metsätonttu
Vieras
|
|
« : 21.08.2006 22:15:52 » |
|
Maamme kiertää radallaan. Aurinkokunta kulkee kohti tuntemattomia energioita. Sillä matkalla sinä olet ohittanut monta juttua, esinettä, ihmistä, jota et saanut ja jäit kaipaamaan. Mitä se oli? Miten selvisit kaipauksesta? Tuntuu, että pieni haikeus iskee jo kun illat tummentuvat ja kuivuus vie kauniit kukat. Tekis mieli purkaa sitä haikeutta. Muistan ihanan sinisen mekon näyteikkunassa, jonka ohi kävelin joka päivä työmatkallani kaksi kertaa. Laskin päiviä palkkapäivään. Ja ihailin mekkoa. Palkkapäivä tuli. Mekko oli näyteikkunasta mennyt. Surin sitä niin paljon, etten pitkään aikaan ostanut minkäänlaista mekkoa! Ah! Muistan sen vieläkin. Vaikka asia oli ihan pikkuinen tässä maailmankaikkeudessa
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Totsi
|
|
« Vastaus #1 : 22.08.2006 14:30:40 » |
|
Synnyinkaupunkiani. Suurkaupunki ja sen vilinä... kulttuurien kirjo... Sitä kaipaan. Niin ja mummoani!
|
|
|
tallennettu
|
Kultaisin kulmin Päivätär hiipivi vuorien taa, Vaan utusilmin Uinuva Yötär jo sijahan saa... -Bögh
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #2 : 22.08.2006 19:18:14 » |
|
Synnyinkaupunkiani. Suurkaupunki ja sen vilinä... kulttuurien kirjo... Sitä kaipaan. Niin ja mummoani!
Toivonpa, Ladybird, että pääset usein vierailemaan synnyinkaupungissasi, kuin myös mummosi luona! Ehkä minulla oli vähän outo aihe. Onhan minulla kerran jäänyt saamatta eräs mieskin ja surin häntä piiiitkäään! Mutta antaas näiden juttujen olla
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilja-82
Vieras
|
|
« Vastaus #3 : 22.08.2006 22:36:24 » |
|
Selailin tänään päivällä vanhaa Voi hyvin lehteä taisi olla vuodelta 2001. Mutta siellä oli mielenkiintoinen juttu otsikolla "Mitä ajattelet, sitä olet". Ajatuksen voiman me varmaan kaikki jo ymmärrämme... : Mutta tuossa artikkelissa oli sellainen pieni puuttuva pala siihen palapeliin mitä olen kaivannut... Nimittäin kun oikein miettii niin usein se perimmäinen ajatus siellä mieleen juolahtavan hölinän takana on että kaikki on ihan väärin ja pielessä. pelottaa... mieleen hiipii epäily... Artikkelissa kehotettiin ajattelemaan tuon sijaan, että kaikki on täydellisen hyvin. Tuollainen ajatus ei anna mitään sijaa peloille tai ylimääräiselle hölinälle. Miksi pelätä kun kerran kaikki on hyvin... Niin yksinkertaista. Päätin että tuosta tulee uusi mantrani ja mottoni. Eipä tuo ajatus anna sijaa suremiselle tai turhalle katumiselle tai haikailemisellekaan...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*Alkmene*
Vieras
|
|
« Vastaus #4 : 22.08.2006 22:49:33 » |
|
Minä olen ainakin elänyt niin vaiherikkaan elämän jo tähänkin asti, että mitään en koe 'menettäneeni', ehkä ennemmin voisi jossain vaiheessa alkaa elämään ei niin 'impulsiivisesti'(testi tulos) , että voisi jotain 'kaivattavaa' jäädä.... Noh... joskus olen kyllä ajatellut, mitä jos olisin siinä tai siinä tilanteessa valinnut sen toisen polun, millainenko olisin nyt ihmisenä?? Mutta en koe, että olisin valinnut 'huonomman' vaihtoehdon nytkään tähän mennessä... Jännäähän se olisi tietää, jos muutamassa kohtaa olisi tosiaan niinkin radikaaleissa tilanteissa valinnut toisin, missä sitä olisikaan... Mutta että en ainakaan mitään esinettä tai semmoista osaa kaivata... ehkä jos jotain kaivan oikein, niin olisin lapsena halunnut pitkät hiukset...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Jinx
Vieras
|
|
« Vastaus #5 : 22.08.2006 22:53:01 » |
|
Suunnattomasti kaipaan pappaani, joka kuoli tässä neljä vuotta sitten. Aina kun käyn mummon luona jotenkin aina odotan että pappakin tulee jostakin siihen paikalle ja kertoo kaiken maailman hassuja asioita... Kamla ikävä!!!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #6 : 23.08.2006 05:44:11 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
härkä-69
Vieras
|
|
« Vastaus #7 : 23.08.2006 07:23:17 » |
|
Mulle on isä ollut aina läheisempi ja samanlainen henkisen tien kulkija / etsijä kuin minäkin. Äitini oli uraihminen ja jäin vaille äidinrakkautta, onneksi isäni pystyi kompensoimaan sitä vähäsen. Jotenkin se äititeema nousee aika ajoin esiin, olen saanut ANTAA sitä äidinrakkautta kyllä yllinkyllin ja kokea siitä nousevan antamisen ilon. Vaikeina hetkinä olen saanut myös tuntea lasten rakkauden minua kohtaan. Olen miettinyt missä onkaan taivaallinen äitini. :
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilja-82
Vieras
|
|
« Vastaus #8 : 23.08.2006 12:32:52 » |
|
Tähän teemaan liittyen... Kävin isäni kanssa hyvin kummallisen keskustelun tässä toissa päivänä... Yleensä ymmärrämme toisiamme, mutta tajusin sen keskustelun aikana kuinka työnarkomaani isäni oikeasti on.
Koko ajan vain työtä työtä ja työtä. Vielä kerran työtä. Tajusin myös, että tällä hetkellä minun kiinnostukseni ei ole työelämässä. Tajusin, että jos en nyt keskity ihmissuhteisiin niin tulen sitä vanhempana katumaan.
Isäni lailla olen aina pitänyt työtä suuressa arvossa, mutta viime vuosien masennus ja yksinäisyys on opettanut, että elämässä on muutakin. Arvot on kyllä muuttunu... Ihmissuhteet on tärkeempiä ku työ.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #9 : 23.08.2006 16:24:59 » |
|
Kuinka monet tyttäret ovat jääneet vaille isän hellyyttä ja läsnäoloa! Siitä usein seuraa tietty 'miesviha- tai pelko'. Mutta on minulla ystävä, joka sanoi, että kun 'äiti ei koskaan ottanut syliin'. Hassua on nähdä jäljestäpäin ne saamattomat asiat, kuinka mitättömiä ne olivat. Ja kuinka paljon juuri ne ovat opettaneet. Se, että en 'saanut' sitä miestä nuoruudessani, jonka olisin halunnut, oli hyvä 'kolaus' minun kehitykselleni. Tapaan kyllä yllättävän monta ihmistä, jotka kertovat, että he ovat 'saaneet' sen mitä ovat 'halunneet', myös rakkaudessa. Ihmettelen, eikö tosiaan mitään pettymyksiä, salaisia toiveita...? Puhuvatkohan he nyt aivan totta? Sittenhän kyllä pian opimme, että rakkaus ei ole 'haluta' eikä 'saada'.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Intimaria
Vieras
|
|
« Vastaus #10 : 23.08.2006 17:30:14 » |
|
Minulta jäi saamatta vanhempieni läsnäolo. Olen ollut paljon yksin, ja minusta kehittyi aika erakkomainen luonne.
Olen kuitenkin viimeisten 10 vuoden aikana saanut täytettyä tuon tyhjiön, en koe enää niin, että jäin jostain paitsi. Nykyään tunnen vanhempieni rakkauden, kun ymmärrän, että sillä on ollut omanlaisena muoto aikoinaan. Joten tähän kysymykseen on tosi vaikea vastata...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #11 : 23.08.2006 17:55:02 » |
|
Työnarkomaani välttyy osittain suruilta joita ihmiset saavat aikaan mutta toisaalta kerjää surua, kun ei anna ihmisille aikaa, eli. Mikä on Liljan isän astromerkki saako kysyä? No vanhalla polvella on jokin sellainen työmoraali mitä minun sukupolveni tai tuttuni ei oikein edusta, pikemmin se on sellaista kaikki mulle heti nyt-ajattelua, hengettömyyttä jne.
|
|
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
Jinx
Vieras
|
|
« Vastaus #12 : 23.08.2006 19:34:24 » |
|
Kaksosille ja jouskareillehan on usein näin, isä on Jumala...
Totta, ainakin omalle osalleni on lähinnä käynyt näin. Oli asia mikä tahansa, tapahtui mitä tahansa niin mei iskä ainaki tietää varman vastauksen. Jos autosta puhekaa rengas, soita iskälle. Jos haluat kotiin, soita iskälle. Jos on ongelmia, soita iskälle. Isin tyttö!!! (ja veli on katkera siitä, hän on leijona joka ei voi paistatella isän porras valoissa)
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #13 : 23.08.2006 22:41:32 » |
|
Minulta jäi saamatta vanhempieni läsnäolo. Olen ollut paljon yksin, ja minusta kehittyi aika erakkomainen luonne.
Olen kuitenkin viimeisten 10 vuoden aikana saanut täytettyä tuon tyhjiön, en koe enää niin, että jäin jostain paitsi. Nykyään tunnen vanhempieni rakkauden, kun ymmärrän, että sillä on ollut omanlaisena muoto aikoinaan. Joten tähän kysymykseen on tosi vaikea vastata...
Älä sure! Olet varmaan jo tehnyt aika monta kysymystä itsellesi tuostakin asiasta. Ja löytänyt vastauksiakin ja muodon. Kaunis ilmaisu Minäkin heitin kysymyksen lonkalta tuosta, tuli vain mieleen. Jostakin. Kun raapii noita juttuja, ei koskaan tiedä mihin ollaan menossa. metsätonttu
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Perhonen
|
|
« Vastaus #14 : 24.08.2006 14:36:46 » |
|
Äidin neuvot.
Äitini kuoli kun olin murrosiän kynnyksellä.
Kyllä monesti on miettinyt mitä elämä olisi ollut mikäli äiti olisi olemassa, antamassa ohjeita, neuvoja, kannustamassa jne. Katsomassa lastenlapsien kehitystä, iloita niistä.. Olen kaivannut äiti-tytär suhdetta.
|
|
|
tallennettu
|
Nousumerkki Jousimies. Aurinko ja Venus Kaloissa, Kuu ja Merkurius Vesimiehessä, Mars Oinaassa.
|
|
|
|