaan.

Isäni lailla olen aina pitänyt työtä suuressa arvossa, mutta viime vuosien masennus ja yksinäisyys on opettanut, että elämässä on muutakin. Arvot on kyllä muuttunu... Ihmissuhteet on tärkeempiä ku työ.

[metsätonttu]

Kuinka monet tyttäret ovat jääneet vaille isän hellyyttä ja läsnäoloa! Siitä usein seuraa tietty 'miesviha- tai pelko'.

Mutta on minulla ystävä, joka sanoi, että kun 'äiti ei koskaan ottanut syliin'.

Hassua on nähdä jäljestäpäin ne saamattomat asiat, kuinka mitättömiä ne olivat. Ja kuinka paljon juuri ne ovat opettaneet. Se, että en 'saanut' sitä miestä nuoruudessani, jonka olisin halunnut, oli hyvä 'kolaus' minun kehitykselleni.

Tapaan kyllä yllättävän monta ihmistä, jotka kertovat, että he ovat 'saaneet' sen mitä ovat 'halunneet', myös rakkaudessa. Ihmettelen, eikö tosiaan mitään pettymyksiä, salaisia toiveita...? Puhuvatkohan he nyt aivan totta?

Sittenhän kyllä pian opimme, että rakkaus ei ole 'haluta' eikä 'saada'.

[Intimaria]

Minulta jäi saamatta vanhempieni läsnäolo. Olen ollut paljon yksin, ja minusta kehittyi aika erakkomainen luonne.

Olen kuitenkin viimeisten 10 vuoden aikana saanut täytettyä tuon tyhjiön, en koe enää niin, että jäin jostain paitsi. Nykyään tunnen vanhempieni rakkauden, kun ymmärrän, että sillä on ollut omanlaisena muoto aikoinaan. Joten tähän kysymykseen on tosi vaikea vastata...

[^^Queen Nefertiti^^]

Työnarkomaani välttyy osittain suruilta joita ihmiset saavat aikaan mutta toisaalta kerjää surua, kun ei anna ihmisille aikaa, eli. Mikä on Liljan isän astromerkki saako kysyä? No vanhalla polvella on jokin sellainen työmoraali mitä minun sukupolveni tai tuttuni ei oikein edusta, pikemmin se on sellaista kaikki mulle heti nyt-ajattelua, hengettömyyttä jne.

[Jinx]

Kaksosille ja jouskareillehan on usein näin, isä on Jumala...

Totta, ainakin omalle osalleni on lähinnä käynyt näin.
Oli asia mikä tahansa, tapahtui mitä tahansa niin mei iskä ainaki tietää varman vastauksen.
Jos autosta puhekaa rengas, soita iskälle.
Jos haluat kotiin, soita iskälle.
Jos on ongelmia, soita iskälle.

Isin tyttö!!!
(ja veli on katkera siitä, hän on leijona joka ei voi paistatella isän porras valoissa)

[metsätonttu]

Minulta jäi saamatta vanhempieni läsnäolo. Olen ollut paljon yksin, ja minusta kehittyi aika erakkomainen luonne.

Olen kuitenkin viimeisten 10 vuoden aikana saanut täytettyä tuon tyhjiön, en koe enää niin, että jäin jostain paitsi. Nykyään tunnen vanhempieni rakkauden, kun ymmärrän, että sillä on ollut omanlaisena muoto aikoinaan. Joten tähän kysymykseen on tosi vaikea vastata...

Älä sure!
Olet varmaan jo tehnyt aika monta kysymystä itsellesi tuostakin asiasta. Ja löytänyt vastauksiakin ja muodon. Kaunis ilmaisu 

Minäkin heitin kysymyksen lonkalta tuosta, tuli vain mieleen. Jostakin.
Kun raapii noita juttuja, ei koskaan tiedä mihin ollaan menossa.

metsätonttu 

[Perhonen]

Äidin neuvot.

Äitini kuoli kun olin murrosiän kynnyksellä.

Kyllä monesti on miettinyt mitä elämä olisi ollut mikäli äiti olisi olemassa, antamassa ohjeita, neuvoja, kannustamassa jne. Katsomassa lastenlapsien kehitystä, iloita niistä..
 
Olen kaivannut äiti-tytär suhdetta.